Kiitollisin, mutta haikein mielin olen päättänyt jatkaa matkaani.

Tämä Vauvan blogi on ollut minulle paikka, jossa olen voinut purkaa pienen ripauksen mielessäni pyörineistä ajatuksista, kirjoittaa elämästäni kotiäitiarjen kiemuroissa. Olen muistellut perheemme kasvuvaiheita sen alkutaipaleilta tähän päivään, kertonut rakkaista pojistamme, Valtosta ja Viljosta, ruotinut äitiyttäni eri kanteilta. 

Blogiin ovat päätyneet ne teemat, joista on ollut polttava tarve kirjoittaa tai kuulumiset, joiden tiimoilta teksti on syntynyt kuin itsestään. 

Jokainen, joka avaa elämäänsä erilaisilla some-kanavilla, herättää tunteita seuraajissaan. 

Olen kommenttien ja palautteiden kautta kuullut, että teksteistäni on ollut iloa, jopa vertaistukea. Olen saanut kiitosta vaikeidenkin asioiden rohkeasta kirjoittamisesta. Joku taas on juuri niistä teksteistä ahdistunut. Siinä, missä toinen on ymmärtänyt minua, toisen tunteet minua kohtaan ovat muuttuneet negatiivisiksi. Siellä, missä toinen on tuominnut tapani elää tai sen, että siitä kirjoitan, joku toinen on voinut kokea samaistumista.

Jokainen, joka avaa elämäänsä erilaisilla some-kanavilla, herättää tunteita seuraajissaan. Toivottavasti jokainen juuri siksi valitsee seurattavakseen sivuja, ryhmiä ja henkilöitä, jotka ahdistuksen ja pahan mielen sijaan antaisivat eväitä ja sitä kautta myös iloa elämään. 

Itse olen siirtynyt takaisin työelämään. Elän ruuhkavuosien oravanpyörässä ja vuorokaudet ovat aamusta toiseen kovin täyteläisiä. Kirjoittamiselle ei tunnu enää jäävän aikaa. Tai jos joskus jää, aiheet teksteille nousevat muualtakin kuin kodin arjesta ja äitiydestä.

Pitkään olen painiskellut itseni kanssa. Pohtinut, miten tästä eteenpäin. Kiitollisin, mutta hyvin haikein mielin olen päätynyt lopettamiseen. Kirjoittamista en lopeta, mutta tämän blogin elämänkaari päättyy tähän.

Kiitos kaikille!

Lämmin kiitos ihan jokaiselle lukijalleni! Kiitos kaikista kommenteista ja tykkäyksistä! Kiitos teille, jotka olette seuranneet blogia Facebookissa ja Instagramissa. Kiitos sielläkin viesteistä, tykkäyksistä, reagoinneista, jaoista ja kommenteista! Kiitos teille, ihana ja kannustava blogiyhteisön porukka. Teitä tulee ikävä! Kiitos Vauva ja Meidän perhe tästä mahdollisuudesta kirjoittaa nettisivullanne ja kiitos tsempistä, avusta, neuvoista ja palautteesta. Olette huippuja!

Toivotan juuri Sinulle jokaiseen päivääsi kaikkea hyvää!

Muistathan, että elämä kantaa. <3

Syyskuun terveisin, Heinähattu

 

 

P.S. Kirjoittamiseni jatkuu hiljokseen vanhassa blogissani Ajatellen kuljen.

Jos haluat lukea lisää, pysy Facebook-sivuni tykkääjänä tai käy tykkäämässä siitä nyt. Ymmärrän senkin, jos tässä muutosvaiheessa käyt napsaisemassa "tykkää"-täpän pois. Pääasia, että teet, niin kuin itsestä tuntuu parhaalta.

Voimabiisini sanoin: "Sulla on sydän, joka johdattaa." Kuuntele sinäkin sisintäsi, se ohjaa omalle tielle. <3

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Olen Heinähattu, nelikymppinen kahden pojanviikarin äiti. Pojat ovat syntyneet tammikuun kaurislapsina 2008 ja 2016. Kirjoitan elämästäni ja kaikenlaisista ajatuksistani maan ja taivaan väliltä. Äitinä, puolisona ja naisena. Blogissa esikoiseni on nimeltään Valto ja kuopukseni Viljo. Yritän löytää pienistäsuurista arjen tilanteista hauskoja vinkkeleitä. Ja yritän suhtautua elämään myönteisellä ja armollisella asenteella.

Blogini facebook-sivulle jaan uusimmat tekstini sekä lapsiin ja perheisiin liittyviä juttuja. Käypäs tykkäämässä!
Instagramiin lataan kuvia arjestamme. Tervetuloa seuraamaan!

Teemat

Blogiarkisto

2017
2016

Kategoriat