Kesäloma alkaa olla yhtä viikonloppua vaille suljettu. Hyvä kesäloma se on ihan ollut. Lomalla on tullut tehtyä, mitä nelikymppinen suomalainen mies kesälomalla nyt tekee, valitellut sadetta kun on satanut, valittanut kuumuutta kun on paistanut ja lihonut. Avioliittokin on vielä rimaa hipoen pysynyt kasassa.

Eilen pyysin vaimoa mukaani, kun lähdin iltauinnille lähirantaan. Siellä oli vielä lapsia uimassa ja lapsien vanhempia räpläämässä kännyköitä rannalla. Uiminen meni ihan hyvin, paitsi vaimoni pakkomielteinen valokuvaaminen aiheutti pienen masennuksen. Hän oli kuvannut hetkeä, kun nousen kesäloman uuvuttamalla vartalollani vedestä. Jos tuon kuvan olisi julkaissut tämän aamuisessa Aamulehdessä, rannalle ei tänään uskaltaisi mennä kukaan. Oli se sen verran hirviömäinen vedestä nousu.

Vaikeudet alkoivat rannalla. Vaimo oli vahvasti sitä mieltä, että minun pitää heittää märät uikkarit alta pois, ennen kuin nousen autoon istumaan, jotta auton penkille ei tule märkää länttiä. Ei auttanut, vaikka sanoin, että eihän se ole kuin vettä ja toisekseen, minulle ei sattunut alushousuja mukaan.

Vaimo oli sitä mieltä, että voin kulkea pyyhe pyllyn yli kiertyneenä autolle. Siihen tuumasin heti, että en minä sellaiseen suostu, koska olen aivan varma, että pyyhe luiskahtaa alas kesken kävelyn ja rannalla olevat näkevät kalleuteni. Vaimo ei luovuttanut ja sanoi, että kaikkihan tällä rannalla ovat sen jo aiemminkin nähneet. Minä olin ihmeissäni ja sanoin, että kyllähän minä tyttäreni kanssa olin samaisella rannalla jo päivällä, mutta en minä lähteissäni heilutellut pippeliä rannalle jääville ihmisille huutaen, että Parisuhde-Sami has left the building. Ei se ole minulle mikään rannaltalähtöriitti se sellainen.

Vaimo sanoi tarkoittaneensa, että kaikki rannalla olevat ovat varmasti elämänsä aikana nähneet pippelin. Vastasin, että se on ihan eri asia, että minun pippelin saa nähdä vain harvat ja valitut. Se on vähän kuin suvun salainen piirakkaresepti, että ei sitä ulkopuolisille paljasteta. Kiivasluonteisen keskustelun jälkeen sain kuin sainkin nousta auton kyytiin niin, että laitoin kosteiden uimahousujen päälle shortsit ja pyllyni alle pyyhkeen, niin auton penkille ei tulisi sitä saatanan vaarallista vesiläiskää.

No, se vesiläiskä tuli aivan jonnekin toisaalle. Vaimo tiesi mitä teki. Hän ajoi Prisman pihaan ja pyysi minua hakemaan jäätelöä. Minähän menin ja vasta kaupassa huomasin, että shortsini etumus oli aivan märkä. Juuri sieltä haarojen kohdalta, isolta alueelta. Turha siinä on isoon ääneen alkaa todistella, että vettä se vaan on, uimasta tässä ollaan tulossa. Peli oli menetetty ja kassalle oli mentävä niin, että kanssaihmisistä ainakin osa ajatteli, että siinä on taas suomalaisella miehellä kesä karannut todella rajusti käsistä, haaroihin asti.

Vielä on viikonloppu jäljellä. Tänään menen uimaan. Menen yksin. Kukaan ei kuvaa, eikä vaadi lähtiessä avaamaan heinäkuista pippelinäyttelyä. Ihan yksin rannalla käyskentelen. Eikä se kesä tähän viikonloppuun lopu. Ensi viikolla alkaa elokuu ja elokuun hämärät ja lämpimät yöt. Se on kesän villeintä aikaa. Silloin sillä ei ole niin väliä, vaikka kävelisi ilman housuja rantahietikolla.

Kesä ei tänä vuonna lopu koskaan. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Olen Mies. 40. Nimeksi he antoivat Sami Minkkinen. Hyvä nimi. Kirjailen kokemuksia parisuhteesta. En pysty pitämään sisälläni. Pursuavat yli.

Seuraa somessa
Facebook

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiin!

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2017
2016

Kategoriat