On olemassa sääntö, joka koskee jokaista parisuhdetta. Niin kauan, kun parisuhteessa on enemmän naurua kuin huutoa, niin sitä kannattaa jatkaa. Niin kauan, kun viikon aikana kuulee enemmän kehuja kuin haukkuja, niin sitä kannattaa jatkaa. Ihminen on siinä mielessä outo kapistus, että aikuistuessaan hän tulee lopettaneeksi leikkimisen ja avioituessaan seikkailun ja tilastojen mukaan seksin. Ihminen koostuu seitsemänkymmentäprosenttisesti vedestä ja vesi, joka ei virtaa, samenee. Mikään ei ole pysyvää, joten koskaan ei kannata tuudittautua ajatukseen, että tästä eteenpäin voi vain pysyä paikoillaan.

Olen alkanut uskoa höyhenenkevyeen parisuhteeseen. Se ei tarkoita sitä, että suhtautuu parisuhteeseen kevyesti, vaan se tarkoittaa sitä, että parisuhteen sisällä on mahdollisimman helppo olla. Minä en usko parisuhteeseen ja rakkauteen, jossa kaikki asiat ovat vääntämisen ja taistelemisen takana. Ei kai perhe-elämän pidä mitään taistelua olla. Perhe-elämän ja parisuhteen pitää olla koti, jossa saa rauhassa olla ihan oma itsensä. Ei se mene niin, että omaa olemassaoloaan pitää puolustella päivästä toiseen, ihan vain siksi, että on sen toisen silmissä riittämätön ja aina väärässä. Jokaisella meillä on oikeus onneen.

Minne se parisuhteen alun ymmärtäminen katoaa parisuhteen edetessä? Mihin katoaa se ihmisen sisältä kumpuava leikkimielinen asenne parisuhdetta kohtaan? Missä kohtaa siitä kaikesta tulee projekti, jonka eteen pitää alkaa tehdä hartiavoimin töitä? Mihin häviää olemisen sietämätön keveys? Avioliittoon sännätään keskimäärin muutaman vuoden yhdessäolon jälkeen. Vietetään pitkään suunnitellut prinsessahäät. Jatketaan parisuhdetta, jonka viralliseksi nimeksi tulee avioliitto. Kaikki jatkuu kuitenkin aina entisellään. Avioliitto on vain instituutio, joka ei tarkoita itsessään yhtään mitään. Ainoa, jolla on merkitys avioliitossakin, on rakkaus.

Avioliitossa ei todella ole syytä lopettaa parisuhteessa alkanutta leikkimistä ja seikkailua. Veden pitää antaa virrata. Ei avioliiton alku ole minkään ajanjakson loppu, eikä edes minkään aikakauden alku. Se on jatkumoa sille vuosia kestäneelle parisuhteelle ja alkuajan rakastumiselle. Liian usein avioliitto on lähtölaukaus sille, että parisuhteen ja elämän alkaa ottaa liian vakavasti. Pari lopettaa seikkailun, leikkimisen ja ilonpidon. Tilalle tulee tylsistyminen, muurien rakentaminen maailman eteen, pelko, urautuminen ja tottumus. Eihän sitä voi enää näin aikuistuneena pelleillä ruokakaupassa ostoskärryillä tai kävellä kadulla niin, että jalka ei saa osua viivalle. Puhumattakaan, että aloittaisi aamun pitkällä Netflix-putkella ja harrastaisi jaksojen välissä nautinnollista seksiä. Eihän niin voi vain tehdä, kun niin ei vain voi tehdä.

Ja kyllä minä tiedän, että elämässä tulee eteen asioita, että edellä mainittu ei ole vain mahdollista. Mutta ne ovat vain elämänvaiheita, jotka eivät koskaan ole lopullisia. Ihminen, joka haluaa tarpeeksi, keksii kyllä keinon. Ihminen, joka ei halua tarpeeksi, keksii tekosyyn. Siinä vain käy tilastollisestikin liian usein niin, että avioliitto saa onnettoman lopun. Tietenkin se saa, jos parisuhde ja elämä aletaan ottaa projektina, josta pitää vain selvitä. Jokainen päivä on taistelu, joka yritetään voittaa. Unohduksiin jää ilo, nautinto ja keveys. Juurikin ne asiat, jotka takaisivat sen, että parisuhde tuntuisi kodilta, jossa saa rauhassa olla ihan oma itsensä. Juurikin ne asiat, jotka voisivat olla pitkän avioliiton salaisuus.

Huomenna on taas loppuelämämme ensimmäinen päivä. Lavasteet ovat valmiina ja näyttämö odottaa näyttelijöitään. Lohdullisinta tässä on se, että hyvin paljon, ei tietenkään kaikkea, me voimme käsikirjoittaa itse omaa näytelmäämme. Jokaiseen näytelmään kuuluu osana jokin dramaattinen käänne, mutta muuten me voimme toimia itse oman elämämme käsikirjoittajina. Sen kun alkaa kirjoittaa sitä haluamaansa suuntaan. Nimittäin jos ei itse uskalla kirjoittaa oman elämänsä käsikirjoitusta, niin sen tekee sitten joku toinen. Sitten onkin tilanteessa, että elää jonkun toisen ihmisen tahdon mukaisesti. Voin kertoa, että ei ole hyvä elämä se sellainen elämä.

Minä haluan kirjoittaa näytelmää parisuhteesta, joka perustuu kepeyteen ja helppouteen. Se on tarina parisuhteesta, jossa suhteen molemmat osapuolet tuntevat olonsa vapaaksi ja vapautuneeksi. Se on tarina parisuhteesta, jossa leikkimielisyys, huumori, rohkeus, kokeilunhalu, nautinto, sallivuus, hyväksyminen ja vapaus antavat raamit kahden ihmisen tasa-arvoiselle ja tasavertaiselle rakkaudelle. Tarina parisuhteesta, jossa suhteen molempien osapuolten toiveet ja tarpeet tulevat kuulluksi ja toteutetuksi. Se on tarina parisuhteesta, jossa on hyvä ja helppo olla. Se on tarina rakkaudesta, jonka nimi on kirjoitettu tähtiin.

Sillä niin se on ja tulee aina olemaan, minä uskon rakkauteen, jossa ihminen saa kukoistaa juurikin sillä luontaisella tavallaan, jolla hän kukoistaa ja tulee ihan vain omalla persoonallaan hyväksytyksi ja rakastetuksi. Huomenna on loppuelämämme ensimmäinen päivä. Ajatelkaa, kuinka paljon meillä onkaan vielä aikaa käsikirjoittaa elämämme onnelliseksi. Ajatelkaa, kuinka onnekkaita olemme. Ajatelkaa, kuinka kauan meillä on aikaa vielä iloita ja leikkiä. Niinpä, kukapa sen ikinä tietää.

Ei hukata sitä aikaa, mitä meillä vielä on. Ei hukata mahdollisuutta. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (2)

Vierailija
1/2 | 

Piii-iitkän oman liiton kokemuksestaja ehkä joidenkin muidenkin läheisten, sanoisin myös ,että on vaikeita ja hyvin vaikeita aikoja,joista voidaan päästä taas lämpöön ja hehkuun. Erillisyyden ja läheisyyden tunteet vaihtelevat,huolet vetävät tiukalle, voi olla että rikotaan rajoja,mutta jos on tahtoa puhua, antaa anteeksi j a pyytää anteeksi, jos kokee arvokkaana yhteisen matkan , keveys löytyy uudelleen ja entistä tietoisempana olemme ihmisyydestä, Ihmissuhde on vaikea,mitä lähemmäs toisen päästää ja joutuu kestämään sen,että toinen tietää minun pimeyteni myös, ei vain kaikkea hyvää ja kaunista. Varmasti ,jos elämä on loukkauksia,huutoa,kylmyyttä pitää ratkaista yhdessäolon mahdollisuudet. Minä koen,että olen pehmeämpi, armollisempi,rakastavampi,kun olen ymmärtänyt itsestäni ja inhimillisyydestäni (sekä toisen) uutta... ja että rakkaus oikesti voikärsiä, kestää, antaa anteeksi, ...ja olla iloonniautuus.

Kolahti
2/2 | 

Apua. Teksti iski kovaa kesken aamukahvin. Meillä on enemmän huutoa kuin naurua, hyvää yritetään vääntää rautalangasta, vaikka kummallakin on hyvä tahto se ei riitä vaan kaikki tuntuu vaikealta. Silti tuntuu väärältä sanoa sana ero ääneen vaikka haaveilen siitä päivittäin.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Olen Mies. 40. Nimeksi he antoivat Sami Minkkinen. Hyvä nimi. Kirjailen kokemuksia parisuhteesta. En pysty pitämään sisälläni. Pursuavat yli.

Seuraa somessa
Facebook

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiin!

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2017
2016

Kategoriat