Nuorena isäksi tuleminen voi haastaa monin tavoin. Kuva:Herkkä mies

Nuorena vanhemmaksi tuleminen haastaa erityisen paljon.

Tulin isäksi 19-vuotiaana. Voi siis kaiketi sanoa, että olin nuori isä. Tai no, näin jälkeenpäin kun itse ajattelen asiaa, olin täysin keskenkasvuinen isä. Vaikka olin asunut tuohon ikään mennessä jo vuosia omassa asunnossa ja hoitanut itsenäisesti asiani, 19-vuotias nuori mies on vielä yleensä aika raakile. Niin se oli minunkin kohdallani. Koulu oli kesken ja oma paikka yhteiskunnassa oli vähintäänkin hämärän peitossa. Ja jos tuohon aikaan luuli jotenkin tuntevansa itsensä, huomasi hyvin pian, ettei ehkä sittenkään tuntenut niin kovin hyvin.

Nuorena vanhemmaksi tuleminen haastaa ja vaatii kasvamaan erityisen paljon. Vaikka omalla kohdallani lapsen tuleminen oli toivottu ja odotettu asia, se ei poistanut sitä tosi asiaa. Muistan, kuinka hankalaa oli löytää konkreettista tuntumaa siitä, missä minun paikkani on isänä. Mikä on isän tehtävä? Millainen isä olen? Isänä olemisen epävarmuuden lisäksi epävarmuus tuntui myös parisuhteessa, jossa nuori rakkaus ei enää yhtäkkiä ollutkaan kaiken keskipisteenä. Sen lisäksi, että piti opetella ottamaan itsensä lisäksi vastuu pienestä lapsesta, piti opetella elämään parisuhteessa, josta oli äkkiä tullut myös vanhemmuussuhde. Ei ole ihme, jos nuorena vanhemmaksi tullut ihminen on joskus hieman hämillään.

On turha pelätä sitä, miten poloinen ja virheitä täynnä on tänään, sillä oppimassa tässä vasta ollaankin.

Sain jokin aikaa sitten käydä tutustumassa Silmu-toimintaan, joka tukee nuoria isiä ja äitejä pääkaupunkiseudulla. Oli mielenkiintoista kuulla, miten samankaltaisia ajatuksia toiminnassa mukana olleilla nuorilla vanhemmilla oli ollut, kuin itselläni vuosia sitten. Samalla vahvistui ajatus siitä, miten tärkeä nuoria vanhempia on tukea heidän taipaleellaan. Tuoda esille lohdullisia tarinoita siitä, miten huterin jaloin moni meistä vanhemmista on lähtenyt kantamaan ensimmäistä lastaan, mutta silti löytänyt riittävät eväät riittävään vanhemmuuteen. 

Nyt minusta on kasvanut 30-vuotias neljän lapsen isä, joka on oppinut matkan varrella valtavasti vanhemmuudesta, miehenä olemisesta ja parisuhteessa elämisestä. Vieläkin vanhemmuus on opettelua ja nyt jo osaakin hyväksyä sen, ettei siinä koskaan tule valmiiksi. Ihan niin kuin ei tule ihmisenäkään. Siksi on turha pelätä sitä, miten poloinen ja virheitä täynnä on tänään, sillä oppimassa tässä vasta ollaankin. Ihan niin kuin silloin nuorena isänä vuosikymmen sitten. 

Herkän miehen löydät myös Instagramista ja Facebookista!

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Herkkä mies. Sellainen minä olen. Elämääni rikastuttavat myös neljä ihanaa lasta ja sydämestään asti kaunis vaimoni. 

Tässä blogissa miehen maailma saa olla herkkä ja kaunis. Kirjoitan parisuhteesta, vanhemmuudesta ja miehuudesta. Kerron miltä ne tuntuvat ja koitan ymmärtää, miten niiden kanssa olisi hyvä elää. Joskus vain ihmettelen ihmisen elämää kaikkine väreineen ja koitan antaa sille sanoja.

Tervetuloa seuraamaan! 

-Samuel Jyrinki

Facebook

Instagram

Pinterest

Jos sinua kiinnostaa yhteistyö kanssani:

Laita sähköpostia

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018