Hyvä Mies.

Annetaanpa ääni suosikikseni tulleen kaksplus-lehden verkkokeskustelijoille aiheesta minkälainen on hyvä mies?  Tässä muutamia vastauksia.

mama

Vierailija

Käy töissä, hauska, vastuullinen, nussii hyvin...eipä muuta minun kriteereissä.
vieras

Vierailija

Ja mistä tuommosia miehiä löytää, liekkö ees ylipäätänsä olemassa?
pannari

Vierailija

sellanen joka ei oo mun mies. eli sellanen joka juo joka päivä muutaman kaljan. viikonloppuna ottaa kahtena päivänä kännit. arki-iltoina ei oo päissään mutta kuitenki ottaa muutaman kaljan. itse en juo juuri ollenkaan ja silloinkin vähän. juomiseni vähyys johtuu vissiin miehen liikakäytöstä. itellä ei tee mieli kun päivät pitkät kattoo tota menoa. ja se hakkaa jos suuttuu. muutenki joka päivä jostain näreissään. seksiä saa harvoin. ja vähän mahaakin löytyy. tekis mieli vaihtaa miestä. mut taidan katella tätä vielä pari vuotta. antaa miehen vaan maksaa nykyinen eläminen. helpompaa lähtee sit kun on itelläkin ammatti.

mammukka

Vierailija

Minullapa löytyy mies, joka ottaa minut huomioon, on rehellinen, ei valehtele, kuuntelee, hyväsydäminen, vastuullinen, lapsirakas, muut huomioon ottava, ei juo usein!! ja nussiin hyvin!

 vieras
 ONNITTELUT! Mistä tuollaisia löytää? Vinkkejä kaipaan!!

Lopetin palstan lukemisen lyhyeen. Alkoi pelottaa ihmiskunta ja sen kehityksen kaari. Vähän kun lukisi Homma-forumia illalla ennen nukkumaan menoa eikä haluaisi enää seuraavana aamuna herätä. Hyvän miehen kriteerit jäivät kuitenkin askarruttamaan mieltäni. Löysin suhdeasiantuntija Charli Penn:n  tutkimuksen, jossa hän paljastaa minkälaisista miehistä tulee hyviä aviomiehiä. Ensimmäisenä listassa oli, että miehen olisi oltava hyvä elättäjä. Mies pystyy helposti tekemään kahta työtä kerralla ja suojelee omia säästöjään tarkasti. Hän ei voi levätä ennen kuin tietää kaikkien rakkaiden olevan kunnossa. Hän yrittää tähdätä täydellisyyteen niin kotona kuin työpaikallakin. Samalla listalla oli kuitenkin, että miehen tulisi olla vapaa sielu, joka tarkoittaa, että hengaaminen tämän miestyypin kanssa saa sinut tuntemaan olosi nuoremmaksi. Hänen mukaansa elämä on elämistä varten ja sen takia mies on lähes immuuni normaalille stressille ja huolelle. Paras aviomiestyyppi on siis mies, joka tekee kahta työtä kerrallaan ja tähtää siinä täydellisyyteen, mutta on samalla vapaa sielu, joka on immuuni stressille ja huolelle ja suhtautuu elämään ilolla ja nautinnolla. Pienenä vinkkinä voisin sanoa, että näitä kahta piirrettä ei pysty liittämään yhteen edes jeesusteipillä. Joko mies on työnarkomaani, joka ei tule kotiin töistä ollenkaan tai sitten se on ihan vain narkomaani, joka haetaan lopulta kotoa poliisi- tai ruumisautolla.

Kysyin vaimoltani, että minkälainen on hyvä mies. Pyysin hänen sanomaan kolme piirrettä, jotka tulevat nopeimmin mieleen. Hän vastasi, että hyvä mies on rehellinen, huumorintajuinen ja ei ole macho. Latinovereni lakkasi hetkiseksi virtaamasta tuon viimeisen määreen vuoksi ja olin vähän pettynyt. Olisi kiva olla edes pikkuisen macho. Kerran se oli tapahtua. Olin yhdeksän ja naapurissa asuvan Jussin kanssa tuli vähän erimielisyyttä. Ajattelin pistää Jussin ojennukseen ja meillä oli jo painiasennot valmiina, kun syrjäsilmällä huomasin isäni seisovan takavasemmalla. Säikähdin tilannetta, että isäni näkee minut tappelemassa niin paljon, että aloin itkemään ennen ensimmäistäkään painiotetta. Sen jälkeen en ole tapellut. Riitatilanteessakin varmistan aina, että isäni ei ole näköpiirissä, koska itkuksihan se muuten menisi.

Hyvä mies. Niitä on kaikkialla. Hyvää miestä ei voi määritellä rodun, poliittisen- tai seksuaalisen suuntautumisen, kansallisuuden, yhteiskunnallisen statuksen tai koulutuksen määritelmillä. On olemassa hyviä ja mulkkuja perussuomalaisia, homoja, saamelaisia, duunareita, lääkäreitä ja Audi-miehiä. Tai no joissakin ihmisryhmissä saattaa olla suurempi kasauma niitä mulkkuja miehiä. Jokainen voi itse määritellä omat hyvän miehen kriteerinsä. Jokainen voi rakentaa sellaisen tee se itse-hyvä mies parerinuken, johon omaa miestänsä voi sitten peilata. Jokainen mies on keskeneräinen, joka painii omien heikkouksiensa ja vahvuuksiensa kanssa. Hyvä mies kohtelee hyvin lähimmäisiään, ainakin niitä, jotka ansaitsevat tulla hyvin kohdelluiksi. Ehkä sen pitäisi jo riittää saamaan hyvän miehen titteli itselleen. Harva mies on niin muovailuvahaa, että kumppani saa siitä muovailtua itselleen juuri sellaisen lemmikin kuin itse haluaa. Hyvä mies kohtelee hyvin lähimmäisiään. Annetaan sen riittää. Toisarvoisina seikkoina tulee hyvät rintalihakset, paksu lompakko ja kaksplus-lehden keskustelijoiden peräänkuuluttama hyvä nussija.

Tämä Tuure Kilpeläisen teksti kertoo kaiken miehestä.

Tuure Kilpeläinen-hyvä,paha ruma mies.

Hyvä Isä.

Olen Marimekko-isä, pehmoisä, ituhippi-isä ja viikonloppuisä. Nämä määritelmät olen lukenut itseni kaltaisista isistä netistä eri keskustelupalstoilta. Siellä kritisoidaan kovin sanoin nykyistä lastenkasvatustapaa. Ennen oli kaikki paremmin. Se on perkeleen turhauttavaa, kun ei saa enää käyttää 50-luvulta peräisin olevia lastenkasvatustapoja, jolloin lasta sai vielä lyödä nyrkillä ja karttakepillä. Väkivalta lopettaa vittuilun.  Sekin on ihan sietämätöntä, että lapsen ei enää tarvitse syödä lautastaan tyhjäksi. Ennen syötiin ja jos oksennettiin lautaselle, syötiin se oksennuskin ja oikein ankarissa perheissä vielä se lautanen. Lapsesta ei kasva kunnon poliisia ja jumalaa pelkäävää aikuista jos sitä ei väkivallalla kasvata. Se on palvelus lapselle, kun sitä säännöllisesti vähän raipalla kasvattaa. Suo, kuokka ja jussi perkele ja sen jälkeen lumihanki,poliisi ja viimeinen erhe ja lopulta hirttoköysi tai partaterä. Niin se ennen meni ja se oli hyvä. Kasvatan lastani totaalisen väärin. Vastustan väkivaltaa. Monta kertaa olen ollut lapseni kanssa puistossa hyppäämässä ruutua ja hyppynarua niin, että marimekkolaukkuni ja poninhäntäni vaan heiluu tuulessa. Pelonsekaisin tuntemuksin olen odottanut lastensuojeluviranomaista vuodelta 1954, joka on saanut vihiä, että lastani ei ole tukistettu eikä lyöty useaan vuoteen, että naapurilta on tullut ilmianto, että asunnossamme on ollut liian hiljaista. Hän varoittaa minua, että noin pehmeän kasvatuksen saavista lapsista tulee yhteiskuntakelvottomia aikuisia. He saattavat perustaa esimerkiksi kahvilan, jossa myydään vain erikoiskahveja. Tai pahimmillaan se johtaa siihen, että hän alkaa katsomaan elokuvia, jossa ei ole pääosissa Aku Hirviniemi. Itsenäisyyspäivänä hän ei katso tuntematonta.
50-lukulainen kasvatusmenetelmä tuotti meidät 70-luvulla syntyneet. Katsokaa nyt meitä. Ei se nyt ihan mallilleen ole mennyt. Puhumattakaan niistä 50-lukulaisista. Kuinka sekaisin he ovatkaan, mutta oikeassa. Aina oikeassa, se on todettava. On kuitenkin niin, että jotkut asiat kaatuvat omaan mahdottomuuteensa, kuten Dingo, Neuvostoliitto ja 50-luvun kasvatus.

Pidin itseäni hyvänä isänä, kunnes erosin lapseni äidistä. Senkin jälkeen pidin itseäni hyvänä isänä, mutta vierailtuani kaksi kertaa lastenvalvojan luona, jonka luona on aina eron tullessa vierailtava jos on lapsia, niin siellä minulle valkeni, että minähän olen aivan kelvoton isä. On ollut surullista huomata viranomaisten suhtautuminen isiä kohtaan erotilanteissa. Isä arvioidaan räikeästi kakkoshuoltajaksi jo alkuasetelmassa. Isä on avioerossa täysin lainsuojaton jos lapsen äiti niin haluaa. Kaikki tuntemani isät haluavat olla lastensa kanssa. Isät ovat aivan yhtä hyviä huoltajia kuin äidit. Se ei voi olla sukupuolesta kiinni. Yhäkin vain viranomaisten asenne isiä kohtaan on räikeän epätasa-arvoinen. Sen tunsi jo neuvolakäynneillä, jossa huomasi olevansa pylväs huoneessa. Lastenvalvojan luona tunsi olevansa rahapussi pöydällä. Minulla on kohta seitsemän vuotias tytär, jonka kanssa olen useamman vuoden ajan kiertänyt uimahalleissa, lastenpuistoissa, kaupoissa, ravintoloissa, harrastuksissa ja paikoissa, joissa lasten kanssa käydään ja kyllä niissä meitä isiä pyörii entistä enemmän. Viranomaisille tuo tieto ei ole vielä kiirinyt, koska heidän luutuneet asenteensa miehestä perheen elättäjänä lyö kasvoille heitä kuunnellessa. Luulisi asenteen häiritsevän naisiakin, jotka viranomaisten ennekkoasenteissa on niitä lapsen huoltajia, hoivaajia ja turvan antajia. Niissä virastoissa 50-lukulainenkin ilmapiiri on modernia. Jos kuitenkin otettaisiin oikea moderni näkökulma asiaan, niin eiköhän tasavertoinen parisuhde ja vanhemmuus tarkoita sitä, että molemmat osallistuvat elättämiseen ja lasten hoivaamiseen. Niin se monessa perheessä meneekin, kun vain joku kertoisi sen esimerkiksi lastenvalvojille.

Niinkuin hyvä mies parisuhteessa, niin hyvä isä kohtelee lastansa hyvin. Eikö se ole tärkein hyvän isän kriteeri. Muut kriteerit on toisarvoisia. Isä, joka on lapsensa turva. Isä, joka antaa lapsellensa aikaa. Isä, joka rakastaa lastansa maailman tappiin asti. Isä, joka on keskeneräinen, joka ei aina tiedä, mikä olisi paras tapa hoitaa tilanne, joka ymmärtää oman keskeneräisyyden ja heikkoutensa, mutta yrittää silti parhaansa. Eikö se riitä hyvän isän tittelin saamiseksi. Että rakastaa ja kohtelee lastansa hyvin. Tekee parhaansa. Että rakastaa. Että rakastaa. Suurin osa meistä isistä on hyviä isiä.

ismo alanko-isä ja lapsi

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Olen Mies. 40. Nimeksi he antoivat Sami Minkkinen. Hyvä nimi. Kirjailen kokemuksia parisuhteesta. En pysty pitämään sisälläni. Pursuavat yli.

Seuraa somessa
Facebook

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiin!

Teemat

Blogiarkisto

2017
2016

Kategoriat

Instagram