On aika toivottaa hyvää joulua. Oikein kuvan kanssa. Tämä semi-irvokas kuva kertokoon joulun tarinaa. Joululauluissa joulu on synkkä ja lohduton. Yhtä ikkunasta näkyvän maiseman kanssa. Minä haluan osaltani rikkoa kaavaa ja tuoda ilon takaisin tähän vuoden pimeimmän ajan synkistelyyn. Oli minulla toinenkin ajatus kuvan suhteen. Olisin halunnut öljytä itseni. Niin kuin Pete Parkkonen siinä uudessa videossaan. Olisi tullut ihana joulukuva. Hyvällä tavalla vähän tuhma. Mutta meillä oli öljy parahikseen lopussa. Olin aikeissa sulattaa jääkaapistamme löytynyttä Oivariinia, sitä vähärasvaista, mutta vaimo kielsi. On kuulemma liian kallista rasvaa tuhlattavaksi kroppani päälle. En viitsinyt alkaa haastamaan näin joulun kynnyksellä vaimoa ja kysellä vessan peilikaapissa olevien rasvojen hintaa, joita kropan päälle hierotaan, sillä minulla on vahva epäilys, että niillä hinnalla saisi aika monta Oivariini pakettia. 

No, tekosyyhän se vaimolta oli. Oli pelko pyllyssä, että sieltä olisi tullut sen verran kiimaista kuvamatskua, että olisi osoitetiedot pitänyt laittaa salaiseksi. Siinä olisi Parkkosen poikakin tuntenut itsensä pieneksi, kun tamperelainen iskävartaloinen nelikymppinen parisuhdebloggari olisi tullut Oivariineissaan esille. Ehkä on parempi tyytyä tähän kuvaan, jossa oljyttynä oleminen on vain ajatuspilke silmäkulmassa. 

Minulla on teille joulusanoma. Se liittyy kokonaisena olemiseen. Tarkkaavaisemmat huomaavatkin, että minulla on toisessa kädessä pipari ja taskussa banaani. Ne eivät tarrautuneet käsiini sattumanvaraisesti. Hätäisimmät voisivat ajatella, että elintarvikkeet olisivat jotenkin vertauskuvallisia johonkin kohtiin ihmisen anatomiaan liittyen. Oikeassahan hätäisimmät tässä ovat, mitä sitä kieltämään. Minä haluan tällä kuvalla viestittää, että ihmisellä on kaksi puolta, feminiininen ja maskuliininen ja on mielenterveyden ja onnellisuuden kannalta hyvä, että tunnistaa ne itsessään. Piparin ja banaanin valinnasta en välttämättä ole ylpeä, mutta en minä tässä jouluhässäkässä muutakaan keksinyt. Jotenkin se on vain niin, että ainakin pipari toimii aina. 

Minä olen tunnistanut molemmet puolet. Käytän niitä vuoronperään tilanteesta riippuen. Esimerkiksi eräs maanantaiaamu vuonna 2011 päätin ottaa feminiinisen puolen käyttöön päiväksi. Seuraana päivänä oli tarkoitus ottaa maskuliininen puoli enemmän käyttöön, mutta ei se saatana ole tullut vieläkään esille. Tämä vähän hirvittää, koska olen alkanut ostella kaulaliinoja naistenosastolta ja kirjoitella parisuhteesta ja rakkaudesta. Minä arvelen sen johtuvan feminiinistä puolestani, koska minulle on niin monta kertaa tämän blogihistorian aikana sanottu, että eihän mies tällaista kirjoita. Kaulaliinasta, ihme kyllä, kukaan ei ole vielä huomauttanut. 

Tiedän minussa virtaavan sen maskuliinisen puolenkin, sillä ei tästä ole kuin vuosi taaksepäin, kun näin moottorisahasta unta. Luoja paratkoon, enhän minä toki unessa moottorisahaa käynnistänyt, sillä se olisi ollut unessakin hengenvaarallinen toimenpide. Olisi ollut lakana verinen herätessäni. Ehkä olen unessa mies ja valveilla nainen, niin kuin Risto laulaa siinä samannimisessä kappaleessaan. Samapa tuo. Minä aoin vielä ensi vuonnakin jatkaa rakkaudesta kirjoittamista ja naisten kaulaliina kaulallani kulkemista. Tunnen itseni oikeaksi tällä tavoin eläen. 

Joulukuvassa pitäisi olla tonttulakki päässä, mutta en vain voinut. On nimittäin olemassa sääntö, joka pitää paikkansa. Iso pää ja tonttulakki eivät sovi yhteen. Siitä tulee vähän turpea vaikutelma. Sanalla sanoen, näytin peilistä katsoessani pippeliltä, jonka päälle on tipahtanut paksuhko kirja. Vähän turvonnut ja punainen päästä. Päätin säästää herkimpiä lukijoitani, vaikka saatoinkin sanallistaa monelle mielikuvan päähän, mutta on niitä huonompiakin mielikuvia. 

Oli miten oli, kuvan tärkein osa on tiskirätissä oleva kuva. Rakkaus. Minä en sitten kyllästy siihen koskaan. Vähän on alkanut olla jo merkkejä ilmassa, että olen kyllästymään päin ikisuosikkeihini tortilloihin ja juustoihin, mutta rakkaus se vain kutittelee mieltä päivästä toiseen, vaikka kuinka kuluttaisi menemään, suorastaan ahmisi sitä aamu- ja iltapalakseen. Jouluunhan tuo rakkaus sopii mitä mainioimmin. Haluankin sanoa kaikille teille tässä joulun kynnyksellä, että olkaa hyviä toisillenne. Ennen kaikkea olkaa hyviä lapsillenne. Antakaa heille aikaa ja rakkautta. Ovat ansainneet sen. 

Ja mitä siihen rakastettuunne tulee, niin hänellekin pitää olla erityisen hyvä. Pitää mennä lähelle ja sanoa kauniita sanoja rakkaudesta. Ja vähän olen villillä tuulella ja kuvittelen tuon tiskirätissä olevan sydämen sykkimään. Se tarkoittaa sitä, että jouluna ja joulun jälkeen voisimme olla toisillemme tuhmasti kilttejä. Tiedättehän, mitä minä yritän teille sanoa. 

Yritän sanoa, että aistillista joulua. Iloa ja nautintoa. Voihan olla, että tänä jouluna ilo ja nautinto ei ole saavutettavissa, mutta minä ainakin uskon kahteen sanaan ja tottelen niitä, 

Valoa kohti. 

Kiitos ihanat ja pysykää lähellä!

Ai niin, se joulusanoma, joka tähän sisältyi. No, unohdin sen jo. Voitte luoda ihan oman, mikäpä minä olen sen sanomaan. 

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (1)

Vierailija
1/1 | 

Kaunista ja hyvällä tavalla tuhmaa sekä vapauttavaa havainnointia :) kiitos taas kerran ihanasta kirjoituksesta, hymyssäsuin jatkan tästä tätä päivää rakkaan perheeni kanssa sekä töihin yöksi suunnaten.

Iloista Joulua 2017 kaikille :) <3.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Olen Mies. 40. Nimeksi he antoivat Sami Minkkinen. Hyvä nimi. Kirjailen kokemuksia parisuhteesta. En pysty pitämään sisälläni. Pursuavat yli.

Seuraa somessa
Facebook

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiin!

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2017
2016

Kategoriat