Viikko 10

Pieni punatukkainen tyttö.

Huhtikuussa 1974 Englannin Brightonissa ruotsalainen Abba voittaa Euroviisut kappaleellaan Waterloo. Voitto huomioidaan laajalti Suomessakin. Ehkä tieto voitosta kantautuu myös vajaan kuukauden ikäisen tyttölapsen korviin. Ehkä tyttölapsi kuulee kappaleen radiosta ja hänen pienet sormensa liikkuvat kappaleen tahdissa. Kutsukaamme tyttöä pieneksi punatukkaiseksi tytöksi. Tyttö syntyi eräänä lauantaisena aamupäivänä maaliskuun kuudestoista päivä vuonna 1974 ja punaisine hiushaituvineen tyttö rääkäisi ensimmäiset äänensä maailmaan ja siitä lähtien ääntä onkin riittänyt.

Tammikuun kahdeskymmenes päivä vuonna 1976 Suomessa riehuu äkäinen talvimyrsky. Nuori nainen iältään kaksikymmentäyksi istuu ikkunan äärellä ja katselee, kun tuuli raivoaa lunta lasia vasten. Naisella on tukala olo suuren vatsansa kanssa. Hän viihdyttää itseään pitämällä teekuppia vatsansa päällä odottaen, että vatsassa yliaikaa asuva ihmisverso potkaisisi kupin lattialle. Nainen katsoo kalenteriin ja toteaa, että eipä ole ihmisversolla kiire maailmaa katsomaan. Helmikuun toinen päivä vuonna 1976 pahasti myöhässä oleva poikavauva syöksyy synnytyssalissa odottavan kätilön kämmenille juuri kun kätilön työvuoro on kymmenen minuutin päästä päättymässä. On maanantainen iltapäivä ja kello on kymmentä vaille neljä. Ulkona sataa edelleen lunta.

Pienestä punatukkaisesta tytöstä on helmikuussa 1976 kasvanut jo tomera kaksivuotias. Hän näkee itsensä selaamansa kirjan sivuilla. Hän osoittaa kirjan tytön sormella ja hänen äitinsä sanoo sen olevan Peppi Pitkätossu. Pieni punatukkainen tyttö ei usko sitä, vaan yksin jäätyään repii kirjasta sivut. Samaan aikaan sataviisikymmentä kilometriä pohjoiseen pulloposkinen poikavauva makaa olohuoneen lattialla ja hänen isänsä kuuntelee liikkumatta lähetystä Montrealin kesäolympialaisista. Sillä hetkellä kun Lasse Viren kaatuu 10 000 metrin juoksussa ja voittaa lopulta sen, poikavauva kääntyy ensimmäisen kerran selältä mahalleen. Sitä hänen isänsä ei tiedä Lasse Virenin voitosta seonneena.

Vuodet liikkuvat ja 1980-luvulla tulevat kirkkaat neonvärit. Heti vuonna 1 pieni punatukkainen tyttö menee kouluun. Samana kuuna on aloittava Music Television MTV lähetyksensä. Pieni punatukkainen tyttö on vielä liian pieni tyttö siitä innostumaan, mutta muutamien vuosien kuluttua kaapelikanava pilaa muiden tyttöjen tavoin pienen punatukkaisen tytön musiikkimaun. Pieni punatukkainen tyttö istuu pulpetissaan kahdeksankymmenluvun läpi ja koulun jälkeen kulkee kavereidensa kanssa neonkeltaisissa tarralenkkareissaan Hervannan elämänmakuisia polkuja pitkin. Kesän alettua tyttö istutetaan auton takapenkille. Auto pysähtyy pienen mökin eteen, jonka vastapäätä virtaa kapea joki. Siinä tyttö viettää kesänsä. Syksyn tullen tyttö istutetaan auton takapenkille ja viedään takaisin.

Pulloposkisen pojan posket ovat jo tyhjentymään päin. On vuosi 1986 ja poika seisoo rumpupatteristonsa takana kaverinsa olohuoneessa. Kitaristit ja laulaja on jo valmiina. Stereoista alkaa kuulua Twisted Sistersin kappale. Poika hakkaa kapuloillaan rajua rytmiä sohvatyynyistä tehtyyn rumpupatteristoon. Kitaristien sulkapallomailat soittavat sooloa ja laulajan moppimikrofoni taipuu mallikkaasti. Vietetään HIV-bändin ensimmäistä keikkaa. Keikka kestää kymmenen minuuttia. Soittajien sytyttämä kynttilä osuu olohuoneen sinisiin verhoihin ja verhot alkavat savuta. Samaan aikaan kitaristin äiti saapuu yllättäen töistä ja haistaa savun sekä näkee kaadetut sohvat. Poikien rocktähteys on siltä päivältä ohi. Asunnon kaikki ikkunat avataan savun saamiseksi ulos. Muutama kuukausi tapahtuneesta kaikki ikkunat pitää sulkea. Kantautuu tieto, että Tshernobylin ydinvoimala on räjähtänyt.

Yhdeksänkymmenluku saapuu. Pienestä punatukkaisesta tytöstä on kuoriutunut jo nuori punatukkainen kaunotar. Hänen kauniin vartalonsa katolle pystytetään valkoinen hattu vuonna 1993. Samana vuonna aloittaa televisoissa Onnenpyörä-ohjelma, jossa laman keskellä köyhäilevä kansa pystyy ostamaan edes vokaaleita. Nuoren naisen katseessa siintää tuntematon tulevaisuus kohti auki olevia ovia ja lapsuuden pölyt ovat laskeutuneet aikuisuuden kynnykselle ja alkava aikuisuus pitkin murtuvia tai pitäviä tikkaita on aloitettava.  Aikuisuus ja oma tie ei synny muuten kuin kokeilemalla. Nuori punatukkainen kaunotar kokeilee opiskelua, tupakkaa, alkoholia, seurustelua, matkustelua, harrastuksia, lyhyttä tukkaa, pitkää tukkaa ja mitä nyt nuoret punatukkaiset kaunottaret kokeilevat. Eivät he kaikkea kerro.

Sataviisikymmentäkilometriä pohjoiseen. Pulloposkisesta pojasta on hioutunut nuori finninaamainen ja takatukkainen teinipoika.  Joulukuussa 1991 hän pitää kädessään vedensinistä LP-levyä. Levyn kannessa veden alla oleva poikavauva kurkoittaa kohti seteliä. Teinipoika pitää levyä kädessään koko yhdeksänkymmenluvun alun. Se on hänen valkea ratsunsa, joka hakee hänet kohti parempia maailmoja. Vuonna 1995, hetkeä ennen kuin Suomi voittaa jääkiekossa ensimmäisen maailmanmestaruutensa, teinipoika kirjoittaa levyllä olevasta kappaleesta ylioppilasaineen ja hänenkin päähänsä ruuvataan valkoinen hattu. Teinipojasta muovautuu nuori mies, jonka on aloitettava matka kohti aikuisuutta. Se ei synny muuten kuin kokeilemalla. Nuori mies kokeilee parisuhteilua, opiskelua, armeijaa, vierasta kaupunkia, alkoholia, brittipoppia, lyhyttä tukkaa, pitkää tukkaa ja mitä nyt nuoret miehet kokeilevat. Eivät he kaikkea kerro.

Vuosituhannet vaihtuvat. Pieni punatukkainen tyttö kulkee jo valmiiksi sen kaupungin katuja, jonne pulloposkisen pojan muuttoauto on liikkumassa. Pojan tavarat mahtuvat isänsä pienen Fiatin kyytiin, mutta ajatukset ja unelmat eivät mahdu kuorma-autoonkaan. On kesä 2001 ja poika jättää kaiken vanhan taaksensa, paljon vanhaa sortuu, mutta uutta on syntyvä tilalle. Kaksi kuukautta pojan muutosta lentokoneet ajavat New Yorkissa sijaitsevan World Trade Centerin kahta tornia päin, jotka vajoavat maahan iskujen voimasta. Kenekään maailma ei ole enää entisensä. Tyttö ja poika liikkuvat vuosisadan ensimmäisen vuosikymmenen toisistaan tietämättä. He kokevat tahoillaan elämän iloja, suruja, nautintoja ja ahdistuksia. Jokaisella pilvellä on rosoinen reuna.

Maaliskuun kolmastoista päivä vuonna 2010. Pieni punatukkainen tyttö seisoo tanssilattian reunamilla. Pulloposkisen pojan katse tavoittaa tytön katseen. Katseet pysähtyvät toisiinsa. Ne suorastaan tarrautuvat toisiinsa kuin magneetti osuisi jääkaapin oveen. Kahden ihmisen maailmat kohtaavat. Kaksi ihmisen elämää on kierrellyt toisiaan heidän koko elämänsä. He ovat nähneet samoja tapahtumia. Heissä asuu yhteinen aikakausi ja historian käänteet. Heissä asuu yhteiset tunteet, jotka ovat kohdistuneet toisaalle, toisten ihmisten kannettavina. Tanssilattian reunalla he yhdistävät tunteensakin. Niitä ei oteta vielä käyttöön, mutta annataan kuin ennakkolahjana.

Huomenna, maaliskuun 13. päivänä vuonna 2014, tulee neljä vuotta kahden maailman kohtaamisesta.
Sunnuntaina, maaliskuun 16. päivänä vuonna 2014, pieni punatukkainen tyttö täyttää 40-vuotta.
Pienestä punatukkaisesta tytöstä on kasvanut vuosien myötä kaunis punatukkainen nainen. Nainen, joka on säilyttänyt lapsuudestaan leikkisyyden ja viattomuuden ja nainen, joka on elämänkokemuksista oppineena ja viisastuneena saanut suuren voiman, jolla hänen naiseutensa kukoistaa ja loistaa kirkkaampana kuin koskaan ja sen kirkkaan valon edessä istuu pulloposkinen poika, joka elämänkokemuksistaan oppineena ja viisastuneena on löytänyt pojan ympäriltä miehen, jota naisen valo ympäröi ja se valo ei sokaise vaan näyttää yhteisen tien, jota ei tarvitse kulkea pimeässä.

Omistettu pienelle punatukkaiselle tytölle 16.3.1974- 16.3. 2014.  Ja siitä eteenpäin.
Rakkaus on tarina, jonka se kirjoitti.

topi sorsakoski-punatukkaiselle tytölleni

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Olen Mies. 40. Nimeksi he antoivat Sami Minkkinen. Hyvä nimi. Kirjailen kokemuksia parisuhteesta. En pysty pitämään sisälläni. Pursuavat yli.

Seuraa somessa
Facebook

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiin!

Teemat

Blogiarkisto

2017
2016

Kategoriat

Instagram