Puristan vaimoani kädestä ja olen niin lähellä, kuin voin. ”Kohta tämä on ohi, ihan kohta. Kaikki menee hyvin.” Soperran. Pian kätilö nostaa pienen lapsen ilmaan. Se on poika. Katson vaimoani ja hän katsoo minua. Kaiken tämän sekavuuden keskellä me hymyilemme. Sitten jännitys laukeaa tunnemyrskyksi sisälläni. Tärisen kauttaaltaan ja minun on pakko istua, etten pyörry. Kätilö nostaa pienen lapsen äidin rinnan päälle. Se saa minut itkemään. Nousen varoen ja menen heidän lähelleen. Katson pientä poikaa, joka on meidän neljäs lapsi. Oma lapsi on aina yhtä ihmeellinen asia. Joka kerta olen tuntenut oloni yhä voimattomammaksi ja kiitollisemmaksi. Hetki on kaunis. Kosketan lastani. ”Isä tässä.”

Ehkä minun ei tarvitse sitä selittää tämän paremmin. Voin vain sanoa, että minä ole isä.

On vaikea kuvata sitä tunnetta, mikä syntyy, kun katsoo omaa vastasyntynyttä lastaan. Kun ensimmäisen kerran pitää häntä sylissään, painaa ihoaan vasten ja kokee syvästi, miten valtavasta asiasta on kyse. Kun on täynnä valtavaa rakkautta ja voimaa, mutta yhtä aikaa täysin voimaton ja pelokas. On hankala löytää sanoja sille, kuinka raskaustestin kahdesta viivasta asti sisällä on alkanut kasvaa tarve huolehtia ja suojella. Miten sykähdyttävää on kuulla ensimmäisen kerran vauvan syke tai nähdä ultrassa pienen elämän alku. En osaa keksiä tarpeeksi hienoja sanoja niille tunteille, mitkä syntyvät, kun seuraa pienokaisen ensimmäisiä askelia, saattaa lapsen koulutielle tai herää aamulla pienen käärön vierestä. Enkä myöskään tiedä, miten selittäisin, miltä tuntuu pidellä sylissä itkevää lasta tunnista toiseen, selittää loputtomalla kärsivällisyydellä samoja asioita päivästä toiseen tai olla kaikesta tarpeiden tyydyttämisestä niin puhki, ettei enää itse jaksa tarvita mitään. Ja miten kaikesta tästä huolimatta ja tämän vuoksi riittää loputtomasti täysin ehdotonta rakkautta, jota haluaa lapselleen antaa. Mutta ehkä minun ei tarvitse sitä selittää tämän paremmin. Voin vain sanoa, että minä ole isä. Ja ehkä silloin ainakin sinä toinen isä ymmärrät sen kaiken kauneuden, mitä tässä yritän kertoa.

Minä toivon, että tarina isyydestä olisi vahva ja kaunis.

Minä niin toivon, että isä olisi maailman kaunein sana. Isä olisi sana, jonka kuullessa syntyisi mielikuva hellästä ja huolehtivasta sylistä, isänvaistosta ja suuresta sydämestä. Minä toivon sen herättävän tarinoita loputtomasta rakkaudesta, vastuun kantamisesta ja erityisestä voimasta. Minä toivon, että tarina isyydestä olisi vahva ja kaunis. Ei epäröivä ja sivusta seuraava tai huonommuutta kokeva ja vähemmälle jäävä. Sillä isyys on kaunis asia. Se on syvä ja ainutlaatuinen, aivan lapsen lähellä ja keskellä vanhemmuutta. Sellaisena minä isyyden koen. Aivan niin kuin äitiydenkin, myyttisen kauniina ja voimakkaana. Siksi maailman kaunein sana voi olla myös isä.

Rakkauden täyteistä isänpäivää kaikille isille. Te olette tärkeitä!♥️

Lisää sisältöä löydät Instagramista ja Facebookista. Tervetuloa seuraamaan!

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Herkkä mies. Sellainen minä olen. Siispä maailmani on tunteiden ja syvien kokemusten täyttämä. Elämääni rikastuttavat myös neljä ihanaa lasta ja sydämestään asti kaunis vaimoni. 

Tässä blogissa miehen maailma saa olla herkkä ja kaunis. Kirjoitan parisuhteesta, vanhemmuudesta ja miehuudesta. Kerron miltä ne tuntuvat ja koitan ymmärtää, miten niiden kanssa olisi hyvä elää. Joskus vain ihmettelen ihmisen elämää kaikkine väreineen ja koitan antaa sille sanoja.

Tervetuloa seuraamaan! 

Facebook

Instagram

Pinterest

Laita sähköpostia

Hae blogista