Kirjoitin viikko sitten Facebookissa viimeisen puolen vuoden aikana saamiani kommentteja. Koostin niistä myös blogitekstin. Haluan tuoda esille ilmiön, joka sosiaalisessa mediassa elää. Kriiittisyys on hieno taito ihmisessä. Maailma olisi tylsä jos kaikki ihmiset olisivat asioista samaa mieltä. Siinä vaiheessa, kun kommentointi alkaa mennä ihmisen kuoleman toivomiseksi ja ulkonäköön puuttuvaksi, niin kriittisyys muuttuu kiusaamiseksi. Ja sen tekevät ihmiset, jotka kyseenalaistavat toisten ihmisten moraalia. Olen vasta viime aikoina uskaltanut lukea blogieni perään tulleita kommentteja. Tässä osa niistä. Kommentteja on poimittu myös lehtijuttujen alta.  

 

Ihmettelin suuresti, että kuka hiton Sami Minkkinen.

Juu. Ja Joopa-Joo. Ja lälläti-lällää. Mä en ymmärrä yhtään sun tarvetta olla jatkuvasti rakastettu. Olet kuin pieni poika, joka onkin mustasukkainen omalle lapselleen, kun jää tissiä vaille. Valitsee uuden naisen, joka paapoo ja jaksaa lässyttää kanssasi rakkaudesta ja parisuhteesta ja mustasukkaisuudesta. Itse olen 50-vuotias nainen enkä ole koskaan vaatinut puolisoltani mitään. 

Väität käsittääkseni rakkaudeksi sitä, että hylätään oma puoliso ja otetaan uusi. Ei se ole rakkautta. Ei rakkaus koskaan tuhoa mitään. Lopeta rakkaus-sanan väärinkäyttö. Lue Raamatusta ja opi mitä rakkaus on. Toivottavasti kaikki on sen arvoista, että et näe lapsesi ensimmäisiä askeleita tai ole paikalla kuulemassa ensimmäisiä sanoja. Toivottavasti kaikki on sen arvoista, että lapsia sopii riepotella paikasta paikkaan. Tuo mitä tekstissäsi kuvailet ei ole rakkautta. Se on himoa ja ihastumista. Oikeaa rakkautta tunteva henkilö ei laiminlöisi lapsiaan sen verukkeella, että on löytänyt rakkauden. Sitä niittää, mitä kylvää.

Valitettavasti nähnyt näitä onnettomia ipanoita, joilta puuttuu isä, kuten muilta kavereilta. Nuo ipanat eivät anna sitä ikinä isilleen anteeksi. Turha jauhaa sopaa, että me yhdessä, jos et kerran kotona asu. Narut poikki tuollaisilta, ettei tarvitse tehdä onnettomia lapsia. He eivät sitä ansaitse. Jos kantasit vastuusi, niin et alunperinkään olisi rakastunut muihin kuin lapsen äitiin. Kehtaat sitten vielä kirjoitella parisuhdeblogia.

Etkö koskaan mieti siellä toisen naisen ihmeellisessä sylissä ketään muita kuin itseäsi? Onneksi sinulla on ollut naisia, jotka hoitavat taaksesi jättämäsi lapset. En usko että tämäkään suhde kestää, sillä aina tulee uusia rakkauksia ja uusia bussissa olevia perseitä. Sinulla ei tämän vuoksi ole enää uskottavuutta parisuhdebloggaajana. Toivottavasti olet onnellinen etäisänä ja toivottavasti lapsesi äiti löytää epäitsekkään, miehennäköisen ihmisen rinnalleen. Säälin lapsiasi jos joutuvat olemaan kanssasi. 

Olin jo varma, että tulit vaan kaapista ulos, sen ois voinu ymmärtää, että ois joutunu teeskentelemään jotain muuta kun mitä oikeasti on. Nyt sä oot vaan täysin munaton pelle. Aikamoinen sikapaska oot, et pysty arjessa elämään lastesi kanssa. Mikä isä sellainen on, joka ei siihen kykene? Pelkkä luuseripaskiainen. Aika törkeetä tehdä vain sitä, mikä itsestä tuntuu hyvältä, toivottavasti jäät ihan yksin loppujenlopuksi, typerä tosiaankin homon näköinen pelle. Jos olet ns. tulossa kaapista, se kannattaisi varmaan tehdä. Seksuaalinen suuntautuneisuus on niin iso asia, että sitä ei kannata piilottaa itseltään koko ikäänsä. Veikkaan että homon näköisellä minkkisellä ei ole edes penistä. 

Vielä tulee se hetki kun seisot lapsesi edessä selostamassa miksi jätit hänet hänen ollessa niin pieni. Mutta tokihan voit tehdä lapsia uuden puolison kanssa korvaamaan ensimmäisen. Olet vastenmielinen ja sitä on myös naisesi! Pitää olla moraalisesti aika nollatason mies, joka jättää vauvan. Hetken huuma voi olla toisten elämän mittainen suru. Toivottavasti elät omantuntosi kanssa. Toivottavasti lähellä olevat ihmiset älyäisivät kadota, koska olet paha ja moraaliton ihminen. Oikeastaan kuolemasi voisi olla pelastus monille. Jumalan edessä teot punnitaan. 

Sinä et varmaan saa tulevaisuudessa olla oman lapsesi kanssa, koska vieraannut hänestä valintojesi seurauksena. Menetät varmaan myös ihan pian nyksäsikin. Suhteenne oli hänelle pelkkä pano. Minkkinen on ulkoisesti ruma tyttöihminen, joka liikkuu kuin homo ruotsinlaivalla. Ethän sä siellä omassa minä-minusta-minuun -kuplassasi näe kuin tärkeän oman Itsen. Nyt hetkellisesti ehkä jonkun toisen, mutta sen verran mä toivon ettet enää lisääntyisi. Kun sulta ei toi isähomma oikein suju. Isän pääasiallinen tehtävä on olla läsnä, ei vaan lisääntyä.

Uskomattoman heikoissa kantimissa on aikuisen ihmisen sitoutuminen parisuhteeseen noilla spekseillä. Uutena naisena olisin aivan hieman huolissani kyvystäsi olla parisuhteessa. Entä jos jollakin onkin hienompin Liverpool-lahjapaperi? Ihan Liverpoolista ostettu? Eihän siinä voi mies mitään, se on lähdettävä lätkimään. Ehkä 15-vuotiailla on noin heikko itsekuri. Pari vuotta kun menee sen takapuolen innoittamana, sitä miettii, onko sen päässä mitään. Jos siellä on enemmän kuin sinulla , niin se lähtee. Tämä uusi nainen voi nyt sitten miettiä, että voiko luottaa tähän Minkkiseen kun tuolla tavalla tapasivat. Itse en ikinä voisi luottaa moiseen renttuun. Kyllä varmasti löytää taas uuden perseen kun vanha alkaa kyllästyttää. Ihme, että Minkkinen löysi "yhteyden" naiseen eikä mieheen, kun hän on yltiöfeminiininen. (Jaiks!)

Toivottavasti tämä kolmas ei ala lasta tekemään. Sen ainakin tietää, että heti kun maha alkaa tulla tielle, tulee taas se uusi ihana pylly, mitä ei voi ohittaa, vaan on taas kerran jätettävä vaimo ja vastasyntynyt lapsi. Kuinkahan monen kanssa Minkkisen on tehtävä lapsi, ennen kuin ymmärtää, että hänen rakkaus kuolee juuri sinä päivänä, kun sutjakka vartalo alkaa muuttua raskaaksi ja kuolinisku silloin, kun vauva syntyy ja alkaa olla tiellä ja vaimoilla ei ole Minkkiselle niin aikaa hyysätä häntä.

Siis oikeestiko arvostettu lehti tekee jutun jostain narsistiblogaajan naisseikkailuista ja siitä kuinka monta kakaraa tämä valtakunnan naurunaihe on jättänyt jälkeensä? Anteeks vaan jo etukäteen, mutta TV-ohjelman aikaansaama ajatus: traumatisoitunut sössäävä neiti, tule ulos kaapistasi jo. Toivottavasti Minkkinen jätetään vielä monta kertaa. Sami Minkkinen on säälittävä Spede. Aknepoika on varmaan ihan sekaisin kun joku on vihdoin kiinnostunut hänestä. Itkeekö peniksen silmäsi kyyneleitä? Millä ihmeen "lihaksilla" tämäkin kuminaama antaa omilla näytöillään parisuhdevinkkejä muille? Minkkinen voisi pikku hiljaa kadota takavasemmalla ja median lopettaa näiden juttujen tekemisen tästä puuruuvista. 

Mies on ryhditön vetelys, joka jättää jälkeensä isättömiä lapsia. Ryhdistäydy. Ole M I E S , älä tunnevammainen hippi.  Pippelin olemassaolosta EI TODISTEITA, joten sami on pelkkä kyrvätön itkeskelevä masumies. Kunhan arvon parisuhde-bloggaaja herää rakkaus-hötöstään niin elämä näyttää toivottavasti selkeämmältä. Nyt bloggari on niin feminiininen pukeutumista myöden että pieni miehistyminen olisi paikallaan.

Kuulostaa masennukselta ja sen kieltämiseltä. Pakenet pahan olon tunnetta, etkä tajua että se ei lähde sisimmästi vaikka olet rakastunut. Paha olosi palaa, kun parisuhteen alkuhuuma haihtuu. Syy ei ole huonossa parisuhteessa, vaan omassa mielenterveydessäsi. Miksi tuollaisten mulkkuedellä kulkevien narsistien annetaan lisääntyä. Niin toivoisi että hän joutuisi onnettomuuteen, jossa edes kyky lisääntyä lähtisi. Sukunsa sietäisi sammua.

Kuolisi pois. 

 

 

 

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (13)

Marjaana Kokkarinen

Hei,

oikeasti, älä viitsi aikuinen mies. SINÄ teit itsestäsi ja parisuhteestasi julkisen, SINÄ teit julkisen erostasi ja sen että jätit perheesi (kyllä jätit perheesi). SINÄ et antanut perheellesi (vaimollesi) aikaa että olisitte ehkä löytäneet toisenne uudelleen. Joten älä käyttäydy kuin keskenkasvuinen ihminen vaan ota vastuu ja hyväksy että saat kuraa niskaasi. Sitä en hyväksy että toivotaan jonkun kuolemaa tmv, mutta usean kommentin hyväksyn ja ymmärrän. Itsekin elänyt rosoista elämää mutta olen elänyt sen niin että pystyn katsomaan peiliin. Olen kahdesti elämässäni antanut perheelleni (miehelleni) aikaa jos ja kun vaikka rakastuisin uudelleen ja näin on molemmilla kerroilla tapahtunut. JA nyt meidän parisuhteemme voi paremmin kuin ikinä. Toisen kerran aikaa meni puoli vuotta ja toisen kerran yli vuosi. Molemmilla kerroilla syy oli minussa ja toisella kerralla luulin myös että olen rakastunut toiseen. Onneksi en tehnyt nopeita päätöksiä. Odotin ja tein itseni onnelliseksi, olin perheeni ja mieheni kanssa. SItten yhtenä päivänä huomasin että tämä on se paikka missä haluan olla. Onneksi tämän elämänohjeen olen saanut äidiltäni joka aikoinaan jaksoi todella vaikean elämänvaiheen kahlia isäni rinnalla. Äitini on myöntänyt että kaksi kertaa on elämänsä aikana aikonut jättää isäni, yhden kerran oli jo papereita kirjoittamassa. Sitten hän oli ajatellut että katsotaan pari vuotta ja yritetään yksin ja yhdessä ja näin he saivat avioliittonsa pelastettua. Useamman vuoden (noin parikymmentä) olen saanut seurata kuinka vanhemmistani on hioutunut uskomaton parivaljakko ja äitini on sanonut että ikinä ei ole katunut että jäi suhteeseen. Se miksi sinä erityisesti saat paskaa niskaasi on se, että sinä kirjoitat monesta asiasta mutta et siitä mikä muuttui kesästä 2016 (raskauden alku) ja alkuvuoden 2017 välillä. Oliko niin että avioliittosi oli jo ennen lapsen alulle saattamista loppu? Vai oikeastiko teit eropäätöksen noin nopeasti? Miksi hehkutat uutta onnea tuolla tavoin? Totta kai se on ihanaa, mutta me jotka emme tunne sinua ja ex-vaimojasi, tunnemme vaan asiasta syvää myötä häpeää ja jopa tuskaa näiden ex-vaimojen puolesta. Jokaisella meillä on vapaus, mikä on vastuuta. Ota siis siitä vastuu että ITSE SINÄ olet tuonut elämäsi julkisuuteen ja silloin pitää myös osata kasvattaa paksumpi nahka.

ps. Moni bloggaaja saa paskaa niskaansa, mutta moni ne uskaltaa julkaista (toisin kuin sinä). Moni myös vastaa niihin jopa asiallisesti, toisin kuin sinä. Sinä ainoastaan pidät siitä että tuntemattomat ihmiset kehuvat sinua miten ihana ja rohkea olet.

Vierailija
2/13 | 

No huh huh. Siinä taas katkeraa ainesta terapeuteille. Raamatulla muita päähän ja tuollasta vihapuhetta. Sääliks kävis, jos kävis.

Onnekas
4/13 | 

Onko totta että ihmiset kirjoittaa tuollaista?! En edes jaksanu lukea loppuun kun sääliksi käy ihmisiä kuinka huonosti ne voi. Taitaa olla oma parisuhde aika kuollut että pitää purkaa pahaa oloaan tuollalailla. Kateutta se on! Hauskinta on se että ihmiset uskoo mitä lehdissä lukee ja sen myötä tekee mielipiteen ihmisistä! Naurettavaa. On rohkeutta olla onnellinen, ja lapsetkin nauttivat vanhemmasta enemmän onnellisena kuin onnettomana! ja EI, en ole tehnyt samoin, vaan onnellisesti parisuhteessa, ollut jo 10-vuotta. Mulla on käynyt todella hyvä tuuri että olen löytänyt mieheni, olisin tehnyt kaiken tuon löytääkseni tämän onnen jos olisin ensin tehnyt vääriä valintoja. Paljon näkee kulissi perheitä, esitetään väkisin että kaikki on hyvin. Ei uskalleta lähteä huonosta suhteesta ja selitellään asiaa muka perhekeskeisyytenä ja epäitsekkäästä tekona, lasten takia. Se on surullista.
Jos on itse onnellinen, ei pitäisi olla mitään syytä kritisoida toisten onnellisuutta!
Jatka samaan malliin, onnellisuus on ihanaa!

Tilppa
5/13 | 

Aina jaksaa hämmästyttää, millaista tekstiä aikuiset ihmiset voivatkaan suoltaa...mielipiteitä saa ja pitää olla, mutta herranjumala, toivoa nyt kuolemaa noin mielivaltaisesti toiselle ihmiselle...jos toisen käytös inhottaa, niin kannattaisi pitää huoli että et itse ole inhottava. Muistan kun lapsena sain kuulla usein että käyttäytyisit kuin aikuiset. Tätäkö se sitten tarkoitti? Huhhuijaa.

Vierailija
6/13 | 

Tavallaan pystyn ymmärtää, miksi tämä asia on mennyt niin monilla tunteisiin, mutta jumankauta näitä lukiessa tulee vain paha mieli :( Ei kenenkään kuuluisi joutua kärsimään tällaista höykytystä.

Itsemyötätunto
7/13 | 

Miten loukkaavaa kommentointia! Minusta nuo kivenheittäjät tekevät pahemman teon kuin mihin olet heidän mielestään "syyllistynyt". Sinä olet tehnyt rakkaudellisen teon itseäsi, exääsi, lastasi ja nykyistä kumppaniasi kohtaan. Onnettomia parisuhteita on paljon, onnettomien suhteiden/liittojen oireilevia lapsia on ympärillämme lukuisia. Eron voi tehdä laadukkaasti ja lapset saavat rakkautta vanhemmiltaan erosta huolimatta. Sinun tekosi osuivat monelle arvostelijalle jonnekkin häpeänappulaan, kipupisteeseen ja omiin haavoihin. Se olkoon heidän prosessinsa. Vieläpä vedotaan Jumalan edessä tapahtuvaan tuomioon, huhhuh!! Tuo toisen ihmisen arvostelu, haukkuminen, julkinen nöyryttäminen on Jumalan arvomaailman mukaista!!? Jos nyt usko toa tähän halutaan liittää näin voimallisesti. Se heittäköön ensimmäisen kiven, joka on synnittä eläny. Minusta sinä puhut monen meidän tunteiden ja toiveiden suulla ja jotka hiljaa toivovat samaa rohkeutta toimia kuin sinä rakkauden nimissä. Kunpa ihmiset ymmärtäisivät, että joskus rakkaudellisin teko on luopuminen.

Jenniina
8/13 | 

Taitavat olla katkeria yh-äitejä jotka noin kirjoittavat. On ihan ok että ihmiset miettii että miten käy lasten erotilanteessa mutta mä olen ainakin varma että sä hoidat lapsesi. Ja sellaisia miehiä tämä maailma tarvitsee! Miehiä jotka kantavat vastuunsa joka tilanteessa. Synnitön heittäköön ensimmäisen kiven! Ja kukaan meistä ei ole synnitön, saatikka kenelläkään ei ole oikeutta moralisoida toista pelkästään lukemisen perustella (tai huhupuheiden) koska kukaan ei tiedä asian oikeaa laitaa.
Älä Sami lue noita kommentteja. Turhaa vaan pahoitat mieles :)

Vierailija
9/13 | 

Elämässä on joskus tehtävä päätöksiä, eivätkä ne aina ole helppoja tai kaikkien mieleen. Joskus niillä päätöksillä satuttaa läheisiään sekä itseään.

Minä päätin juuri 15 vuoden parisuhteen / 10 vuoden avioliiton ja lähdin toisen miehen matkaan. Olen ollut todella rikki eron takia. Ei se ollut helppo päätös, vaikka minä sitä halusin, minulla oli uusi mies ja meillä entisen mieheni kanssa oli mennyt pidempään huonosti. Meillä ei ollut lapsia, mutta paljon yhteisiä muistoja ja elettyä elämää takana. Onneksi elämää on vielä edessäkin. Tai ainakin toivon niin... olemmehan molemmat vain hitusen yli kolmekymppisiä.

Nämä sinun tekstisi ovat lohduttaneet minua ja antaneet uskoa tulevaan, vaikka eihän meistä kumpikaan voi tietää kestävätkö meidän uudet parisuhteet. Toivon että kestävät. 😊 Mieluummin elän hetken onnellisena, kuin ikuisuuden onnettomana sen takia, että en uskalla lähteä tai jään huonoon parisuhteeseen velvollisuuden tunteesta.

Tsemppiä Sami! 👍

Parempi toistaan.
10/13 | 

Voi meitä! Toisia on helppo arvostella. Pitäisikö katsoa peiliin, jos ala-arvoisesti täytyy kommentoida. Millaisia kasvattajia ovat tökeröiden kommenttien kirjoittajat.....

-h-
11/13 | 

Käsittääkseni tuommoiset kommentit menee jo kunnianloukkauksen piiriin🤔 Tuttu kirjoitti kerran toiselle tutulle ” tässä sinulle hiirenloukku jolla voisit tappaa itsesi” ja maksoi siitä aika isot korvaukset. Kuinkahan moni miettii, että kirjoittavat nuo ihan oikealle elävälle ihmiselle ja miltä itsestä tuntuisi lukea tuommoisia.

Pahimmat moralisoijat ovat usein niitä, jotka elävät onnetonta kiiltokuva kulissia, koska eivät uskalla itse olla onnellisia! Kuinka monesti kuuleekaan kuinka vanhempien onnetonta liittoa katsoneet lapset sanovat, että kunpa he olisivat vaan eronneet aikaisemmin!

Käsittääkseni et kuitenkaan ole hylännyt lapsiasi( en niin tarkkaan ole elämääsi seurannut) ja onnellisena varmasti olet parempi isä. Itse kuvittelisin, että jos eroaisin enkä voisi nähdä lastani päivittäin niin ei sellaista päätöstä kovin kevyesti tekisi. Uskon myös, että päätöksesi ( oli se sitten sinun tai yhteinen)on ollut hyväksi myös entiselle puolisollesi, joka nyt voi hänkin löytää suuren rakkauden. Itse en ainakaan haluaisi elää suhteessa, jossa vain minä rakastaisin tai edes niin, että onhan meillä ihan kivaa näin ystävinä ni pysytään nyt sitten yhdessä. Jos rakkaus, intohimo ja ihastuminen on mennyt, ei siinä saa jätettykkään osapuoli ansaitsemaansa huomiota ja hänenkin on silloin parempi olla ilman tai jonkun muun kanssa.

Itse elin pitkään(11vuotta) suhteessa, joka oli muuttunut enemmän ”kämppis” suhteeksi. Molemmat elettiin omaa elämää lähes läpsystä vaihto systeemillä. Toinen oli kai aivan tyytyväinen tähän järjestelyyn mutta itse aloin kaivata, jotain enemmän. Halusin olla rakastettu syvemmin, tuntea itseni halutuksi ja saada läheisyyttä. Olen vielä nuori, seksuaalinen olento, enkä voinut hyväksyä, että loppuelämäni seksielämä olisi ollut sitä mitä se oli.( maks kerran kuussa pimeässä lauantai iltana kerjäämiseen jälkeen). Meillä ei ollut lapsia, mikä teki lähtemisestä vähän helpompaa, mutta ei se ollut sittenkään helppoa vaan venytin ja vanutin sitä varmaan pari vuotta.

Nyt pari vuotta myöhemmin olen onnellisessa suhteessa oleva pienen lapsen äiti. Silloinen eroni ja nopeasti syttynyt uusi rakkaus oli tuttavapiirissä lähes ”shokkiuutinen” ja paljon karisi ihmisiä elämästä mutta en kadu hetkeäkään. Jokainen meistä tekee oman elämänsä oikeat päätökset, elämä on kuitenkin liian lyhyt!

Maj-Britt
12/13 | 

Ihmisillä on jostakin kumman syystä paljon tarvetta tehdä numeroa toisten valinnoista, harvemmin kuitenkaan kaikkien faktojen kanssa. Ja kuinka niitä faktoja kukaan voisi koskaan kokonaan edes ymmärtää, subjektiivisia kun nämä koetut asiat aina ovat. Yleensä tämä tällainen tuomitsevuus kuitenkin kertoo siitä, että ei osata (ehkä halutakaan?) katsoa asioita kuin yhdestä näkökulmasta mutta kuvitellaan että omalta jalustalta näkyy kaikki. Voi siihen olla syynä se, että ollaan kateellisia siitä, että oletkin uskaltanut, voinut ja kyennyt ratkaisuun joka onkin lopulta kaikille parempi. Ratkaisuun, johon kaikista ei olisi juuri siksi, että yhteisö tuomitsee vaikkei se sille taida edes kuulua.. Itsekästä, epäasiallista ja ennen kaikkea tekopyhää on tuomita, syyllistää tai haukkua. Ehkä tässä kohtaa olisin hieman huolissani ennemmin näiden sun lukijoiden elämistä kuin sinusta, sinä olet tehnyt valinnat siten kuten koet oikeiksi ja haluat kantaa silti vastuusi sen sijaan, että syyttäisit elämäsi suunnasta toisia tai rähjäisit, haukkuisit tai toivoisit jonkun kuolemaa. Ja unohtamatta; olethan sinäkin joutunut luopumaan asioista ja käsittelemään ja prosessoimaan niitä. Toimi jatkossakin sen mukaan mikä on oikein sinulle ja sitä kautta lapsellesi, onnelliset vanhemmat erillään ovat parempi kuin onnettomat yhdessä, sillä rakkaudestahan tässäkin on kyse ja se malli tulee lapselle vanhemmilta. Olivatpa ne vanhemmat ydinperheenä tai eivät.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Olen Mies. 40. Nimeksi he antoivat Sami Minkkinen. Hyvä nimi. Kirjailen kokemuksia parisuhteesta. En pysty pitämään sisälläni. Pursuavat yli.

Seuraa somessa
Facebook

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiin!

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2017
2016

Kategoriat