Kuva: Hanne Manelius

Muutto on aina iso muutos, mutta erityisen iso siitä tulee silloin, kun se kohdistuu täysin  vieraaseen ympäristöön ja toiseen kaupunkiin.

Mitä, jos lapset eivät löydä uusia kavereita?

Meidän perheen muutto Laukaasta Järvenpäähän on juuri sitä. Tuttu ympäristö ja vuosien aikana läheisiksi ja turvalliseksi muodostuneet ihmissuhteet vaihtuvat täysin uusiin maisemiin ja vieraisiin kasvoihin. Ei ole ihme, että tämä kaikki on jännittänyt ja stressannut koko perhettä.

Näin vanhempana muutosta miettii aina erityisesti lasten kannalta. Miten lapsi pystyy käsittelemään sen, että vanhat kaverit, hoitajat ja opettajat eivät enää ole osa arkea. Miten he löytävät paikkansa uudesta koulusta tai päiväkodista? Mitä, jos lapset eivät löydä uusia kavereita? Entä kuinka kauan menee, että kaikki on taas tuttua ja turvallista? Nämä asiat ainakin meitä pelotti kovasti.

Mitä, jos lapsi ei löydä muuton jälkeen uusia kavereita? Kuva: Herkkä mies
Mitä, jos lapsi ei löydä muuton jälkeen uusia kavereita? Kuva: Herkkä mies

Lasten kohdalla on helppo päätyä toimimaan siten, ettei heidän kanssaan puhu asioista tarpeeksi ja riittävällä avoimuudella. Vanhempana voi kuvitella, että lapsella on helpompaa, kun häntä suojelee negatiivisilta asioilta ja tunteilta. Silloin ohitamme sen, mitä lapsi tuntee, kokee ja huomaa, ja jätämme hänet selviämään yksin isojen ja vaikeiden tunteiden kanssa.

Tämä meidän perheen tilanne on hyvin osoittanut sen, miten lapsi reagoi muutokseen ja miten tärkeä asiaa on käsitellä. Lapsi purkaa sanoittamattoman ja vaikean tunteen usein vanhemman näkökulmasta ei toivotusti. Yksi kiukuttee tai on levotona, toinen kapinoi ja kolmas vetäytyy mököttämään. Oman stressin päälle sen kaiken sietäminen voi olla todella raskasta ja kohta koko perhe on kireänä ja negatiivisen tiuskimisen kierteessä.

Epätoivoisella hetkellä mietitty, että olisiko mahdollisuudet perua koko muutto.

Ehkä menneistä viisastuneina teimme tällä kertaa muutoksen käsittelystä koko perheen yhteisen asian ja ennakoimme tulevaa aloittamalla sen ennen räjähdyksiä.

Pyrimme puhumaan muutostamme alusta alkaen mahdollisimman avoimesti ja paljon. Kävimme tutustumassa uuteen kotiin ja sen ympäristöön yhdessä sekä kävimme läpi ajatuksia ja tunteita, mitä muutto meissä herättää. Ja vaikka muutto olisi hyvä ja tarpeellinen asia, se ei tarkoita, että kaikki tunteet siihen liittyen olisivat silti hyviä.

Meillä on itketty koulun vaihtumista ja kavereiden jäämistä kauemmaksi. On halattu haikeana rakkaaksi tullutta päiväkodin hoitajaa. On kävelty kodin lähimetsässä hiljakseen ja joskus epätoivoisella hetkellä mietitty, että olisiko mahdollisuudet perua koko muutto.

Mutta ollaan myös katsottu innoissaan muuton tuomia mahdollisuuksia ja ajateltu sitä kaikkea hyvää, mitä se tuo tullessaan. On soiteltu innoissaan ihmisille, joiden lähelle pääsemme muuton myötä. On ollut ihania tapaamisia uusien opettajien ja hoitajien kanssa, jotka ovat tuoneet lohtua sekä luottamusta tulevaan.

Ensimmäinen synttärikutsu koristaa jo jääkaapin ovea.

Nyt kun varsinainen fyysinen muutto on tehty ja arki hakee uomiaan uudessa ympäristössä, olemme huomanneet, että ainakin lapset ovat löytäneet paikkansa yllättävän nopeasti ja vaivattomasti. Ensimmäinen synttärikutsu koristaa jo jääkaapin ovea ja puheissa vilahtaa kavereiden nimiä, joita äiti ja isä eivät vielä tunne. Täytyy myöntää, että sydäntä lämmittää ja on helpottunut olo. Kiitollinen olen myös siitä, että koulussa ja päiväkodissa on ollut taitavia ammattilaisia lapsia auttamassa uuden alkuun. 

Totta kai vieläkin meillä kotona istuu iltaisin ja viikonloppuisin tavallista väsyneempää porukkaa ja tunteita pitää purkaa edelleen, mutta suurin shokki muutosta on selvästi käyty jo aikaisemmin. Uskon, että hyvissä ajoin aloitetulla avoimella keskustelulla on saatu purettua enimpiä pelkoja ja jännityksen aiheita hyvin pois.

Nyt vain elämme ja pian taas huomaamme, kuinka ympärillämme on paljon tuttuja kasvoja ja turvallisia rutiineja. Ja välillä laitamme viestiä niille entisen asuinpaikan ihanille ihmisille, jotka elävät ikuisesti sydämissämme. 

Laita blogi seurantaan myös Instagramissa ja Facebookissa!

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Herkkä mies. Sellainen minä olen. Elämääni rikastuttavat myös neljä ihanaa lasta ja sydämestään asti kaunis vaimoni. 

Tässä blogissa miehen maailma saa olla herkkä ja kaunis. Kirjoitan parisuhteesta, vanhemmuudesta ja miehuudesta. Kerron miltä ne tuntuvat ja koitan ymmärtää, miten niiden kanssa olisi hyvä elää. Joskus vain ihmettelen ihmisen elämää kaikkine väreineen ja koitan antaa sille sanoja.

Tervetuloa seuraamaan! 

-Samuel Jyrinki

Facebook

Instagram

Pinterest

Jos sinua kiinnostaa yhteistyö kanssani:

Laita sähköpostia

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018