Ymmärtäminen.

Yle Puheen miestentunnin aiheena viime maanantaina oli naiset. Ohjelmassa esitettiin miesvierailta kysymys, että mitä naiset ovat heille opettaneet. Kysymys rajoitettiin koskemaan parisuhteesta saatuja oppeja. Se oli miettimisen arvoinen kysymys. Minä kuuntelin ohjelmaa liikkeessä, mutta minulla oli muistivihko mukanani. Kirjoitin vihkon kulmaan, että erilaisuuden ymmärtäminen, hyväksyminen ja sietäminen. Minä olen ollut suhteessa ihmisten kanssa, jotka ovat olleet monessa suhteessa erilaisia kuin minä. He ovat tulleet erilaisista oloista kuin minä. Heillä on ollut erilaiset tavat toimia kuin minulla. Parisuhteessa on kaksi tapaa toimia. Tuhoava tapa on ummistaa silmänsä toisen erilaisuudesta ja puskea omia näkemyksiään ja tapoja toimia totuutena. Rakentava tapa on yrittää oppia toiselta. Heijastaa omaa maailmaansa toisen maailmaan ja opettaa omastaan ja ottaa oppia siitä toisesta. Oppimalla toiselta on helpompi kritisoida omia tapojaan ja jokainen esimerkiksi lapsuudesta kumpuava opittu malli, joka menee rikki, edistää parisuhdetta ja koko yhteiskuntaa. Virtaamattomassa vedessä ei elä mikään. Liian pienessä yhteisössä ei synny kuin sukurutsaisia lapsia.

Haluan ymmärtää. Haluan antaa tilaa vaimoni tavalle tehdä asioita, ajatella asioista ja luoda omaa maailmaa. Odotan, että se on vastavuoroista. Mikään ei ole parisuhteessa sietämättömämpää kuin se, että se on vain toisen osapuolen luomus. Toinen määrää tahdin ja toinen marssii määrätyssä askelkuviossa. Toinen on oikeassa ja toinen on väärässä. Toinen ihminen on syystä tai toisesta pakotettu elämään kumppaninsa näköistä elämää. Sellainen johtaa kapinaan. Joko hiljaiseen tai näkyvään. Perhe on täysin verrannollinen yhteiskuntaan. Montako totalitaarista valtiota on vuosikymmenten saatossa lakannut olemasta. Montako tasa-arvotonta parisuhdetta päättynyt eroon. Ihminen tarvitsee tilaa hengittää. Ihminen tarvitsee vapauden olla oma itsensä. Ei ole olemassa vain yhtä tapaa olla. Ei ole olemassa vain yhtä jumalaa. Ei ole olemassa vain yhtä tapaa järjestää yhteiskuntaa. Ei ole olemassa vain yhtä tapaa olla parisuhteessa. Parisuhteen pitää olla kuin moniarvoinen yhteiskunta. Siinä on tilaa erilaisille mielipiteille ja vapaus toteuttaa itseään. Se on helppo totetuttaa tutustumalla oikeasti siihen toiseen ihmiseen ja hyväksyä hänet sellaisenaan. Ymmärtää.

Olen elämäni varrella elänyt neljä parisuhdetta. Ne ovat opettaneet minua olemaan ihminen. Heidän kosketuksensa ovat muovanneet minusta ihmisen. Olin ehkä kuusitoista. Tanssin koulun diskossa hitaita. Edessäni liikehti tyttö, hiljalleen naiseksi avautumassa. Pidin käsiäni hänen lanteillaan. Sormissani tuntui samanaikaisesti jotain kiehtovaa, salaperäistä ja pelottavaa. Kosketin pintaa, jota en ollut ennen koskenut. Ja kun myöhemmin, viikkoja vai vuosia eteenpäin, samantekevää, liutin sormenpäitäni hänen alastoman vartalonsa uomiin, minä olin astumassa johonkin tuntemattomaan, jonne astuttuaan ei ole enää takaisinpaluuta. Kiihkon, hämmennyksen ja pelon saattelemana aloitin matkan kohti maailman ymmärtämistä. Tänään toukokuisena tiistai-iltana sohvallamme istuu nainen. Hänen nimensä on eri kuin kuusitoistavuotiaana edessäni tanssineen tytön. Ja kun menen kohta hänen viereensä istumaan ja pidän käsiäni hänen reidellään, tunnen sormissani samanaikaisesti jotain kiehtovaa, salaperäistä ja pelottavaa. En tiedä, kuinka paljon olen reilussa kahdessakymmenessä vuodessa ymmärtänyt, olenko yhtään. Oppinut olen. Minusta on kuoriutunut ihminen.

Ymmärtämistä haluan jatkaa. Joka päivä haluan astua tuntemattomaan. Tehdä pienimuotoisia matkoja. Tutkia tähtikarttoja. Ratkaista jonkin kiveen kirjoitetun kaavan.

Joka päivä haluan ymmärtää enemmän, jotta minusta tulisi vielä enemmän ihminen.
Joka päivä lukea huulilta ne sanat, jotka eivät ole käskeviä tai opettavia.
Sanat ovat hyväksyviä.
Annetaan maailman ja parisuhteiden kukkia. Sellaisena kuin ne kulloinkin kukkii.

mutta minulta puuttuisi rakkaus-Mokoma

 

Kommentit (1)

Anonyymi

Kiitos tästä! Luin monta kirjoitustasi... ja tajusin tässä, että en uskalla olla täysin oma itseni... en uskalla sanoa kaikkea ja ne patoutuu sisälle. Haluaisin sen elämän kestävän parisuhteen. Pelkään parisuhteen päättymistä.. "jos sanon ääneen niin sitten tämä päättyy." Tajusin, että ei sitä pidä pelätä. Sen kun sanoo ääneen niin tämä joko paranee tai päättyy. Ja jos tämä päättyy niin se on sitten niin ja se avaa jotain uutta. Anteeksi purkaus. Koin vain jonkun valaistumisen.. :D

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Olen Mies. 40. Nimeksi he antoivat Sami Minkkinen. Hyvä nimi. Kirjailen kokemuksia parisuhteesta. En pysty pitämään sisälläni. Pursuavat yli.

Seuraa somessa
Facebook

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiin!

Teemat

Blogiarkisto

2017
2016

Kategoriat

Instagram