Mitä jos tekisikin tästä aamusta erilaisen?

Jos olisikin kuullut lauseen, että sinulla on vuosi elinaikaa. Voi olla enemmän, mutta voi olla vähemmän. Avaisi verhot ja antaisi kaiken valon tulla ikkunasta. Näkisi enemmän.

Näkisi pakkasaamun auringonsäteiden tuovan kevättä. Ei välittäisi lisääntyneen valon johdosta näkyviin tulleesta pölystä pintojen päällä tai likaisesta ikkunaruudusta. Menisi takaisin sänkyyn ja pyytäisi viereltään herännyttä tulemaan saman peiton alle. Olisi siinä iho ihoa vasten ja rakastelisi silmät auki niin, että näkisi rakastettunsa nautinnon. Rakastelisi uudestaan ja raukeana painautuisi hänen vartaloaan vasten.

Sanoisi heti aamusta rakastavansa.

Tekisi aamupalaksi lapsille lettuja. Olisi heille läsnä ja olemassa. Ei hermostuisi matolle tippuneesta mansikkahillosta. Ei katsoisi kelloa, vaan kääntäisi hitaasti sanomalehden sivuja. Ei vittuilisi, tiuskisi eikä nalkuttaisi koko aamuna kenellekään.

Naapurista kuuluisi ehkä taas riidan ääniä. Lauseita, joissa toista vähätellään ja tehdään hänestä riittämätöntä. Äänet kuuluvat asunnosta, jossa ei herätä rakastelun vaan katkeruuden ääniin. Keittiöstä, jossa kaadetaan kahvia vain omaan kuppiin eikä puhuta kuin arvostelevia sanoja. Katsotaan toista ohi, kuten on jo vuosia katsottu.

Ne äänet voi peittää musiikilla laittaen soimaan Pariisin Kevään Imatrankoski-biisin. Siinä lauletaan: ”Ja silloin ei, ei sanota elämälle ei. Annetaan sen virrata, niin kuin vesi Imatrankoskessa kuohuta, ei vielä luovuta.”

Aloittaisi päivän kuin kokonaisen uuden elämän. Ei muistelisi menneitä, eläisi kohti tulevaa. Tekisikin tästä aamusta erilaisen. Ajattelisi, että aika ei koskaan mene taaksepäin, joten miksi jäädä eiliseen. Se kaikki on jo mennyttä. Jäljellä olisi vain aika, jota ei ole vielä eletty.

Eläisi sen.

Tekisi elämästään itsensä näköisen. Tekisi asioita, joita haluaa tehdä. Rakastaisi ihmisiä, joita haluaa rakastaa. Viettäisi aikaa tärkeiden ja merkityksellisten ihmisten kanssa. Raottaisi aamulla verhoa ja antaisi valon tulla sisään. Illalla raottaisi peittoa. Tekisi ihmisen kokoisen aukon tulla.

Heräisi aamuun, johon haluaisi herätä. Iho ihoa vasten.

Jokainen aamu on tulevaa elämää. Jokainen eilinen päivä jo mennyttä. Tekisikin tästä aamusta erilaisen. Arvostaisi eikä vittuilisi. Ihmisille eikä elämälle. Näkisi enemmän.

Elinaikaa. No, sitä voi olla enemmän tai sitten sitä voi olla vähemmän.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Olen Mies. 40. Nimeksi he antoivat Sami Minkkinen. Hyvä nimi. Kirjailen kokemuksia parisuhteesta. En pysty pitämään sisälläni. Pursuavat yli.

Seuraa somessa
Facebook

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiin!

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2017
2016

Kategoriat

Sisältö jatkuu mainoksen alla