Kesä on pienten ja isojen juhlien aikaa. Juhlat vaativat aina pientä pukeutumista ja laittautumista. Minulla on (liian) monien parisuhdevuosien kokemuksesta esittää pariskunnan virallinen juhliin tai illanviettoon lähtijöiden kaava. Voitte halutessanne laittaa itsenne kaavan jommallekummalle puolelle. Esitetty kaava on opittu luotisuoraan omasta parisuhteestani/parisuhteistani, joten käytän esimerkkitapauksessa itseäni ja puolisoani kaavan todentamisessa.

Juhliin on aikaa vielä viikkoja. Silti ei ole koskaan liian aikaista kysellä, että onko sinulla varmasti juhliin ehjää ja puhdasta päällepantavaa. Tämä kysymys on osoitettu minulle useita kertoja. Kysymykseen vastaaminen kyllä-sanalla ei laukaise tilannetta, vaan esitettyyn kysymykseen liittyy olettamus, että minulla ei todellakaan ole juhliin mitään päällepantavaa, vaan asiaa pitää alkaa hoitamaan asianmukaisin toimenpitein, joka tarkoittaa vaatteiden näyttämistä puolisolle ja sen jälkeen pikimmiten uusien vaatteiden ostamista.

Mennään kaavan varsinaiseen ytimeen eli aikaan tuntia ennen juhliin tai illanviettoon lähtemistä. Puolisoni, minun tapauksessa kaikki ovat tähän asti olleet naispuolisia, pukevat tilanteessa sekä itseään, että minua. Lauseita, joita tilanteessa kuulee ovat muun muassa seuraavat:

”Sun tukka on vähän ylikasvanut, sille pitäisi tehdä jotain, se näyttää vähän pahalta.”

”Tuo paita on aivan liian pieni, sulle pitää alkaa ostaa yhtä numeroa suurempia vaatteita.”

”Et voi laittaa tuota paitaa noiden kenkien kanssa, eikö sulla ole mitään muita kenkiä.”

”Raidallisen puvuntakin kanssa ei voi laittaa paitaa, jossa on kuvioita, alkavat sotia keskenään.”

Samaan aikaan minulle osoitettujen huomioiden ohessa alkaa se retoristen kysymysten sarja, joka on joka ikinen kerta se ihan sama.

”Onko sun mielestä tämä punainen vai vihreä mekko parempi.”

Siihen kun vastaa, että vihreä, niin punainen mekko on se lopullinen valinta.

”Käykö tähän asuun sun mielestä paremmin nämä pallokorvikset vai nämä ympyrät.”

Siihen kun vastaa, että ympyrät, niin johan kohta pyörii pallokorvikset poskea vasten.

Kuten tarkkaavaisemmat huomasivatkin, niin en käyttänyt kysymysmerkkejä esitettyjen kysymysten jälkeen. En käyttänyt, koska ne eivät ole kysymyksiä. Onhan se hienoa, että mies otetaan huomioon esitetyllä kysymyksellä, mutta olen oppinut, että vastata voi periaatteessa ihan mitä vain. Voi vastata vaikka, että ei mitään väliä, kumpi mekko on päälläsi, tuijottelen joka tapauksessa muiden naisten mekkoja, niin vastaus ei aiheuta mitään reaktioita, koska sitä ei kuunnella.

Kun viimein on kaksi ihmistä saatu puettua, alkaa se vaatteiden nyppiminen. Kauluksia nypitään oikeaan asentoon ja paitaa lasketaan alemmas. Olo on kuin kaupan näyteikkunan mallinukella. Bussipysäkillä nyppiminen vielä jatkuu ja esitetään toive, että kuvissa pitää sitten vetää vatsaa vähän sisään ja muistutetaan, että tuolle ylikasvaneelle tukalle pitää nopeasti tehdä jotain. Sen jälkeen annetaan harmistunut huomautus, että sinä et koskaan sano minulle, että näytän hyvältä.

Minä esitän tässä vaiheessa pukeutumiskaavaa rohkean kysymyksen, onko tämä kaikki sallittua toisinpäin? Voinko minä miehenä sanoa puolisolleni, että näyttää vähän siltä, että tukkasi on pahasti ylikasvanut, pitäisiköhän sille tehdä jotain. Tuo mekko näyttää päälläsi vähän pieneltä, sinulle pitää alkaa ostaa yhtä vaatekokoa suurempia vaatteita. Eikö sinulla ole mitään muita kenkiä kuin jalassasi olevat, eivät sovi ollenkaan tuohon asukokonaisuuteen. Mekkosi on aivan rypyssä, anna minä vähän nypin sitä sileämmäksi. Muista sitten kuvissa vetää pyllyä vähän sisäänpäin, niin näyttää pienemmältä.

Tuotahan voisi vaikka tänä kesänä kokeilla jos rohkeutta riittää. Se on mukava leikki vaihdella vähän rooleja, niin tunnistaa itsensäkin sen jälkeen paremmin. Olen minä yrittänyt puhua pukeutumistilanteissa järkeä, että kukaan ei ravintolassa katso, että onko puvuntakissani raitoja ja sen alla olevassa paidassa kuvioita tai että onko hiukseni vähän ylikasvaneet. Siellä istuu pöydissä lähinnä parisuhteisiinsa väsyneitä puhelimiin tuijottelevia ihmisiä ja kesäjuhlissa ihmiset ovat jossain kohtaa siinä kunnossa, että näkevät raitoja sielläkin, missä niitä ei ole koskaan ollutkaan. Ja että paita ja takki ei todellakaan ala sotia keskenään. Valtiot sotivat keskenään.

Sitä paitsi lukuisten parisuhdevuosien jälkeenkin minun iätön tavoite on saada puolisoni illanvieton ja juhlien jälkeen lähinnä poistumaan vaatteistaan. Kyllä minä tähän ikään jo päästyäni tiedän, että mitä siellä vaatteiden alla yleensä on, aina olen tiennyt, yhtä poikkeusta lukuun ottamatta, mutta se on toisen kirjoituksen asioita. Se on silti joka kerta yhtä kiehtovaa. Haluan sen vieläpä niin, että saan riisua sen juhliin tai illanviettoon tarkoitetun kauniin asukokonaisuuden, enkä niin, miten se siinä pukeutumisen kaavassa usein menee, että kotiin päästyään puolison asu vaihtuu silmänräpäyksessä siihen nuhruiseen kotiasuun, meikit on pesty samalla sekunnilla pois ja naama nypitty mustapäistä punaiseksi niin, että alkaa itsekin jo ajatella, että ovatko sittenkin oma raidakas takki ja kuviollinen paita alkaneet sotia keskenään ja puolisoni haavoittunut siinä sodan melskeessä pahasti. Ei kuitenkaan niin, että siinä sohvalla ei voisi vielä mainita, että tuolle sinun tukallesi pitäisi tehdä jotain ja nopeasti. Näytät vähän pahalta.

Kai niitä muitakin kaavoja on, minulle on opetettu tämä.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Olen Mies. 40. Nimeksi he antoivat Sami Minkkinen. Hyvä nimi. Kirjailen kokemuksia parisuhteesta. En pysty pitämään sisälläni. Pursuavat yli.

Seuraa somessa
Facebook

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiin!

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2017
2016

Kategoriat

Sisältö jatkuu mainoksen alla