Vain vuosien matka pojasta isäksi.



Tulet herättämään minut yöllä. 
'Isi, mulla on huono olo.'
Nousen sängystä ja vien sinut vessaan. Samalla kun oksennat pönttöön, pidän hiuksistasi kiinni, jotta ne eivät sotkeentuisi oksennuksestasi. Hiuksesi tuntuvat pehmeältä. Lasten hiuksilta. Vien sinut takaisin sänkyysi ja laitan ämpärin sängyn viereen. 
'Jos vielä oksettaa, niin oksenna ämpäriin, se on vain mahatautia, mutta voit tulla herättämään isin jos on huono olo'.
Lapseni nukahtaa.
Rakastan häntä niin paljon, että mitkään sanat eivät ole riittäviä.

Heitän palloa rivitalomme seinään. Pallo kimpoilee seinästä takaisin ja otan kopin. Heitän uudestaan ja jatkan tunteja. On perjantai ja sisällä kotona on miehiä, tyhjiä pulloja ja tupakansavua. Heitän palloa ja kuvittelen, että on peli käynnissä. Minä vastaan muu maailma. Kaikki riippuu seuraavasta heitosta. Äiti tulee hakemaan. On aika mennä nukkumaan. 
En nukahda.

Kävelemme pois uimahallista. Torin laidalla on joukko lapsia. Heillä on pullo suojana ja turvana. 
'Isi, mitä nuo isot lapset tekevät'?
En löydä sanoja. En tiedä vastausta. 
Ehkä he hakevat huomiota. Ehkä he mielessään pelaavat peliä he vastaan muu maailma. Kaikki riippuu löytyykö oikeata aikuista.
Joka viheltäisi pelin poikki ja sanoisi, että ei tarvitse pelata.
Vai tuleeko kylmä käsi.
Kylmä maailma.
Kylmä ajatus.
Että jokainen hoitaa vain omansa.
Nousemme bussiin ja pidän kättä hänen ympärillänsä.
Lapseni katsoo bussin ikkunasta ohi liukuvaa kaupunkia.
Rakastan häntä niin paljon, että mitkään sanat eivät ole riittäviä.

Seison mattotelineellä. Minulla on yöpuku ja kumpparit jaloissa. Naapuri tulee, ottaa syliin. Hän tietää missä on minun vanhempani. Äiti vie minut kotiin ja nukuttaa.
On pelottavaa herätä yöllä, kun ketään ei ole kotona.

'Isi, soitatko sitten huomenna?'
Istut auton takapenkillä. Sunnuntai matelee moottoritien ympärillä. Viikonloppu vetää viimeisiä henkosia sisäänsä. Isi-viikonloppu, niin kuin sinä meidän yhteisiä viikonloppuja nimität.
Se on joka toinen viikonloppu.
Isi-viikonloppu.
Silloin olen isi vuorokauden jokaisen minuutin.
Olen läsnä sinulle.
Pelaamme, herkuttelemme, harrastamme, saunomme, ulkoilemme, nauramme, kiukuttelemme.
Sunnuntai-iltana lapseni istuu auton takapenkillä.
Hän ei näe, kuinka silmäni kostuvat.
Siksi, koska näen hänet vasta keskiviikkona.
Siksi, koska rakastan häntä niin paljon, että mitkään sanat eivät ole riittäviä.

Sinä tulit tasan seitsemän vuotta sitten.
Sinä vauvaksi.
Minä pojasta isiksi.
Meidän välillämme on lukema vaihtuneita vuosia.
Ja se poika minussa pysyy, vaikka synnyin isiksi.
Poika on minussa sisällä.
Ja ne kaikki muistot.
Ja ne kaikki surut, pelot ja pallopelit
Ehkä minä olen isinä korostetusti läsnä.
Ehkä isi vähän kompensoi.

Joka kerta, kun sinulla on huono olo, niin minä tulen pitämään sinun hiuksista kiinni, jotta ne eivät sotkeentuisi.
Sinä voit tulla herättämään isin. 
Yritän olla aikuinen.
Tukena ja turvana.
Tukena.
Turvana.

Aikuinen.
Jotta kenekään ei tarvitsisi tulla surulliseksi näyksi torin laitamille.
Aikuinen.
Joka pitää lastansa hiuksista.

Minä rakastan sinua niin paljon, että mitkään sanat eivät ole riittäviä.

katri helena-kuudenikäinen




Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Olen Mies. 40. Nimeksi he antoivat Sami Minkkinen. Hyvä nimi. Kirjailen kokemuksia parisuhteesta. En pysty pitämään sisälläni. Pursuavat yli.

Seuraa somessa
Facebook

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiin!

Teemat

Blogiarkisto

2017
2016

Kategoriat

Instagram