Autolla ajamiseen tarvitsee ajokortin ja autokoulu on kaksivaiheinen, jossa kortin saamisesta jonkin ajan kuluttua on kakkosvaihe, jossa korttia ei voi enää menettää, mutta ammattilainen katsoo viereltä ajotaidon kehittymistä.

Tästä voisi ottaa mallia parisuhteeseen käänteisellä ajattelutavalla. Kuka tahansa on oikeutettu solmimaan parisuhteen ilman parisuhdekorttia, mutta neljän vuoden kuluttua parisuhteen solmimisesta on käytävä parisuhdekoulun kakkosvaihe, jossa pariskunnan kotiin saapuu viikoksi pariterapeutti seuraamaan heidän suhdettaan ja viikon kuluttua hän päättää, saako pariskunta jatkaa suhdettaan, eli myönnetäänkö heille parisuhteen suhdekortti.  Parisuhteen suhdekortti on pakollinen ja jos jää kiinni kortitta parisuhteilusta, niin seurauksena on sakkorangaistus ja kolmannesta kiinnijäämisestä ehdollista vankeutta ja menettää oikeuden minkäänlaiseen parisuhteeseen määritellyksi ajaksi.

Parisuhteen kakkosvaiheessa seurataan seuraavia parisuhteen osa alueita:

Kommunikointi.

Yksi suurimpia syitä parisuhteen huonovointisuuteen on kommunikaation puute. Parit eivät puhu toisilleen, ainakaan oikeista asioista. Kakkosvaiheen aikana seurataan parin kykyä kommunikointiin. Huonossa parisuhteessa kommunikointi tapahtuu lähinnä naljailemalla, vähättelyllä, vertailemalla, syyttelemällä, nalkuttamalla tai mykkyydellä. Kaikki edellä mainitut tavat ovat ehdottoman tuomittavia ja tuhoavia. Kodissa on henkisen väkivallan ilmapiiri, joka sakeuttaa ilman katkeruudella, patoutuneella vihalla ja huomatuksi tulemisen puutteella. Johtaa herkästi selittämättömiin raivokohtauksiin, kotona poissaolemisiin, liialliseen alkoholin tai liikunnan käyttöön tai parisuhteen ulkopuolisiin suhteisiin.

On sanottu, että pitkän parisuhteen salaisuus piilee rakkaudessa ja luottamuksessa. Olen asiasta eri mieltä. Pitkän parisuhteen ylivoimaisesti tärkein koossapitävä voima on huumori. Ilman naurua ei voi selvitä. Mitä pidempään pari on suhteessa, sitä mustemmaksi huumorin väri sakenee. Jos seksiä ei lasketa mukaan, niin mikään ei ole vapauttavampaa ja puhdistavampaa kuin pehmeä vittuilu puolisoiden kesken. Ilman kykyä nauraa itselle ja kumppanilleen, ei tule elämänmittaista parisuhdetta. Ja jos sen naurun saa siirrettyä seksinkin puolelle, niin sittenhän vastassa on enää taivas.  Se onkin vielä helppoa nauraa toiselle, itselle nauramisen taidossa meillä on vielä pahoja puutteita. Parisuhdekoulun kakkosvaiheessa terapeutti katsookin tarkalla silmällä parin välistä huumoria ja myös yksityistä kykyä asettaa itsensä naurunalaiseksi. Se voi alussa tuntua vieraalta, että terapeutin arvioiva silmä seuraa makuuhuoneeseen asti, mutta kyllä siihen nopeasti tottuu.

Haluan antaa esimerkin huumorista. Työni puolesta olen tutustunut pariskuntaan, joka on ollut yhdessä kuudenkymmenen vuoden ajan. Kyllähän se kuulostaa lähes perverssiltä, mutta sain selville heidän pitkän suhteensa salaisuuden ja en enää ihmetellyt. Soitin ovikelloa ja rouva potkutteli sisämopollaan ovea avaamaan. Katsoin ympärilleni näkemättä herraa ja kysyin, että missä mahtaa olla. Rouva vastasi, että valitettavasti nukkui pois viikonlopun aikana. Otin osaa ja lähdin surullisena jakamaan matkaa. Seuraavalla viikolla soittelin taas samaa ovikelloa ja kasvoni valahtivat valkoiseksi, kun ovea tulikin avaamaan viime viikolla kuollut herra. Onneksi en ehtinyt sanoa kurkkuuni jumiutuneita sanoja, että eikös sinun pitäisi olla kuollut, kun rouva ennätti tokaisemaan, että vähän vitsaili minulle edellisellä kerralla. Pariskunta, joka 85 vuoden iässä vitsailee toistensa kuolemalla, on varmasti elänyt sellaisen parisuhteen, jonka minä haluan itselleni. Kuten sanoin, pitkän parisuhteen tärkein koossapitävä voima on huumori ja mitä pidempään on yhdessä, sitä mustemmaksi huumori tulee. Huumori jos mikä kertoo rakkauden ja luottamuksen tason, koska ei sitä kenelle tahansa uskalla huumoria antaa.

Toiminta.

Parisuhteen kakkosvaiheen toinen seurattava alue on pariskunnan yhteinen toiminta. Neljän vuoden kohdalla on usein tultu vaiheeseen, jota voisi kutsua itsensä sulkemisen aikakaudeksi. Se tarkoittaa sitä, että ei edes itse ymmärrä toistavansa samoja kaavoja kuin on koko elämänsä toistanut. Parisuhteesta on tullut itsestään selvää mössöä, jossa rutiinit peittävät harmaudellaan ilonpidon. Tässä vaiheessa kuvioihin on saattanut tulla jo lapsi tai lapsia, jotka antavat lisähaastetta parisuhteen kunnossa pysymiseen. Tässä ollaan nyt vedenjakajalla parisuhteen onnistumista silmälläpitäen. Onko parisuhteessa elävillä kykyä muutokseen ja tahtoa rikkoa vanhat kuluneet kaavat ja siirtyä uuteen tapaan ajatella elämää ja parisuhdetta. Jos ei ole, niin hankaluuksia siitä on seurauksena.

Parisuhdearjessa ja lapsiperhearjessa rutiinit ovat tärkeitä, mutta vielä tärkeämpää on rikkoa niitä. Jos parisuhteesta häviää raikkaus ja leikki, niin se tulee valumaan kohti vääjäämätöntä loppuaan. Merkkinä rutiinien noususta tavaksi elää arkea voi pitää sitä, että päivät erottaa toisistaan vain eri päivinä televisiosta tulevat tv-ohjelmat. Torstain tunnistaa torstaiksi Siskonpeti. Kaikki muu on ihan samaa, kuin muinakin päivinä. Parisuhdekoulun kakkosvaiheessa terapeutti tulee seuraamaan pariskunnan välistä leikkiä ja ennen kaikkea sitä, että puuttuuko se parisuhteesta kokonaan. Yksi tapa mitata sitä on katsoa, kuinka parisuhteessa annetaan aikaa toiselle. Onko tärkeämpää pitää kädessään keittiörättiä, jotta saa tiskipöydän metallipinnan kiiltämään peilikirkkaaksi vai rätin sijaan pitää kädessään kumppaninsa kättä ja saada hänen katseensa kirkkaaksi. Meidät on kasvatettu suorittajiksi. Olemme ensin työ ja sitten vasta huvi kansaa, jopa niin paljon, että jos työtä on paljon, niin jätämme huvin väliin. Ja työtähän aina riittää. Aina löytyy nurkka, jossa leijailee pölypalloja ja pöydänpinta, jossa lojuu leivänmuruja. Mottonamme on, että miksi tehdä keskinkertaisesti, kun aina voi tehdä paljon paremmin. Sen jälkeen me tehdään se paljon paremmin, jonka voi taas tehdä paljon paremmin ja sen jälkeen teemme saman asian taas vähän paremmin. Ei siinä riitä vuorokaudessa tunnit parisuhteen paremmaksi saattamiseksi, koska se sijoitetaan ryhmään huvi, joka jää väliin.

Tee työtä parisuhteesi eteen. Tämä lause tuhoaa monia parisuhteita, koska otamme sen niin kuin se kirjoitetaan. Parisuhteessa tärkeintä ei ole työ, vaan luovuus ja aika. Luovuus tehdä asioita välillä toisin. Viedä aviovuode välillä jonnekin muualle kuin pimeään makuuhuoneeseen, syödä aamiainen olohuoneeseen levitetyllä viltillä tai tehdä yhteisiä lumienkeleitä pihalle sataneeseen ensilumeen. Antaa aikaa sille kaikelle luovuudelle. Jättää edes muutaman kerran viikossa ne leivänmurut pyyhkimättä. Ajatella edes joskus, että huvi ennen työtä. Parhaimmillaan parisuhteen eteen tehtävä työ on nimenomaan huvia ja sitä huvia saa aikaan hyvin pienellä asioilla, luovuudella. Parisuhde ei ole kuin mikä tahansa työ, jonka voi tehdä aina vaan paremmin, vaan se nimenomaan paranee, kun ei aina niin kauheasti yritä.

Parisuhdekoulun seurattavia toimintamalleja on tilan antaminen kumppanille. Vaikka se on kuinka romanttinen ajatus, että parisuhde on me-toimintaa, niin se silti koostuu kahdesta eri ihmisestä, kahdesta eri elämästä. Tärkein yhteinen asia on päämäärä. Sen on oltava sama, mutta tavat saavuttaa yhteinen päämäärä saa erottautua toisistaan. Jos puolisoaan alkaa muovata haluamakseen, niin hiekka tiimalasissa alkaa välittömästi valua lujaa vauhtia alaspäin. Tämä on ehkä parisuhteen vaikein asia toteuttaa. Hyväksyä, tai edes sietää toisen tapaa olla. Tilan antaminen on kunnioitusta toista ihmistä kohtaan. Jos sitä ei ole, niin ei ole mitään muutakaan.

 

Olisihan siihen syytä. Tarkastella parisuhteensa tilaa. Tehdä vuosihuoltoja. Tuskin itsekään saisin parisuhdekorttia ensimmäisellä yrityksellä, mutta uuden tavan ajatella. Se on jo paljon. En jaksa ymmärtää, että miksi emme jaksa panostaa sellaisen asian eteen, joka on se kaikkein tärkein. Miksi me edes rimpuilemme parisuhteissa, jos annamme niiden näivettyä hiljalleen pois. Jos vähän päästäisimme irti. Rentoutuisimme. Antaisimme lumihiutaleen laskeutua auki olevaan suuhumme. Katsoisimme molemmille sivuille ja sen jälkeen toisiamme silmiin.

Sen jälkeen näkisimme taas vähän enemmän.

Kommentit (5)

autokoulun sihteerikkö

Hyvä teksti kuten aina mutta pakko autokoulualalla työskentelevänö sanoa, että ajokortti suoritetaan kolmessa eri vaiheessa v 2013 alkaen. Perusvaihe, harjoitteluvaihe ja syventävä vaihe, joista kahdella viimeisellä suoritusaikaa 2v. Kortin saamisen jälkeen pitää kuitenkin vielä harjoitella ja oikeen syventyäkin, hyvä pointti että voitais toimia samoin parisuhteessa!

McLooov

Minä luulen, että niitä ajotaidon tsekkauksia pitäs olla siinä välilläkin eikä sitten eläkeiässä! Ei vaan vapaaehtoisia liukkaankelin ajorataharjoitteluita... :)

Bebé

Nyt olisi aikaa tuolle murulle, mutta vahtaan sun tekstejä luurista 😉 mikä neuvoksi😁😄?

3 lasta ja vaativa työ

Ai miten niin tv-ohjelmista erottaa viikonpäivät? Ei niitä ehdi tai jaksa katsoa. Lapsiperhearjessa viikonpäivät erottaa siitä mihin harrastukseen ja mihin kellonaikaan lapsia pitää kuskata. Olisin myös iloinen jos ehtisin kiillottaa tiskipöydän, nimittäin keittiön siivous rajoittuu siten että tyhjentää ja täyttää tiskikonetta.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Olen Mies. 40. Nimeksi he antoivat Sami Minkkinen. Hyvä nimi. Kirjailen kokemuksia parisuhteesta. En pysty pitämään sisälläni. Pursuavat yli.

Seuraa somessa
Facebook

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiin!

Teemat

Blogiarkisto

2017
2016

Kategoriat

Instagram