Rakastuminen on kaunista. Oikeastaan rakastuminen on helvetin kaunista.

On olemassa ihmisiä joihin on helppo rakastua. Ihmisiä, jotka ovat elämälle auki. He tietävät, että rakastumiseen liittyy aina riski itsensä satuttamisesta. Silti he ovat rakastumiselle auki.

He ovat lakanneet pelkäämästä. He eivät rakenna ympärilleen pettymyksistä ja haavoista syntynyttä muuria. Pettymyksiä kun pysytyisi välttämään olemalla edes yrittämättä onnistua. Sydänsurut välttää kun ei ryhdy rakkaussuhteeseen kenekään kanssa. Selittämällä itselleen ettei edes halua, vaikka syvällä sisimmässään ehkä haluaisikin.

Onhan se kauhea tunne. Kiivetä ensin huipulle ja tipahtaa korkealta alas. Huipulle ei vain pääse pelkäämällä liikaa. Eikä puolivälissä mikään oikein tunnu miltään. Ihmisellä voi olla tottumuksia, mutta parisuhteen perustaminen sille johtaa harmauteen ja tyytymättömyyteen.

Tai sitten on heitä, jotka ovat päässeet suhteeseen asti, mutta ovat suhteessa lukossa. Toinen ihminen pidetään turvallisen välimatkan päässä, jotta hän ei näkisi sitä mitä ei itsekään tahtoisi itsessään nähdä. Jää puuttumaan yksi parisuhteen merkittävin liima, yhteys toiseen ihmiseen. Ei parisuhteessa voi itseään toiselta piilottaa.

Sitten on heitä, jotka antavat tulla lähelle, vaikka tietävät olevansa haavoilla. Heitä, jotka eivät pelkää näyttää sitäkään puolta itsestään, sillä harva tässä elämässä haavoitta säilyy. He päästävät ihmisen lähelleen, koska eivät ole antaneet maailman katkeroittaa tai maalata maisemaa pessimismillä. Aina on olemassa uusi mahdollisuus johonkin hämmentävän kauniiseen.

Minä olen rakastunut sellaiseen ihmiseen. Hän antaa minun tulla lähelle. Mikään ei ole kauniimpaa kuin tuntea olevansa haluttu ja rakastettu omana itsenään. Parhaimmillaanhan toinen näyttää sinusta sen hyvän silloinkin kun itse sitä epäilet. Hän osaa näyttää. Tämä kaikki on vastavuoroista. Minäkin haluan että hän tietää olevansa rakastettu ja haluttu. Sen voi tehdä sanoilla tai sanoitta. Mutta se pitää tehdä.

Siitä kaikesta muodostuu se kuuluisa yhteys.

Tässä minä nyt olen. On sunnuntai-ilta, olen rakastunut ja tunnen että minua rakastetaan. Tunnen sen fyysisesti vaikka hän ei ole edes samassa kaupungissa. Ne ovat ne sanat ja kosketukset, jotka ovat jääneet ihon alle. Kuten vaikka silloin kun viimeksi näimme. Meillä oli herätessämme tunti aikaa rakastaa toisiamme ennen kuin hän vei minut asemalle. Me rakastimme. Odotan, että tulee ilta jolloin viikon suutelemattomuus pääsee taas purkautumaan hänen pehmeille huulilleen. Ei silloin voi mitään pelätä.

Olen turvassa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Olen Mies. 40. Nimeksi he antoivat Sami Minkkinen. Hyvä nimi. Kirjailen kokemuksia parisuhteesta. En pysty pitämään sisälläni. Pursuavat yli.

Seuraa somessa
Facebook

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiin!

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2017
2016

Kategoriat

Sisältö jatkuu mainoksen alla