Kiitos ihanat tästä vuodesta. Vuoden viimeisen päivän kunniaksi julkaisen tämän vuoden suosituimman tekstin. Se kertoo delfiineistä. Ja mitä ensi vuoteen tulee niin, pysykää lähellä. 

Vuoden suosituin teksti: 

Sain lukijalta viestin, että onko minulla näin tamperelaisena mielipidettä Särkänniemen delfiinihässäkkään. Tämähän ei sinänsä parisuhteisiin ja rakkauteen liity, mutta tunteisiin on mennyt hyvinkin syvälle monelle meistä ja kun tunteista olen kirjoitellut ja ennen kaikkea, kun olen tamperelainen, niin annetaan mennä. Minullahan on mielipide kaikkeen, mikä tapahtuu Tampereella ja mikä liittyy tunteisiin.

Kävin lukemassa aiheeseen liittyviä keskusteluketjuja ja voi että sentään. Siellä palstojen keskellä seikkaili vihaisia ihmisiä. Monet olivat kyllä selvästi heränneet väärällä tossulla sängystä tai tulleet Hommafoorumista käymään kylässä muissakin keskustelufoorumeissa.

Mahtavaa, että ihmiset ottavat kantaa ja ajattelevat. Kuten ihmiset keskustelupalstoilla ovat ottaneetkin. Lauri Tähkä on mulkku, koska ei osallistu Särkänniemen päättäjäiskonserttiin. Jonne Aaron on mulkku, koska osallistuu konserttiin. Särkänniemen toiminnanjohtaja on mulkku. Eläinaktivistit ovat mulkkuja. Olli Lindholm on mulkku, vaikka se ei tähän millään tavalla liitykään. Tauski on mulkku ja ei sitä kyllä käy kieltäminenkään. Veeti-delfiini on mulkku. Me ollaan kaikki mulkkuja, kun oikein silmiin katsotaan.

En minä tiedä, mitä niille delfiineille olisi pitänyt tehdä. Kaikkihan on mennyt pieleen jo siitä lähtien, kun delfiinit Särkänniemeen muutettiin. Miettikää nyt sellaisia isoja nisäkkäitä uimaan pieniin altaisiin. Vähän kuin koripalloilija Hanno Möttölä pakotettaisiin asumaan mopoautossa tai minut tungettaisiin joka aamu s-koon vaatteisiin ja sen jälkeen vietäisiin pihalle tekemään temppuja ja joku onnekas lapsi saisi käydä koskettamassa minua, jonka jälkeen huutaisi, että hyi kuinka limainen.

Delfiinit tuotiin Tampereelle vuonna 1985. Maailman aikaan, jolloin Berliiniä halkoi järjetön muuri, naapurimaassa oli käynnissä valtava ihmiskokeilu, jossa piti palvoa yhtä jumalaa, Ilves voitti viimeisimmän mestaruuden jääkiekossa ja Paavo Väyrynen oli vielä hengissä. Paljon on tapahtunut tuosta ajasta. Kaikki muu on lakannut olemasta, paitsi Paavo Väyrynen, joka ei lakkaa koskaan olemasta. Siihen aikaan suhteutettuna iso nisäkäs pienessä altaassa on varmasti kuulostanut yhtä hyvältä kuin Dingon Kerjäläisten Valtakunta levyn b-puolen kappaleet.

Kyllä minutkin olisi vihaiseksi saatu. Kävin viime talvena Särkänniemessä kuvauksissa, jossa sain kuljettaa Koiramäessä asuvaa Pipsa-possua. Kyllä minä sitten siihen Pipsaan niin rakastuin. Ja täytyy sanoa, että jos olisin kuullut, että Pipsaa ollaan lennättämässä Kreikkaan, niin kapinaan olisin noussut. Olisin varmasti siinä tapauksessa mennyt huvipuiston alueelle ja kahlinnut itseni käsiraudoilla Näsinneulaan tai vastaavasti lähtenyt Pipsan kanssa Kreikkaan.

Minulla on nimittäin tallessa vanhasta elämästä käsiraudat, joissa on vaaleanpunainen höyhen. Vanha tyttöystäväni oli innostunut uniformuista ja halusi toisinaan leikkiä kanssani rosvo ja poliisi-leikkiä, jossa minä olisin poliisi, joka pidättää rosvon, jota tyttöystäväni leikissä edusti. Pidätyksen yhteydessä kiinnitin hänet sitten käsiraudoilla sängynpäätyyn kiinni. Se olisi ollut minustakin kiehtova leikki, mutta se loppui aina kun se ehti edes kunnolla alkaa, sillä tyttöystävälläni oli suljetun paikan kammo ja hän ei kestänyt olla viittä sekuntia pidempään sängynpäätyyn kahlittuna. Juuri siinä vaiheessa, kun minusta alkoi kuoriutua ulos paha poliisi, hän halusi lopettaa leikin. Paska leikki.

Eihän se Särkänniemen tiedotus asian johdosta ihan putkeen mennyt, eikä varsinainen toiminta. Se on aina sama, kun yrittää jotain salaa ja hiljaa tehdä. Vähän sama asia, kun on lähtenyt kaverin kanssa yhdelle oluelle ja tulee neljältä aamuyöllä kotiin. Sitä yrittää hiipiä hiljaa keittiöön, että ei herätä muita ja hamuaa astiakaapista lasia ja lautasta pientä yöpalaa varten ja tiputtaa sen koko saatanan astiakaapin lattialle ja siihen ryminään herää sitten oman perheen lisäksi koko rappu ja Lauri Tähkä, joka tulee kännissä ja turkiksiin pukeutuneena huutamaan ovelle, että pitääkö sitä viinaa juoda aina niin paljon ja miksi minulla on näin helvetin kuuma.

Ilmoitan vielä tähän loppuun, että en aio osallistua Särkänniemen kesän päättäjäiskonserttiin. Ei minua sinne tietenkään kukaan ole edes kutsunut, mutta ajattelin sen nyt tässä ilmoittaa. Mitä minä siellä edes tekisin. Tai no ehkä sinne voisi ottaa käsiraudat mukaan ja leikkiä vähän rosvo ja poliisi-leikkiä. Katso kun sen tekisi salaa ja pimeässä, niin kotonakaan vaimo ei siitä leikistä mitään tietäisi. Käyttäisi sitä samaa tiedotusta, mitä Särkänniemi käytti. Hyvinhän se kaiken kaikkiaan on mennyt. Salaiseksi jäi.

Delfiineille toivotan lopuksi kaikkea hyvää. Toivottavasti Kreikassa aurinko paistaa ja talous lähtee kukoistamaan ja tarjolla on ihanaa ruokaa. Ihan lopuksi haluan lähettää terkkuja Koiramäessä asuvalle Pipsa-possulle. röh röh Pipsa, en ole unohtanut sinua. Olet kaunis ja ihana.

Ja antakaa nyt vähän armoa ihan kaikille. Ihmisiä me vain olemme ja taipuvaisia virheisiin. Otetaan opiksi.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Olen Mies. 40. Nimeksi he antoivat Sami Minkkinen. Hyvä nimi. Kirjailen kokemuksia parisuhteesta. En pysty pitämään sisälläni. Pursuavat yli.

Seuraa somessa
Facebook

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiin!

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2017
2016

Kategoriat

Sisältö jatkuu mainoksen alla