Usko.

Yrittänyt? Epäonnistunut?  Mitä väliä.
Yritä uudestaan. Epäonnistu uudestaan.
Epäonnistu paremmin.

Nämä ovat irlantilaisen kirjailijan Samuel Beckettin sanoja. Sanat ovat tatuoitu tenniksen Ranskan avoimen tennisturnauksen voittaneen sveitsiläisen Stanislas Wawrinkan käsivarteen. Hän voitti eilen päättyneen turnauksen elämänsä ensimmäisen kerran monen epäonnistumisen jälkeen. Hänen uskonsa oli säilynyt vielä monen epäonnistumisen jälkeenkin. Hän uskalsi epäonnistumisen jälkeen epäonnistua paremmin.

" Varo liittymästä heihin, jotka usko eivät enää mihinkään.", sanoittaa CMX-yhtyeen solisti A.W. Yrjänä.  Kyynisten armeija. Tanssivat negatiivisuuden valssia ja yrittävät vähätellä koko maailman kuoliaaksi. Sitä valssia ei kannata tanssia loppuun asti. Sen valssin tahdissa ei pääse saatille. Olen perustanut oman uskon. Sillä uskolla ei ole uskonnon kanssa mitään tekemistä. Sitä uskoa ei harjoiteta liian ryppyotsaisesti eikä se saarnaa omaa erinomaisuuttaan muiden uskojen kustannuksella. Ehkä sitä voi kutsua elämänuskoksi tai ymmärrykseksi huomata kaiken olennaisen olevan koko ajan omien käsien ulottuvilla. Se on uskoa siihen, että huomenna kaikki asiat ovat ainakin yhtä hyvin kuin ne tänään ovat. Huonommaksi ne eivät mene ja jos menevät, niin aina voi yrittää uudelleen. Aina voi epäonnistua paremmin. Se ajatus on uskoni lohtu.

Katso ympärillesi. Huonot ajat täyttävät sanomalehtien ja uutisten otsikot. Apatia huutaa tuskaista huutoaan. Kuinka monella onkaan työpaikka riisuttu alta ja avioliitosta ei ole jäljellä kuin pinnasta kuluneet kuoret. Missä me olemme. Vaiheessa, että olemme yrittäneet, mutta epäonnistuneet. Palaan Samuel Beckettiin. Mitä väliä. Seuraavaksi yritetään uudelleen. Epäonnistutaan paremmin. Minä uskon pieniin muutoksiin. Pieniin tekoihin. Se alkaa helposti. Uskalluksella. Bussi menee mukulakivillä. Minulla on lapseni viereisellä penkillä. Avaamme molemmat hieman suitamme. Mukulakiviääni. Pientä lapsekasta irtiottoa. Seuraavana päivänä teen sen ilman lastani. Huomaamattomasti, mutta uskaltaudun. Kiipeän korkeaan torniin huolimatta korkeanpaikankammostani. Hyppään altaan reunasta huolimatta uimataidottomuudestani. Aloitan uusia parisuhteita, vaikka edelliset ovat päättyneet murheeseen. Huudan apatialle takaisin ja se hiljenee. Ryhdyn johonkin uuteen ja se epäonnistuu. Seuraavalla kerralla epäonnistun vähän paremmin.

Katson ympärilleni. Mikään ei kai voisi olla paremmin. Pidän suutani auki mukulakivillä. Kuulen tärisevän hyminän vain itse, mutta se riittää tuomaan hymyn kasvoilleni. Minä uskon tähän elämään. Se on välillä jopa lapsenomaista uskoa. Avaan suutani parisuhteessa. Sen äänen kuulee myös vaimoni. Kerron hänelle kuka minä olen, mitä minä haluan ja mihin minä pyrin. Uskaltaudun. Olemaan mahdollisimman avoin. Uskon siihen, että se riittää. Minä riitän. Ehkä minulle käy kuin eilen Stanislas Wawrinkalle.
Monen yrityksen ja epäonnistumisen ja yrityksen ja paremmin epäonnistumisen jälkeen onnistun. Lyön ratkaisevan pallon kämmenlyönnillä vastustamattomasti takakentälle ja tuuletan voittajana.

Tänään tamperelaisen punatiilisen kerrostalon katolla oli kolme lintua. Emo ja kaksi poikasta. Ne olivat ehkä lokkeja, mutta sillä ei ole väliä. Poikaset levittivät siipiään. Kokeilivat ottaa niitä esiin. Emo katseli vieressä siipiä levittäviä poikasiaan. Kannusti. Oli tukena uskaltamiselle. Poikaset eivät vielä lähteneet lentoon. Toivottavasti emo antoi luvan epäonnistumiselle. Luodakseen pohjaa onnistumiselle. Siihen kun poikaset viimein monen yrityksen jälkeen lentävät ylväästi kattojen ylle. Haen taas lapseni keskiviikkona. Tulemme bussilla pitkin mukulakiviä. Suumme ovat hieman avoinna. Lapseni on kahdeksan. Haluan, että kun hän myöhemmin levittää siipensä, niin hän tietää, että on myös lupa epäonnistua. Ja että hän uskoo ajatukseen, että seuraavalla kerralla voi epäonnistua jo selvästi paremmin. Siinä on meille kaikille haastetta kerrakseen. Pitää vain uskoa.

Että elämä kantaa, onnistuu.
Pitää uskaltaa yrittää. Epäonnistua.
Yrittää. Epäonnistua paremmin.

Lopulta lyödä voitokkaasti se pelin viimeinen piste.
Levittää siipensä ja lähteä lentoon.
Nähdä maailman sellaisena kuin sen oikeasti haluaa nähdä.
Sitä on usko.

Ramones- I believe in miracles

 

Kommentit (4)

Anonyymi

Hyvä txt - avaa silmiä ettei epäonnistuminen ole maailman loppu ja jos et yritä niin et saakaan mitään!

Anonyymi

Luin blogisi. Alusta loppuun. Nauroin, itkin, hämmästelin, pohdiskelin. Tulin kokonaisemmaksi. Pieni pala keskeneräisestä minuudestani loksahti paikalleen. Se oli hyvä pala, toivon ettei se enää irtoa. Kiitos.

Annika

Kiitos blogistasi, aivan ihania ajatuksia parisuhde elämästä ja niin kohdalleen osuvia. Jatka pohtimista. :)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Olen Mies. 40. Nimeksi he antoivat Sami Minkkinen. Hyvä nimi. Kirjailen kokemuksia parisuhteesta. En pysty pitämään sisälläni. Pursuavat yli.

Seuraa somessa
Facebook

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiin!

Teemat

Blogiarkisto

2017
2016

Kategoriat

Instagram