Ympäri mennään, yhteen tullaan.

Lehti kertoo korealaisen miehen menneen naimisiin tyynynsä kanssa ( IS 5.3.2010) . Artikkelissa mies kertoo ensin vieneensä tyynyn vuoristorataan, jonka jälkeen matka jatkui kohti illallista. Ravintolasta kerrotaan, että pari oli tilannut pastaa. Maailmalta kuuluu myös uutisia, jossa miehet ja naiset ovat ottaneet kumppanikseen nuken. Suomalainen Mika kertoo oman tarinansa lehdistölle. Hän hankki kumppaninsa netistä. Kumppani postitettiin hänelle kotiosoitteeseen ja postikuluineen kumppani maksoi 1500 euroa. Mika on korkeakoulutettu ja hyvässä ammatissa toimiva suomalainen mies. Hän avautuu kumppanin valinnastaan sen verran, että ujous ja huonot kokemukset saivat hänet siirtymään kohti nukkeavioliittoja. Nukkekumppaninsa kanssa Mika uskaltaa olla oma itsensä ja pelko hylkäämisestä ei täytä päiviä. Nukke ei myöskään ole päivittäin kertomassa, miten Mikan kuuluu elää ja miltä näyttää. Entäpä nuken pää. Se ei ole koskaan kipeä.  Sen artikkeli ja Mika jättää kertomatta, minkälainen oli tunnelma Mikan vanhempien luona, kun hän vei uuden kumppanin heidän luoksensa ensimmäisen kerran näytille. Olisipa ollut kärpäsenä katossa.

Tuntemani nainen kertoi kyllästyneensa parisuhteisiin. Hänen tarinansa on tyypillinen. Nuoruudessa haluaa kokeilla kaikkea. Nainen halusi kokeilla parisuhdetta, koska kaikki puhuivat siitä ja tuntui, että kaikki muut olivat jo kokeilleetkin sitä. Nainen antautui miehelle. Nainen päätti lujasti, että kokeilu jäisi kertaluonteiseksi, mutta aine vei mennessään. Ensin vain pussailtiin, jonka jälkeen siirryttiin vahvempiin tekoihin ja kohta jo sekakäytettiin päivittäin parisuhdetta. Tuloksena avoliitto, avioliitto, kaksi lasta, kaksi autoa, asuntolaina, päivätyö, sukulaisten vierailut, päiväkodin joulujuhlat, perhealbumit...Nainen oli koukussa. Avioliitto tuli vaiheeseen, johon avioliitot usein tulevat. Kaikkea oli kaksi. Miehellä ja naisella oli omat autot, joita he ajoivat ilman toista. Liian isossa kodissa oli kaksi televisiota, joita katsottiin yksin eri huoneissa. Sänkyjä hankittiin kaksi tekosyystää, että saa helpommin nukuttua toisen kuorsaukselta. Vierotusoireet olivat hirvittävät. Avioliitossa oltiin kuin luterilaisessa kirkossa, tavan vuoksi. Ehkä yksinäisyyden pelosta tai koska niin kuului vain olla. Nuoruuden kokeilu oli muuttunut aikuisuuden helvetiksi. Irtipääseminen oli tuskaa. Nainen on ollut nyt kuivilla muutaman vuoden. Pieni muutaman kuukauden hairahdus tapahtui vuosi sitten, mutta sen jälkeen nainen on pysynyt vahvana. Hän on varmistunut ajatuksesta, että kumppania ei tarvitse yhtään mihinkään. Talous on kunnossa ilman toistakin. Kukaan ei ole ryyppäämässä eikä pieremässä sohvannurkalla. Omat sormet ja kaalimato.com hoitaa fyysisen rakkauden tarpeet. Nainen on onnellinen, että kukaan ei ole määrittelemässä hänen elämäänsä. Ei koskaan enää.

Meidän ei tarvitse olla enää kosketuksissa ihmisen kanssa. Miettkää kuinka hienoa. Nukke tai dildo tyydyttää seksuaaliset tarpeemme. Netissä voi shoppailla niin, että ei tarvitse kohdata ihmistä. Netissä voi hoitaa pankkiasiat, ilman yhdenkään ihmisen väliintuloa. Yhä useampi tekee työnsäkin netitse. Ei tarvitse kärsiä työkavereidensa läsnaolosta. Koko maailma omissa käsissä ilman toisen ihmisen likaisia ja vaativia käsiä. Puhumattakaan käsistä, joihin omilla käsillään tarttua. Parisuhde merkitsee luopumista, kompromisseja, täydellistä antautumista, sitoutumista ja nöyryyttä. Kuka sellaista kaipaa. Pitäisi kysyä toisen mielipide. Pitäisi ottaa toinen huomioon. Pitäisi uskaltaa koskettaa ja antautua kosketeltavaksi. Pitäisi hyväksyä erilaisia maailmankuvia. Pitäisi päästää toinen ihminen lähelleen, sisälleen. Pitäisi astua mukavuusalueensa ulkopuolelle. Pitäisi osata luopua saadakseen. Pitäisi uskaltaa rakastaa. Pitäisi uskaltaa rakastaa enemmän. Pitäisi tulla vastaan, antaa periksi, kuunnella, ymmärtää, suvaita, vaatia. Pitäisi uskaltaa tuntea. Antaa luvan itselleen olla heikko. Näyttää se toiselle. Pitäisi uskaltaa antaa ison osan elämästään ja itsestään toisen käsiteltäväksi ja luottaa siihen, että se toinen ei riko sitä palasiksi. Uskaltaa. Pitäisi uskaltaa. Uskaltaa elää. Miksi pitäisi nostaa rima korkealle kun sen pystyy helpommin ylittää matalalta. Ehkä elämälle ja rakkaudelle antautuminen toisi mukanaan tunnehuippuja ja laskuja. Huippuja ja laskuja. Eikö helpompaa olisi jos tunnekäyrä olisi kokoajan tasainen. Suora viiva. Samanlainen kuin kuolleen sydänkäyrä.

Parisuhde. Kumppani. Peili, joka kertoo minulle kuka olen. Kaikki ne hetket, jolloin vieritämme ostoskärryjä Prisman käytävällä ja seison kurkku kädessä tietämättä mihin kohtaan kärryä sen voi laskea. Ne hetket, kun seison keittiössämme kulho kädessä tietämättä mihin kaappiin sen laskea. Se hetki, kun tajuaa olevansa parisuhteessa sekä mies että nainen ja huomaavansa, että sukupuolella ei ole rakkauden kanssa mitään tekemistä. Kaikki ne yhteiset harrastukset, joita emme voi yhdessä harrastaa kilpailuviettimme takia. Ne puheet yhteisestä päätöksestä, kun seison toinen jalka koirankusessa olohuoneen lattialla. Kaikki ne yhteiset riitamme, kun pyytelen anteeksi ennen kuin riita on kunnolla edes alkanut. Kaikki ne parisuhteeni hetket. En suostu vaihtamaan niistä mitään pois.

Puhumattakaan siitä kun katseemme kohtaa. Katseissamme näkyy ne sanat, joita ei tarvitse sanoa. Siinä näkyy parisuhteen olemus. Tieto ja tunne siitä, että elämällä on merkitys.

Ehkä Olavi Uusivirta osaa kiteyttää tämän kaiken yhdellä biisillään ja videollaan.

olavi uusivirta-kaiken jälkeen olet kaunis

cmx- meidän syntimme

pariisin kevät-odotus

Kiitos kaikille lukijoille tähän astisesta! Tammikuussa jatkuu parisuhdeblogini dokumentaarisemmalla otteella. Kiitos.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Olen Mies. 40. Nimeksi he antoivat Sami Minkkinen. Hyvä nimi. Kirjailen kokemuksia parisuhteesta. En pysty pitämään sisälläni. Pursuavat yli.

Seuraa somessa
Facebook

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiin!

Teemat

Blogiarkisto

2017
2016

Kategoriat

Instagram