Joulu tulee joka toinen vuosi.

- Isi, tule katsomaan, Prisman katolla on tonttu.
Menen lapseni huoneeseen. Näen kuinka lapsi katsoo ikkunasta innoissaan.
Hän näkee tontun kaupan katolla.
Minä näen tontun hänen silmistään.
Viritämme jouluvalot ikkunaan ja illalla kirjoitamme kirjeen joulupukille.
Aamulla parvekkeen seinässä on jäljellä vain teippi.
- Isi, kastuiko tonttu, kun yöllä satoi vettä?
Lapsi menee huoneeseensa ja tähyilee kohti Prisman kattoa.
Hänen katseestaan huokuu taianomainen odotus.

Tänä vuonna tulee joulu.
Se saapuu odotuksena lapsen kasvoilla.
Se saapuu ilona lapsen silmissä.
Se saapuu samanlaisena taikana kuin itse koki lapsena.
Se saapuu jännityksenä ennen joulupukkia.
Se saapuu tunteena, että mitään ei puutu viereltä.
Se saapuu ajatuksena, että kaikki tärkeä on lähellä.

Ja ne elämän kaikki pitkät minuutit ovat liikkuneet vain sitä hetkeä kohti, jolloin kaikki olemassaoleva, käsillä kosketeltava, hengittää ympärilläni ja sekunnit muuttuvat minuuteiksi, tunneiksi, vuorokausiksi, viikoiksi, kuukausiksi, vuosiksi, vuosikymmeniksi, ikuisuudeksi. Aika pysähtyy paikoilleen muodostaakseen yhden elämänkokoisen hetken, jonka varaan voi ripustautua silloin kuin minuutit junnaavat tarkoituksettomasti paikoillaan ja kaikki käsinkosketeltava tuntuu hajoavan palasiksi.

Ostimme viime vuonna muovikuusen. Käytännöllinen, halpa, muovinen ja hengetön. Voimme käyttää sitä kuusta aina joka toinen vuosi. Joka toinen vuosi tulee joulu. Silloin hankitaan oikea kuusi. Aito kuusi, joka tuoksuu joululta, jota pitää kastella ja joka varisee lopulta lattialle imuroitavaksi. Viime vuonna joulu oli kolme vapaapäivää. Jouluruoka maistui hyvältä ja saimme koristeltetua muovikuusen kauniiksi. En nähnyt tonttuja enkä uskonut joulupukkiin. Soitin lapselleni aattoiltana. Hänen luonaan oli käynyt joulupukki, jolla ei ollut partaa. Sanoin, että ehkä tuuli oli vienyt pukilta parran. Hän selitti innoissaan, mitä kaikkea pukki oli tuonut. Kuulin ilon hänen puheessaan. Puhelun jälkeen menin ikkunaan. Katselin pitkään näkisinkö parrattoman joulupukin lentelevän taivaissa. Ikkunaruutu täyttyi sadepisaroista, vaikka pilvetön taivas oli täynnä tähtiä.

-Isi, apua, unohdin tärkeän lahjatoiveen joulupukin kirjeestä.
Sanoin, että kirjoitetaan uusi. Vielä on aikaa tehdä tilauksia. Pukin postimyynti toimii aattoon asti.
-Isi, kirjoitatko sinäkin pukille?
Sanoin, että olen jo kirjoittanut. Pukki on tuonut minulle jo toivomani.

Kävelen kohti kauppaa. Kaupan pihassa käännän katseeni ylöspäin. Kaupan katolla istuu pieni hahmo. Katson tarkemmin, mutta hahmo ehtii kadota. Aavistan, että tänä vuonna meille tulee joulupukki. Joulupukki, jolla on parta ja lempeä katse. Tänä vuonna näen kuinka lahjapaperi repeytyy lahjan ympäriltä. Näen sen ensimmäisen ilmeen, joka tulee kasvoille lahjan paljastuttua. Näen sen ihmeen.

Tänä vuonna tulee joulu.

johanna kurkela-oothan tässä vielä huomenna

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Olen Mies. 40. Nimeksi he antoivat Sami Minkkinen. Hyvä nimi. Kirjailen kokemuksia parisuhteesta. En pysty pitämään sisälläni. Pursuavat yli.

Seuraa somessa
Facebook

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiin!

Teemat

Blogiarkisto

2017
2016

Kategoriat

Instagram