Psykoosi ei ole rakkautta.

He hymyilevät kuvassa. Naisella on mekko, jossa on värikkäitä kukkia. Miehellä keltainen t-paita, vartalon myötäinen, jossa lukee teksti lomalla. Farkut ovat vihreät, alaspäin levenevät. Sellaisia, joita 70-luvulla paljon käytettiin. Kuvassa on kesä ja kaksi toisiinsa rakastunutta. Nuoruus valaisee molempien kasvoja. He näyttävät kauniilta, niinkuin rakastuneet usein näyttävät. Mies ja nainen. Kokonainen elämä itselleen ja toisilleen edessä. On vuosi 1972 ja vuoden päästä syntyy lapsi. Tulee arki rakkauden eteen. Niin se aina tulee. Mies menee töihin. Nainen jää hoitamaan lasta kotiin. Pari elää sellaista elämää, jota 70-luvulla elettiin. Tehtaan maksama palkka ei riittänyt paljoon. Tarpeelliseen. Heillä oli pieni koti, jonka tyyliä nykyään kutsutaan retroksi. Seinissä ja huonekaluissa paljon värejä. Elämässä paljon mustavalkoisuutta. Meni kolme vuotta. Tuli toinen lapsi. Tehtaan maksama palkka ei riittänyt paljoon. Tarpeelliseen. Ruokatunnilla mies tuli kotiin. Ja iltapäivisin. Perjantaisin saattoi tulla vasta yön tunteina valuen sänkyyn riisumatta. Sisällä leijui tupakan haju.

80-luvulla tulee Dingo. Poika katsoo isäänsä ihaillen, joka on ostanut hänelle bändin t-paidan. Pojalla on astma, joka pahenee aina silloin kun isä on poissa. Viikonloppuisin tarvitaan piippua. Henki ei liiku. Eikä äidin huulet. He voivat olla kokonaisen illan toisilleen puhumatta. Isän ja äidin huulet eivät koskaan kosketa toisia. Äiti tekee hyvää ruokaa. Isä pelaa pojan kanssa. Vie jääkiekkopeleihin. Saunavuoron jälkeen tulee speden spelit ja syödään sipsejä ja juodaan limsaa pillillä. Isä juo olutta. Poika laskee jokaisen pullon. Kun viisi on juotu, poika tietää, että huomenna ei pelata. Huomenna on hiljaista. Huoneessa leijailevat sanat, joita ei lausuta. Niitä on usealta vuodelta.

90-luvulla tulee lama. Mies tulee töistä kotiin eikä seuraavana päivänä enää lähde. Arjesta tulee viikonloppu. Mies ja nainen ovat joka päivä kotona. Yhdessä. Ehkä he metsästävät ilmassa kauan leijanneita sanoja ja lausuvat niitä ääneen toisillensa. Ehkä eivät. Mies tulee öisin kotiin valuen sänkyyn riisumatta. Poika käy säännöllisin väliajoin katsomassa hengittääkö mies. Päivisin nainen tekee pitkiä kävelymatkoja. Yksin. Jouluaattoiltana nainen murtuu kyyneliin ja seisoo takki päällä eteisen ovella. Hän saa kyynelten seasta sanottua, että anteeksi lapset, ei koskaan ehkä tavata. Mies vie naisen pois. Poika ja tyttö jäävät sohvalle avaamaan joululahjoja. Yhdestä paljastuu videopeli, jota poika pelaa viikon tauotta.

Poika katsoo äitiinsä, joka seisoo yöllä pojan sängyn reunalla. Äiti sanoo, että jonkun on uhrauduttava, että paha saa palkkansa. Poika taluttaa äidin sohvalle. Siinä he yönsä istuvat. Aamulla soi puhelin, mutta siihen ei saa vastata. Puhelimesta tulee saastetta. Poika miettii äidin ja isän parisuhdetta ja että psykoosi ei ole rakkautta.

Tyttö ja poika ovat jo osa toista kaupunkia, kun nainen ilmoittaa erosta. Poika huokaisee helpotuksesta ja toivoo parasta. Vaihtuu vuosilukuja ja mies ja nainen elää uutta alkua. He eivät olleet toisiinsa luotuja.

Poika miettii isää ja äitiä, että ilman heitä ei millään olisi mitään väliä.
Poika miettii isää ja äitiä,että ilman heitä ei olisi muistoja niin kipeitä.
Poika miettii isää ja äitiä, että kellään meistä ei mene aina täysiä.
Poika miettii isää ja äitiä, että anteeksi voi antaa, vaikkei sitä kysytä.

Isää ja äitiä
Lapselle elämän tärkeitä.

dingo- pistoolisankari

vesterinen yhtyeineen-reppana

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Olen Mies. 40. Nimeksi he antoivat Sami Minkkinen. Hyvä nimi. Kirjailen kokemuksia parisuhteesta. En pysty pitämään sisälläni. Pursuavat yli.

Seuraa somessa
Facebook

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiin!

Teemat

Blogiarkisto

2017
2016

Kategoriat

Instagram