Aina emme saa itse päättää, mihin suuntaan elämäntie kuljettaa. Kuva: Herkkä mies

Jos elämäsi olisi bussi, millä paikalla istuisit sen kyydissä? Tuon kysymyksen kysyi kerran eräs opettaja luokaltamme. Jokainen sai vastata vuorollaan ja vastaukset vaihtelivat kuskista peräpenkkiin. Hetken mietittyäni vastasin, että istuisin kuskin vieressä olevalla penkillä. Opettajan katse oli terävä, kun hän lopetti kyselykierroksen. 

”Mitä ihmettä sinä ajattelit, joka et istunut oman elämäsi bussissa kuskin paikalla? Kuka elämääsi ohjaa?” 

Opettajalla oli pointtinsa. Kenenkään ei pitäisi olla omassa elämässään täysin jonkun toisen vietävänä ja pelkän matkustajan paikalla. Siihen asti eletty elämäni oli kuitenkin opettanut minulle jotain. Se oli opettanut sen, että vaikka kuinka haluaisimme, me emme pysty hallitsemaan elämäämme täysin. Siksi minun oli vastattava opettajalle. 

Isäni loukkaantui vakavasti työtapaturmassa.

”Tiedätkö, miksi valitsin paikan kuskin vierestä? Siinä istuu matkanjohtaja. Siinä istuu se ihminen, joka suunnittelee reitin tilanteen mukaan ja on vastuussa siitä, mitä matkasta kertoo edessään olevaan mikrofoniin. Itse asiassa emme useinkaan pysty päättämään siitä, mitä elämässämme tapahtuu. Emme ole elämämme kuskin paikalla, vaikka kuinka haluaisimme. Sen sijaan me voimme kyllä paremmin päättää, mitä tarinaa elämästämme kerromme ja mihin suuntaan pyrimme sitä viemään.”

Opettaja oli hetken hiljaa ja kysyi sitten hymyillen. ” Minkä mindfulness- kurssin sinä olet käynyt?”

Tuolloin en vastannut mitään, hymyilin vain. Jos olisin vastannut, se olisi mennyt lyhyesti jotenkin näin.

Vuosia sitten isäni loukkaantui vakavasti työtapaturmassa ja joutui vuosien mittaiseen taisteluun kuntoutuakseen. Muutama vuosi tuon jälkeen, kun isäni toipuminen oli vielä kesken, äitini sairasti aivokasvaimen ja kävi läpi vaikean leikkaus ja hoitojakson. Olivatko he siis vain huonoja ohjaamaan bussiaan? Päättivätkö he ajaa tuon reitin? Tuskin.

Sellainen oli minun mindfulness-kurssi.

Tärkeää on oppia viisasta vastuullisuutta

Meillä kuuluu olla unelmia ja tavoitteita, mutta meillä tulee myös olla kyky hyväksyä, että kaikki ei ole omissa käsissä. Joskus meiltä vaaditaan nöyryyttä hyväksyä, että matkasuunnitelma on muuttunut. Pitää katsoa uudestaan, opetella uusi reitti ja löytää silti siitäkin kiitollinen tarina kerrottavaksi. 

Tärkeää on oppia viisasta vastuullisuutta ehdottoman ja syyllistävän vastuun tilalle. Viisas vastuullisuus on totuuden hyväksyvää, mutta armollista ja oppimishaluista. Se ei etsi kuljettajaa kolarin satuttua ja heitä tätä tuomiolle. Se ei piiloudu onnettomuudessa loukkaantuneilta sivullisilta tai syytä heitä. Se pyytää anteeksi, antaa anteeksi ja katsoo rakastavasti.

Sen avulla matkakertomukseen voi aina löytyä onnellisia tarinoita. 

Käy toki katsomassa myös Herkkä mies- Instagram!

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Herkkä mies. Sellainen minä olen. Elämääni rikastuttavat myös neljä ihanaa lasta ja sydämestään asti kaunis vaimoni. 

Tässä blogissa miehen maailma saa olla herkkä ja kaunis. Kirjoitan parisuhteesta, vanhemmuudesta ja miehuudesta. Kerron miltä ne tuntuvat ja koitan ymmärtää, miten niiden kanssa olisi hyvä elää. Joskus vain ihmettelen ihmisen elämää kaikkine väreineen ja koitan antaa sille sanoja.

Tervetuloa seuraamaan! 

-Samuel Jyrinki

Facebook

Instagram

Pinterest

Jos sinua kiinnostaa yhteistyö kanssani:

Laita sähköpostia

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018