Sanovat, että suuret rakastajat tehtailevat tyttövauvoja. Minä olen yhden jo tehtaillut ja toisen laskettu aika on huomenna. Tämä jo itsessään onneksi todistaa, että saa niitä tyttövauvoja muutkin kuin suuret rakastajat. Minusta on ihanaa saada taas tyttö. Olen koko elämäni ollut tyttöjen ympäröimä. Lapsena jo tykkäsin paljon enemmän leikkiä tyttöjen kuin poikien kanssa. Poikien leikit olivat vain todella tylsiä. Kävin muutaman kerran sellaisessa poikien harrastekerhossa. Helvetti, että oli tylsää. Siellä koottiin jotain lennokkia ja sahattiin puuta. Vaihdettiin naapurin pojan kanssa nopeasti tyttökerhoon, jossa oltiinkin ainoat pojat. Ja vaikka en edes muista, että mitä siellä tehtiin, niin sen muistan, että mukavaa oli. Se oli sitä vanhaa kahdeksankymmentälukua, jolloin tytöillä ja pojilla oli vielä eriväriset vaatteet ja eri leikit. Televisiossa ei näkynyt kuin kaksi kanavaa ja sukupuolia oli vain kaksi. Onneksi ajat ovat siitä muuttuneet paremmiksi. 

Koulussakin olin paljon tyttöjen kanssa. Hypättiin ruutua ja narua. Naruhypyssä halusin aina olla se, joka pyörittää sitä hyppynarua. Toisessa päässä pyörittämässä oli usein se naapurin poika. Tytöt hyppäsivät. Olen myöhemmin miettinyt, että onneksi tuli valittua se narunpyörittäjän rooli, sillä siinähän poika hyppyyttää tyttöä. Myöhemmin aikuisiässä, kun olen leikkinyt tyttöjen kanssa parisuhteita, niin roolit ovat kääntyneet. Tytöt ovat hyppyyttäneet minua ja ei siihen ole edes sitä narua tarvittu. Se onkin ollut aikuisiässäni suosituin leikki tyttöjen kanssa. Parisuhdeleikki. Välillä on leikkikaveri mennyt vaihtoon, kun leikistä ei kerta kaikkiaan ole tullut vain mitään. Monesti on tuntunut, että se kun lapsena tuli leikittyä paljon kotia, niin se oli paljon helpompaa kuin aikuisena leikitty parisuhdeleikki. Mutta se on kyllä todettava, että lääkärileikit ovat olleet useimmiten ihanampaa näin aikuisena kuin lapsena. 

Hassua, että tämä tyttöys on seurannut minua koko elämäni. Muistan lapsena, kun menin isosiskoni kanssa käymään kotikylän kaupassa, jossa myytiin kaikkea kimmeltävää ja kynsilakkoja, niin myyjä sanoi iloisesti siskolleni, että mukavaa, kun olet ottanut pikkusiskon mukaan. Ja se ei ollut edes niitä kertoja, kun halusin leikkiä siskon ja hänen kaverin kanssa hieno rouva-leikkiä, jossa meikkasimme toisiamme äitien meikeillä. Siihen viitekehykseen nähden tyttökerho on ollut ainoa oikea valinta. On minut kutsuttu aikuisiässä tyttöjen bileisiinkin. Siis sellaisiin, johon yleensä vain tytöt saavat kutsun. Minä menin helposti yhdestä tytöistä. Kuten eronneiden tyttöjen illassakin, johon osallistuin. Jumalauta siellä oli muuten porukkaa. Ryhmässä haukuttiin miehiä, jotka pilaavat kaiken. Ainoa paikka mihin minua ei ole kutsuttu eikä päästetty on Tampereella sijaitsevan Kalevan uimahallin tyttöjen saunaan. Tyttäreni täytettyä seitsemän, hänen piti alkaa käydä tyttöjen puolella saunassa, koska säännöt kieltävät enää poikien saunaan tulemisen. Minä kyllä siinä tiskillä kysäisin, että saanko minä vuorostani mennä tästä eteenpäin tyttöjen saunaan. Olen jo neljäkymmentä ja vaaraton. Näytänkö vaikka. En saanut lupaa.

Ei tämä minua haittaa. Se ei yllättänyt minua, että nettitestissä minä sain tulokseksi, että olen 52 prosenttisesti mies ja 48 prosenttisesti nainen. Ja sekin, että olin hieman miehen puolella, johtui siitä, että olin juuri ennen testin tekoa pitänyt elämäni toista kertaa iskuporakonetta kädessäni. Ei se pora käynnissä ollut. Kunhan nyt pidin sohvalla istuessani kädessä, kun katsoin televisiosta Suomen kaunein koti-ohjelmaa. Sen verran miestä virtasi sisälleni, että pääsin testissä isävatsan mitan verran miehen puolelle.

Ihan minulla on mukavaa ollut tyttöjen ympäröimänä. Ei voi valittaa. Minkä tahansa oven on elämässään avannut, niin sieltä on kaatunut lisää tyttöjä syliin. Naruhyppelystä koulun pihassa se lähti. Tyttökerhon kautta johtanut rakkausblogiin, jonka lukijoista lähes kaikki on tyttöjä. Tilaisuuksissa, joissa olen vuoden sisällä esiintynyt, kuulijat ovat koostuneet lähes yksinomaan tytöistä. Ja mikä kauneinta, tärkeintä ja ihaninta, huomenna on postituspäivä uudelle tuliterälle tytölle, jonka kanssa pääsee taas tyttöilemään ihan huolella. 

Paitsi, että onneksi ei ole enää kahdeksankymmentäluku. Ei tarvitse kaivaa esiin pelkkää vaaleanpunaista ja barbeja. Kyllä se riittää, että isä on vaaleanpunainen, niin lapsi saa olla ihan jonkun toisen värinen. Ehkä joudunkin hänen kanssaan rakentamaan niitä lennokkeja, joiden rakentamista lapsena vihasin. Se olisi minulle ihan oikein. Mutta minullapa on pian kaksi ihanaa tyttölasta. Ja kuten sanotaan, niin suuret rakastajat tehtailevat tyttölapsia. Antakaa minun velloa edes yhden lauseen verran tässä valheellisessa todellisuudessa. Ai että, tuntuipa se ihanalta olla yhden lauseen ajan suuri rakastaja. Nyt voidaan palata takaisin todellisuuteen ja sanoa, että onneksi muutkin saavat tyttölapsia.

Antakaa lapsienne kasvaa maailman kaikissa väreissä. Minä ainakin aion antaa. Ihmisiä me eniten olemme. Kaipaamme vapautta ja rakkautta. Eikö joo?

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Olen Mies. 40. Nimeksi he antoivat Sami Minkkinen. Hyvä nimi. Kirjailen kokemuksia parisuhteesta. En pysty pitämään sisälläni. Pursuavat yli.

Seuraa somessa
Facebook

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiin!

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2017
2016

Kategoriat

Sisältö jatkuu mainoksen alla