Viikko 3

Treffi-ilmoitus.

Olen viikon päästä 38-vuotta täyttävä mieshenkilö Tampereelta. Asun nelikerroksisen kerrostalon ylimmässä kerroksessa. Asunnossa on kolme huonetta. Yksi huoneista näyttää siltä kuin siellä asuisi lapsi. Niin siellä asuukin. Joka toinen viikonloppu ja joka keskiviikko ja torstai.
Minulla on siis lapsi.
Minä olen isä ja yhteishuoltaja.
On minua muillakin termeillä tituleerattu, mutta ei mennä niihin.
En tiedä, miksi kuvailen kotiani. Me emme voi tapailla täällä, koska olen naimisissa.
Minulla on siis vaimo. Joka viikonloppu ja arkisin maanantaista perjantaihin.
Olen siis ukkomies, varattu, korvamerkittyä lihaa, millä nimellä sitä nyt haluaakaan kutsua.
Sanon heti, niin ei tule yllätyksenä. Ovat kertoneet, että kun laittaa ilmoitukseen olevansa naimisissa, saa enemmän vastauksia. En epäile sitä.

Sosiaalinen statukseni, palkkatuloni ja omaisuuteni ei kannustanut minua laittamaan ilmoitustani Eliittikumppanit-sivustolle. Jos Eliittikumppanin arvonimen ansaitsee kyseisillä kriteereillä, olen antieliittiä. Joten sosiaalisen aseman tai varallisuuden vuoksi minua ei kannata saalistaa. Olen melko laimea kala. Minulle on luontaisempaa tulla toimeen kuin huuhtoa kultaa. Tosin en pane pahakseni rapsuttaa arvasta moninumeroista lukua.

Harrastan lajeja, jotka eivät kasvata lihaksia. Suhteen alussa harrastan vain sinua. Siinä mielisairauden himokkaassa tilassa, jossa koko suhteen yhteenlasketusta seksimäärästä harrastetaan 80%  ja jossa ollaan jatkuvassa suhdehyperventilaation tilassa ja jossa ruumista ja sielua yhteensulatetaan pakkomielteisellä osin jopa perverssillä tavalla. Siinä ei ehdi harrastaa mitään muuta. Sen jälkeen kun aika on toiminut rauhoittavana psyykelääkkeenä ja elämä normalisoituu harrastan lukemista, kirjoittamista, teksti-tv:n katselua, leikkimistä, syömistä, musiikin kuuntelua, elokuvien katselua ja jalkapallotulosten seuraamista.
Kuten huomaat harrastan asioita, joita tehdään kotona.
Olen siis aina kotona.
Sanon heti, niin ei tule yllätyksenä.

Kuuntelen keskimääräistä parempaa musiikkia.
Luen keskimääräistä parempaa kirjallisuutta.
Kirjoitan keskimääräistä parempaa tekstiä.
Teen keskimääräistä parempaa ruokaa.
Olen siis hifistelijä muutaman asian suhteen ja ihan vaan sen takia, että tunnen ihanaa ylemmyyttä keskivertojunttien keskuudessa.
Ja mikä tärkeintä.
Tiedän kuka teki Saksan voittomaalin jalkapallon mm-kisojen finaalissa vuonna 1990.
Kiinnostavuuteni nousi uusiin sfääreihin.

Poliittinen kantani on lähempänä vasenta kuin oikeaa laitaa. Arvoni on lähempänä liberaalia viivaa kuin konservatiivista viivaa. Olen enemmän kettutyttö kuin tarhaaja. Kannatan pohjoismaista hyvinvointivaltiota, Olof Palmelaista sosiaalidemokratiaa, humanismia, progressivista verotusta, moniarvoisuutta, seksuaalista tasa-arvoa ja julkisia palveluja. Uskon myös omaan vastuuseen onnen saavuttamisessa. Kannatan uskoa omiin uusiin ideoihin. Mielestäni suuryritysten tapa kiertää veroja veroparatiisien kautta on tuomittavampaa kuin nälkäänsä varastaminen.
Yhteenvetona voisin todeta, etten saisi itselleni selänpesijää Persujen saunaillassa.

Arvostan ihmisessä itselleen nauramisen taitoa, että ei ihan aina ota itseään vakavasti.
Arvostan ihmisessä kyseenalaistamisen taitoa, että uskaltaa haastaa vanhat pinttyneet tavat, jotka eivät enää tässä ajassa rakenna yhtään mitään, vaan jarruttavat uuden syntymistä.
Arvostan laajakatseisuutta, että muistaa katsoa välillä myös sivuillensa ja taaksensa.
Arvostan rakastamisen taitoa, sekä henkisellä että fyysisellä puolella.
Arvostan uskallusta käydä itselle vierailla mailla. Mukavuusaluittensa rajamailla.

Rakastan lastani. Se tulee kanssani suhteeseen bonusraitana halusi sitä tai ei, niin kuin vaimoni on minulle sanonut. Lapseni on minulle elämäni tärkein saavutus. Sinulle ei jää vaihtoehtoja. Saat minut ja lapseni. Jos se on sinulle ylitsepääsemätöntä, vastaa toiseen ilmoitukseen. Olen niinsanottu osallistuva isä. Teen lapseni kanssa kaikenlaista. Kuinka kiehtovaa on seurata maailmaa seitsemänvuotiaan silmin. Maailma täynnä pieniä yksityiskohtia, salaisuuksia, että välillä oikein hävettää olla aikuinen, joka ei enää näe niitä. Olen pehmeä isä. Seitsemänvuotiaan kanssa se ei vielä liiemmälti tuota ongelmia. Toiset seitsemän vuotta ja olen kusessa.

En pidä tekopyhyydestä, että tuomitsee toisessa ihmisessä teot, mitkä on itsekin tehnyt. Siinä tulee tuominneksi koko ihmisrodun.
En pidä oikeamielisyydestä, että luulee tietävänsä paremmin, mikä on oikea tapa elää ja toimia ja tuputtaa uskoaan ympäristöönsä.
En pidä mielensäpahoittajista, jotka loukkaantuvat pienemmästäkin pierusta, joka maailma heidän yliherkän nenänsä edessä pierasee.

Pelkään liian monia asioita. Pelkään käärmeitä ja yhdysvaltalaisia republikaaneja. Yhdessä he saisivat myrkkyhampaillaan tuhottua koko maailman. Lisäksi minulla on menettämisen pelko, konfliktien pelko, riittämättömyyden pelko. Pelkoja, jotka ovat läpi elämäni kulkeneita perkeleitä, jotka vasta aika ja terapia hiljalleen vaimentavat.

Kumppanina olen helppo. Olen alistuvainen ja tottelevainen. Annan pyytämättä kumppanilleni kaiken mitä hän tahtoo. Autonavaimet, kaukosäätimen, luvan mennä aina kun siltä tuntuu, yhteisen peiton, viimeisen palan suklaata, luvan sanoa kaiken mitä sylki suuhun tuo, luvan hyökätä puolustautumatta, sieluni, ruumiini ja oman tahtoni.
Uskon silti ihmisen hyvyyteen. Siihen, että jos ihminen haistaa heikon lihan, niin se ei välttämättä raatele sitä ja ime verestä tyhjäksi jättäen tyhjänä kuorena lojumaan katujen reunamille.
Uskon ihmisen keskeneräisyyteen ja siihen,
että mitä vanhemmaksi tulee sitä keskeneräisemmältä tuntuu.

Niin, lähtökohtaisesti olen sitä mieltä, että ei pidä etukäteen rajoittaa itseään minkäänlaisten raja-aitojen taakse, mutta alaston nainen pehmeine ihoineen, tuoksuvine voiteineen, kutsuvine huulineen, sääret, reidet, selän kaarevuus, rintojen hekumallisuus, silmien viekotteleva katse, käsien vaativa kosketus ja kaiken keskellä salaisuus, joka jää vain meidän väliseksemme.

Se saa minut valitsemaan naisen. Ja se nainen seisoo vastapäätäni ja sanat, jotka jäävät sanomatta ovat turhia, sillä pian syöksymme mielisairauden maailmaan ja harrastamme vain toisamme ja ulkopuolinen maailma on vain pakollista maisemaa.

Niin ja ikä on muutakin kuin numero.
Ja ulkonäöllä on väliä.

Olen tosiaan naimisissa ja rakastan vaimoani, mutta hei, ei elämässä kaiken kuulu olla helppoa.

antony and the johnsons-bird gerhl

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Olen Mies. 40. Nimeksi he antoivat Sami Minkkinen. Hyvä nimi. Kirjailen kokemuksia parisuhteesta. En pysty pitämään sisälläni. Pursuavat yli.

Seuraa somessa
Facebook

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiin!

Teemat

Blogiarkisto

2017
2016

Kategoriat

Instagram