Mustasukkaisuuden rajoista.

`Jumala on mustasukkainen.
Hän ei kestä nähdä sitä,
kun leikimme mielummin keskenämme
kuin hänen kanssaan.`
-Emily Dickinson

Istun puhelin kädessäni sohvalla katsellen televisiosta ohjelmaa, jonka nimeä en tiedä. Olet viettämässä iltaa. Mietin, olisiko liian tungettelevaa laittaa sinulle tekstiviesti, ihan  kysyäkseni, että onko kivaa. Loukkaantusitko viestistä ajatellen, että se on tarkistusviesti. Muistutus minulta, että olen yhä olemassa. Tulisiko sinulle tunne, että en luota sinuun. Vai onko minulla jopa oikeus kysyä missä olet menossa. Oletko kumppaninani selitysvelvollinen. Sehän se olisi tekstiviestin tarkoitus. Varmistaa, että kaikki on niin kuin on sanottu. Eikä viestin lähettäminen tai lähettämättä jättäminen kerro luottamuksesta tai epäluottamuksesta vaan mustasukkaisuudesta ja siitä, kuinka hyvin mustasukkaisuuden pystyy pitämään sisällään.

Rakkaus toiseen ihmiseen tuo mukanaan mustasukkaisuuden. Ei ole toista ilman toista. Ne kulkevat käsi kädessä. Rakkaus tuo mukanaan menettämisen pelon. Rakkaus repii auki kaikki vanhat arvet, heittäen niihin suolaa kuin muistuttaakseen tai varoittaakseen kaikesta siitä pahasta, mitä rakkaus voi tuoda tullessaan. Rakkaus aukaisee tien riittämättömyyden tunteelle. Ehkä ulkomaailmassa onkin joku voimakkaampi, kauniimpi, hauskempi, komeampi, seksikkäämpi ja viiksekkäämpi. Joku tuntematon. Joku nimeämätön. Joku, josta pitää olla varuillaan.

Kun sinä vietät baari-iltaa, minua kalvaa mustasukkaisuuden tunne.
Kun sinä lounastat jonkun miespuolisen kanssa, minua kalvaa mustasukkaisuuden tunne.
Kun sinua katsellaan ihastunein silmin, minua kalvaa mustasukkaisuuden tunne.
Minä pelkään, että menetän sinut.
Heikkoutta, tunnelukkoa, mitä lie.
Missä menee mustasukkaisuuden rajat.
Eikä oteta tähän mukaan sairaalloista mustasukkaisuutta. Henkistä ja fyysistä väkivaltaa. Se on jo sairautta, joka vaatii pitkäkestoista terapiaa. 

En laita sinulle tekstiviestiä. Sinä olet viettämässä ystäviesi kanssa iltaa. Et sinä kaipaa viestejäni. Ei sinun tarvitse edes kaivata. On minun ongelmani riutua ikävissäni ja mustasukkaisuudessani ja selvitä niistä ilman, että sinun iltasi menee niiden vuoksi pilalle. Jokainen ihminen tarvitsee tilan, jonne edes kumppanilla ei ole mitään asiaa tulla. Ihan jokainen. Ketäpä ei vituttaisi saada vartin välein viestejä kumppaniltaan kesken illanvieton. Ansaitsematonta epäluottamusta.
Saattaisi johtaa provosoitumiseen ja pettäisi kumppaniaan piruuttaan.
Mustasukkaisuus näyttäytyy taskujen penkomisena, puhelimen tarkastamisena, kuulusteluna, uhriksi heittäytymisenä, rajoittamisena, uhkaamisena, vahtimisena ja äärimmilleen viritettynä väkivaltana.

Pitkässä parisuhteessa tulee harmittomia ihastuksia. Muistatko kultaseni, kun katsoin ylen uutisten säätiedotuksen, jossa meteorologi Kerttu Kotakorpi ennusti säätä. Seisoin seuraavana aamuna bussipysäkillä shortsit jalassa ja t-paita päällä rankkasateessa. En nähnyt niitä sääkarttoja Kertun vieressä. Kerttu ennusti sadetta, mutta minulle paistoi kirkas aurinko. Harmiton pieni ihastuminen. Ehkä voisimme sopia sen kuuluisan kerran elämässä-säännön. Että jos ihailemamme julkisuuden henkilö tekisi intiimin ehdotuksen, niin saisimme vastata myöntävästi. Jos Ethan Hawke alkaisi pyöriä merkityksellisesti ympärilläsi, niin antaisit kulta mennä vain. Sanoisit kuitenkin jälkeenpäin, että ei se ollut lähellekään minun veroiseni. Vastaavasti jos The Sounds-yhtyeen Maja Ivarsson alkaisi hengittää kiivaasti korvani juuressa, niin tulisin sitten aamulla kotiin. Kerran elämässä. Ei aiheuttaisi mustasukkaisia tunteita.

Olen mustasukkainen. Luotan sinuun. Olen silti. Mustasukkaisuudella ja järjellä ei ole mitään tekemistä keskenään. On aivan turhaa järkeistää mustasukkaisuutta kauemmaksi. Mustasukkaisuus kumpuaa peloista, heikkoudesta, epävarmuudesta, riittämättömyyden tunteista ja pettymyksistä. Minä en omista sinua ja sinä et omista minua. Me olemme päättäneet jakaa osan elämästämme, mutta me emme ole yksi. Meillä on molemmilla vain yhden ihmisen kokoinen huone elämässämme, jossa meidän ei tarvitse jakaa toisillemme mitään. Yhdessä me voimme olla siinä yhteisessä huoneessamme, jossa me voimme jakaa kaiken, mutta välillä on hyvä mennä omaan huoneeseen, sulkea ovi perässään ja syventyä ikioman elämänsä perversioihin, kuitenkin niillä säännöillä ja ehdoilla, että ei loukkaa tai satuta toista.

Ehkä siinä menee mustasukkaisuutemme rajat. Emme tunkeudu toistemme huoneisiin. Olisi kuitenkin rauhoittavaa jos välillä laittaisit viestin sieltä huoneestasi.
Se vähentäisi pelkoa.

the sounds-the no no song

Maja Ivarsson

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Olen Mies. 40. Nimeksi he antoivat Sami Minkkinen. Hyvä nimi. Kirjailen kokemuksia parisuhteesta. En pysty pitämään sisälläni. Pursuavat yli.

Seuraa somessa
Facebook

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiin!

Teemat

Blogiarkisto

2017
2016

Kategoriat

Instagram