Syyskuun ensimmäinen päivä.

Tänään voisi tehdä päätöksen. Karistaa kesä olkapäitä ja pukeutua syksyn väreihin. Unohtaa paskat vielä on kesää jäljellä-iskelmähokemat ja elää tässä päivässä eikä pitää väkisin päällä mitään mennyttä. Ei ole kesää jäljellä eikä nuoruus kestä ikuisesti. Tänään on syyskuu ja minä olen neljäkymmentäyksi. Sekä vuosi että elämä on ylittänyt puolivälinsä. Molempia on silti jäljellä vielä riittävästi. Aion käyttää tilaisuuden hyväkseni. Laittaa ulkoilukengät jalkaan ja kerätä pihasta kaikki alkusyksyn värjäämät lehdet, heittää ne päälleni ja hymyillä. Kun ei aina jaksa vain murjottaa, ainakaan kesken elämisen.

Rosa Meriläinen kirjoitti eilen Hesarin artikkelissa siitä, että turha meidän on odotella valkealla ratsulla saapuvaa ritaria, joka tekee meidät onnelliseksi ja tietää sanomatta, miten se kuuluu tehdä. Kolumnin kommenttikentässä hänet lytättiin armotta. Luultavasti ilman, että koko kirjoitusta oli luettu. Hyökätä on aina helpompaa kuin kuunnella. Olen hänen kanssaan samaa mieltä. Pitkään saa odottaa, jos ajattelee, että on olemassa ihminen, jolla on kyky saada toinen onnelliseksi ilman, että itse on siihen kykeneväinen.

Rosan kirjoitus koski seksiä. Tai oikeastaan huonoa seksiä. Sitä, että mikä siinä on niin vaikeaa sanoittaa, että mistä tykkää. Olettamus, että valkealla ratsulla saapunut ritari kyllä tietää, mitä tehdä saadakseen toisen hehkumaan himosta ja nautinnosta. Kannustan löytöretkeilyä, mutta samalla kannustan myös avointa ja rohkeaa keskustelua. Ei seksissäkään kannata jäädä eiliseen, vaan voi sukeltaa hetkeen ja tehdä kaikki toisin. Ehkä seksissäkin on neljä vuodenaikaa ja jos aina elää kesässä, niin talvipakkasilla voi tulla kylmä.

Itse me onnemme löydämme. Ei sitä vastuuta kenenkään toisen harteille voi laittaa. Kuinka ihastuttavan viestin sainkaan naiselta, joka kirjoitti uskaltautuneensa sanoittamaan toiveensa. Kuinka muutaman vuoden teeskenneltyjen orgasmien jälkeen olikin taivaallista saada oikeita. Tuntea kosketuksia, jollaisista oli aina märissä päiväunissaan haaveillut. Ihan vain sanoittamalla halunsa. Ottamalla vastuun omasta nautinnosta. Eikä sortua siihen kaveripiireissä ääneen sanoitettuun katkeruuteen, että kun kotona saa vain pelkkää paskaa seksiä.

Kaiken voi muuttaa, jos haluaa muuttaa.

Laita pesukone päälle ja linkoamaan niin kovaa, että se menee seinästä läpi. Nosta minut pesukoneen päälle ja ota minut niin, että koko naapurusto kuulee. Kanna sen jälkeen sänkyyn ja kosketa minua niin pitkään, että en tunne enää mitään. Ole minulle syyskuun ensimmäinen päivä, jonka sylissä voin antaa vuorokauden vaihtua seuraavaan. Älä ole minulle eilinen, kesä, nuoruus, vaan ole minulle tämä päivä ja huominen.  

Älä ole minulle tekosyy, jonka taakse kaiken voi siirtää. Ole mielikuvitus ja luovuus, jonka johdosta voimme tehdä tästä kaikesta vieläkin parempaa. Ole minun kanssa hiljaa silloin, kun tekisi mieli nautinnosta huutaa, mutta se ei ole mahdollista. Sitten kun se on mahdollista, niin rakastetaan niin, että koko kaupunki kuulee. Kuulee sen äänen, joka lähtee siitä, kun ihminen koskettaa toista ihmistä.

Tämä oli vain kokoelma lauseista, joita voi käyttää. Älkää arastelko. Jos ette rakkaanne edessä uskalla olla rohkeimmillanne, niin kenen sitten? Tänään on syyskuun ensimmäinen päivä. Ei ole enää kesää jäljellä. On jotain vielä parempaa.

Syksy.

Menkää nyt siihen rakkaanne lähelle ja kertokaa mitä tahdotte. Tulee värikkäin syksy ikinä. Sen sylissä ei kaipaa kesää eikä nuoruutta. 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Olen Mies. 40. Nimeksi he antoivat Sami Minkkinen. Hyvä nimi. Kirjailen kokemuksia parisuhteesta. En pysty pitämään sisälläni. Pursuavat yli.

Seuraa somessa
Facebook

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiin!

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2017
2016

Kategoriat

Sisältö jatkuu mainoksen alla