Ite oot tekotaiteellista paskaa ja muita parisuhderiitoja.

Vaimoni osaa riidellä hyvin. En tiennyt, että joku voi olla niin hyvä siinä. Olisin ollut tyytyväinen vähempääkin. Hän saattaa napauttaa niin kovan lauseen, että oma kieli jää päiviksi kuolioon. Hänellä on helppo vastustaja. Oma riitely cv:ni on säälittävän tyhjä. Kukaan ei palkkaisi minua riitelijäksi. Riidan sattuessa kohdille alan joko paikkailemaan, myötäilemään tai halaamaan riidan pois. Vaimoni sanoo, että alan lupattamaan. Silmäni putoavat poskille. Olen kuullut riidan jälkeisestä seksistä. Että seksi on upeaa ja kiihkeää kunnon riidan jälkeen. Miten se voi olla. Toinen on kiukusta punainen ja vapiseva ja toisella on silmät poskilla. Melkoista seksiä siitä syntyisi. Olen riitelijänä kuin suomalainen yleisurheilija. Etukäteen päätän, että kun tosi paikka tulee, niin saan mahtavan tuloksen, mutta lopulta jään kuitenkin kauden huonoimmalla suorituksella kauaksi muista. Olemme epätasainen pari. Sama kuin jääkiekkomaaottelu Suomi-Sudan. Minulla on asiaan ratkaisu. Kannatan ratkaisukeskeistä psykologiaa. Olen ajatellut, josko kokeilisimme parinvaihtoa. Riitelijöiden parinvaihtoklubilta vaihtaisin vaimoni yhdeksi illaksi toiseen, jonka kanssa olisi tasavertaisempaa riidellä. Ei tippuisi silmät eikä tulisi kielikuolio. Ainoa vaara olisi, että jos riitely tuntuisikin todella hyvältä, niin voisiko se lipsahtaa kiihkeän sovintoseksin puolelle. Siinä olisi sitten taas kunnon riidan aihe oman vaimon kanssa, josta ei halaamalla selviäisi.

Samaan aikaan lapsuudessa 80-luvulla. Herään ääneen. Kuulen oven takaa sanoja, jotka tuntuvat pelottavilta.Ymmärrän että he riitelevät. Yöllä, salaa. Äiti ja isä olivat koko illan hiljaa. Ainoa ääni oli telkkarista kuuluva. Nyt he puhuvat. En kuule kokonaisia lauseita, paitsi sen yhden, viimeisen. Isä sanoo, että jos niin tehdään, ajan autolla rekan alle. Seuraavana päivänä tiedän isän pääsevän neljältä töistä. Puolen aikaan menen jo ikkunaan katsomaan, että milloin auto kaartuu pihaamme. Tuntuu, että on vaikea hengittää. Äiti tuo astmapiipun.

Arjen riidat alkavat usein ihan pienestä. Likaisesta astiasta olohuoneen pöydällä. Ei kukaan astiasta riitaa saa aikaan. Riitelemme jostain aivan muusta. Riitamme kumpuaa jostain menneestä. Jostain aiemmin sanomatta jääneestä, kaunoista, pettymyksistä tai peloista. Likainen astia pöydällä on vain oikean riidan rekvisiittaa. Riitoja on hyvä olla. Riidat hiovat parisuhteen kulmia pyöreämmäksi. Riidat antavat parisuhteelle raamit ja rajat, joiden sisällä on helpompi pysyä kun ne tiedostaa. Säännöt rakkaudelle. Mistä me muutoin tietäisimme, että olemme ylittäneet rajan jos emme ole joskus ylittäneet rajaa.

Pitkässä parisuhdehistoriassani, joka alkaa vuodesta 1993, on ollut lukuisia riidanaiheita. Luettelen niistä muutamia.

Menit sitten sen miehen kanssa sänkyyn asti!
Voisitko välillä keskittyä parisuhteeseesikin!
Cmx ei todellakaan ole tekotaiteellista paskaa, itse olet tekotaiteellista paskaa!
Haluan lapsen/ En halua lasta!
Onko pakko järjestellä paikkoja viikko, kun joku on tulossa käymään!
Mun mielestä sun kaveri/äiti/lapsi/koira on ihan saatanan rasittava!
Voisit sä edes vähän liikkua seksin aikana, ettei tuntuis kuin kuolleen kanssa olisi!
Miksi sun pitää olla noin neuroottisen tarkka/ Miksi sun pitää olla tollanen hessu hopo!

Lisäksi on muutamia jo ennalta tuhoon tuomittuja ideoita, jotka varsinkin pitkässä parisuhteessa johtavat minuuteissa riitaan.
Mennäänkö yhdessä baariin?
Tehdäänkö yhdessä ruokaa?
Aloitetaanko yhteinen harrastus?
Tehdäänkö ylipäätään jotakin yhdessä?
Puhutaanko seksistä?
Sovitaanko yhteiset lapsen kasvatus menetelmät?

Samaan aikaan 80-luvulla lapsuudessa. Isäni ja äitini seisovat vierekkäin pihalla. He ovat tupakalla. Avaan ikkunan ja kuuntelen. Sisällä he olivat taas ihan hiljaa. He puhuvat kovalla äänellä. Menen kauemmaksi ikkunasta. En halua kuulla. Täytän huomenna kymmenen ja mietin saanko lahjaksi polkupyörän.

Turmiollisin riita parisuhteessa on huotajuuskiistat. Eron tullessa vanhemmat käyttävät riidan välineenä omaa lastansa. Lapsi pistetään kuulemaan solvauksia vanhemmasta, joka ei ole paikalla. Pahimmissa tapauksissa lasta estetään näkemästä toista vanhempaansa. Lapsi, joka on tilanteeseen täysin syytön. Lapsi, joka varmasti haluaa olla molempien vanhempiensa kanssa laitetaan valitsemaan puolensa. Voimmeko me aikuisina enää alemmas vajota kuin satuttamalla lasta. Käyttämällä riidan pelinappulana. Sietäisi edes hävetä. Katsoa omaa peilikuvaansa ja nähdä oma alhaisuutensa. Kai meidän jokaisen vanhemman oikeus on traumatisoida omat lapsemme. Joko tuomalla se pääosiin vanhempien välisissä riidoissa tai yrittää riidellä salaa, luullen että lapsi ei kuule tai vaistoa. Ehkä meidän vanhempien velvollisuus on taata tulevaisuudessa terapeuteille töitä.

Olen huono riitelijä. Vaimoni on sanonut sen minulle useaan kertaan. Olen sanonut, että minut on kasvatettu riitelemään salaa, että riita on aina jotenkin väärin. Vaimoni ymmärtää, mutta tsemppaa minua parempiin suorituksiin. Olenkin salaa peilin edessä harjoitellut. Eräskin ilta, kun olin yksin kotona, sanoin itselleni peilin edessä, että haistapa kuule äijä vittu! Se oli liikaa ja peilikuvani silmät tippuivat poskelle ja aloitin mykkäkoulun. Aion silti jatkaa treenailuja ja voin kertoa sinulle vaimoni, että joku kaunis ilta, kun vähiten sitä osaat odottaa, niin suuni laukaisee sellaisia sanoja, että sinäkin hiljenet. Kerrankin.

bad religion-fuck you

ne luumäet-onnellinen perhe

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Olen Mies. 40. Nimeksi he antoivat Sami Minkkinen. Hyvä nimi. Kirjailen kokemuksia parisuhteesta. En pysty pitämään sisälläni. Pursuavat yli.

Seuraa somessa
Facebook

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiin!

Teemat

Blogiarkisto

2017
2016

Kategoriat

Instagram