Vauvan teko homma.

Olen kolmen viimeisen viikon aikana pitänyt kahdesti vauvaa sylissäni. Siinä ne ovat tuhisseet ja kuolanneet minua vasten. Päästelleet ihmeellisiä ääniä ja vielä ihmeellisempiä hajuja. Siinä vaiheessa olen antanut vauvan pois. Joka kerta, kun saan vauvan syliini, minuun iskee valtava halu suojella. Ajan kaikki pahat ajatuksetkin vauvan ympäriltä, että mikään ei häntä uhkaa. Välillä haluaisin ajaa vauvan vanhemmatkin pois viereltäni pörräämästä ja sanoa heille, että minä tiedän pikkasen paremmin miten vauvaa tulee hoitaa, kun ei tässä olla ensimmäistä kertaa pappia kyydissä. Minulla on ollut tälläinen itsellänikin. Tiedän tarkasti miten tämä toimii. Mitä tulee omaan lapseeni, niin jatkan suojelua loputtomiin. Raivaan kaikki esteet hänen tieltänsä. Oksennan ruuan hänen suuhunsa ja juoksen pienemmästäkin äänestä hänen luoksensa katsomaan, että kaikki on ok. Minä olen sellainen curling-vanhempi. Lastenkasvatuksen Markku Uuspaavalniemi. Sellainen minä olen. Vauvojen pitäminen sylissä on aiheuttanut minulle vauvakuumeen. Olen netissä hakeutunut vauva-lehden ja kaksplus-lehden keskustelupalstoille lukemaan muiden kuumeilusta ja vauva-arjesta. Siellä keskustellaan syvällisesti vauvaperheen arjesta. Aiheina esimerkikisi: mites teillä niiden soseiden kanssa, miten pihdata oikein, älä viihdytä lastasi liikaa, mitä jos lapsi eksyy lomalla ja tekisi mieli peuhata vieraiden kanssa. Haluaisin vauvan ja haluaisin päästä keskustelemaan omasta vauvastani näille keskustelupalstoille. Minulla olisi niillä palstoilla paljon annettavaa.

Vaimoni kuumeilee myös. Hän on kuumeillut koko kevään. Hänellä on autokuume. Iltaisin olemme eri koneilla ja kun minä luen vauva-lehden keskustelupalstaa, niin hän surffaa nettiauton sivuilla. Hänen mielestään olisi hyvä jos moottorin tilavuus olisi yli 1.4. Hatchback olisi aika ketterä ja kompakti. Ilmastointi on pakko olla ja riittävä jalka- ja tavaratila. Mittarilukema pitäisi olla alle 200 000km. Minä en ymmärrä niistä mitään. En ole koskaan omistanut autoa. Pari kesää sitten peruutin hänen autonsa päälle toisella autolla. Hänen autoonsa tuli pieni kuoppa rekisterikilpeen eikä hän puhunut minulle moneen tuntiin. Kuoppa rekisterikilvessä. Hei. Älä viitsi.

Olen yrittänyt saada vaimoani tulemaan järkiinsä ja unohtamaan autot. Olen jättänyt sunnuntain sanomalehden auki pöydälle siltä aukeamalta, jossa on kastetut. Iida Sofia, Vili Johannes, Lumikukka Leskenlehti, Marc Hoolio... Ihania lapsia, ihanissa kastemekoissa. Olen jakanut omia kokemusiani vauva-arjesta. Niistä kolmesta ensimmäisestä kuukaudesta, jolloin en juuri nukkunut ollenkaan, en ole jakanut mitään, mutta sen jälkeisistä kuudesta vuodesta kaikki. Kuinka ihanaa on kokea vauvan ensimmäinen hymy, hammas, askel, sana, oksennus, juoksu syliin päiväkodin pihasta, uhma ja rakkauden tunnustus. Se tunne, loputon rakkaus, loputon huoli ja tietoisuus, että olisi valmis vaikka tappamaan oman lapsensa vuoksi. Olen yrittänyt lähestyä asiaa myös siltä kantilta, että on paljon mukavampaa laittaa vauva alulle kun tehdä autokaupat. Vauvantekopuuhissa ei tarvitse potkia renkaita eikä kuunnella sitä lipevää paskiasta, joka yrittää myydä viiden tonnin autoa kymppitonnilla. Vauvantekopuuhissa tarvitsee vain heittäytyä tunteen vietäväksi ja odottaa, että se lipevä paskiainen saisi vihdoin hommansa tehdyksi. Riippuu tietysti paljon autokauppiaasta. Voihan olla, että Skoda-myyjällä on niin hyvä myyntipuhe, että lastentekohommat ei tunnu sen jälkeen missään.
Mutta rakas vaimoni, saanen epäillä.

Luin taannoin tutkimuksesta, jossa oli tutkittu vauvan saamisen vaikutusta saajan maailmankuvaan ja poliittisen vakaumukseen. Tutkimus osoitti, että varsinkin tyttövauvan saaneiden isien maailmankuva muuttui pehmeämmäksi ja poliittisella kartalla vasemmistolaisemmaksi. Minulla on tyttölapsi. Säikähdin tutkimusta aluksi, sillä ajattelin, että jos tyttölapsen saaminen vie minua vielä enemmän vasemmalle mitä olen nyt, alkaa minusta tulla jo Stalin. Ennenkuin ollaan niin pitkällä, niin voisihan sitä ajatella pojan saamista. Tulisi tasapaino. Ja jos se olisikin tyttö, niin saattaa olla, että alan likvidoida vääräuskoisia.
Voisihan sitä silti kokeilla.

Kyllä se uusi autokin on ihan kiva ja riittävä.

soul captain vauvan teko homma

tuomari nurmio-lasten mehuhetki

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Olen Mies. 40. Nimeksi he antoivat Sami Minkkinen. Hyvä nimi. Kirjailen kokemuksia parisuhteesta. En pysty pitämään sisälläni. Pursuavat yli.

Seuraa somessa
Facebook

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiin!

Teemat

Blogiarkisto

2017
2016

Kategoriat

Instagram