Aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta. Kesäkuinen valo. Piti kääntää lastenvaunujen suuntaa, että säteet eivät osuisi nukkuvaan lapseen. Vastaan käveli ihmisiä. Jotkut olivat laittaneet juoksukengät jalkaan ja heidän otsillaan helmeili hikipisaroita. Oli pareja, jotka kävelivät hitaasti käsi kädessä, kohti kesäyötä, jonka syliin yhdessä nukahtaa.

Kotona nukahdin. Yöllä havahduin hereille. Sänky oli sopivan kova, mutta en ollut vielä tottunut kovuuteen. Olin aiemmin ottanut sängystä sen pehmeimmän patjan pois. Pehmeys on kaiken perusta, mutta liian pehmeää ei saa olla. Sitä tulee uppoutuneeksi pois näkyviltä paikkaan, jossa on jo niin turvallista, että se peittää ympäriltään kaiken elämänmakuisen.

Muutama yö ja olen tottunut. Olla sopivasti kovan päällä. Ei liian kovan. Niin, että pehmeys näkyy silmistä, mutta kovuus tuo enemmän näkyville. Pitää tulla pois liian pehmeästä. Nousta paikkaan, jossa ei ole mukavuusalueellaan. Kasvaa isommaksi ihmiseksi. Lakata selittämästä ja toimia.

Nukahdin uudestaan. Maanantai herättää aamulla unesta. Alkaa taas jokin uusi. Ajattelin mennä kohti. Olenhan ennenkin sen kirjoittanut, mieluummin suoraan kohti kuin sivuilta ohi. Miksi muuttaa sitä suuntaa. Sillä tavalla pääsee lähemmäksi. Toisinaan se sattuu, toisinaan antaa enemmän kuin on uskaltanut ikinä edes pyytää. 

Keitän kahvin. Luen lehden. Avaan tietokoneen. Aloitan rakastamisen. Sillä kertaa vain sanoilla. Rakastan. Vittu rakastan, koska siinä tunnen olevani parhaimmillani. Kaikki sanat vain valuvat sormenpäihin ja siitä näkyville. Kirjoitan rakkaudesta, vaikka raivoaan sisältään purkavat ovat huutaneet, että minulla ei ole siihen enää oikeutta. Minun oikeus ei ole rakastaa, vaan ottaa vastaan tuntemattomien ihmisten viha ja halveksunta. Kaivaa syvä kuoppa ja mennä sinne makaamaan. Pehmeään upottavaan multaan. Kuin liian pehmeään sänkyyn, jossa on jo niin turvallista, että se peittää ympäriltään kaiken elämänmakuisen.

En minä osaa. Olla rakastamatta ja kirjoittamatta siitä. Rakkaudesta. Kun olen viettänyt tunteja sen seurassa, keskityn vasta kaikkeen muuhun. Enkä minä jaksa sinne kuoppaan jäädä. Rakkaus kuljettaa, pitää näkyvillä. Universaali rakkaus, henkilökohtainen rakkaus. Voisihan sitä lakata rakastamasta ja kirjoittamasta. Keskittyä tuntemattomien ihmisten halveksimiseen. Pelätä kaikkea uutta. Kantaa pelkoa povitaskussaan. Jäädä liian pehmeään sänkyyn makaamaan. Kaivaa lapiolla kuoppa maahan ja paeta itseään ja maailmaa. Syyttää muita virheistä, joita on itse tehnyt. Ulkoistaa pahaolo. Aloittaa halveksunta. Keskittää energia pahaan tahtoon, ilkeyteen ja pessimismiin.

Tai voisihan sitä kannustaa ihmisiä. Itseään. Lakata pelkäämästä kaikkea uutta. Miksi pelätä, kun voi mennä rohkeasti kohti. Tehdä sen, mitä on aina halunnut tehdä, mutta ei ole koskaan uskaltanut, koska liian pehmeältä patjalta on vaikea nousta ylös. Pitää ottaa yksi patja pois. Nukkua kovemmalla pinnalla. Huomata, että vähän kovempaan tottuu. Siitä on helpompi nousta tekemään asioita, joita haluaa tehdä. Ymmärtää, että mikään ei ole ikinä pysyvää, vaikka kuinka yrittäisi paeta liian pehmeän patjan uumeniin.

Aurinko alkoi hiljalleen kiertää alaspäin. Vaunuissa lapsi avasi silmänsä. Laskin vaunun kuomun alas. Lapsen silmät liikkuivat puolelta toiselle. Hän katsoi maailmaa mahdollisuutena. Ohitimme hitaasti käsi kädessä kulkevan parin. Toivoin, että lapsi näki heidät. Koska he olivat yhdessä toteuttamassa sitä, jolla on se suurin merkitys.

Rakkaus, universaali rakkaus, henkilökohtainen rakkaus. Se pieni paikka, jonne yöllä yhdessä nukahtaa. Minä aion valuttaa näitä sanoja. Minä aion rakastaa, minä niin vittu aion rakastaa. En liian pehmeällä patjalla, en itsekaivatussa kuopassa, vaan näkyvillä heidän luettavaksi, jotka haluavat lukea. Kyllä hekin lukevat, jotka eivät edes tahdo. Se on sääli, koska se on aikaa pois siitä, mitä he oikeasti tahtoisivat tehdä. 

Hyvää kohti katse kannattaa suunnata. 

Teksti on omistettu Futon-patjalle. 

Kommentit (1)

Etä-äiti
Liittynyt10.5.2017
1/1 | 

Kyllä saat kirjoittaa ja pitää kirjoittaa rakkaudesta! Noita kommentteja tuntemattomilta tulee, tulee minullekin päivittäin jotka tuomitsevat. Olkaamme rohkeasti itsejämme ja suoraan kohti <3 hyvää kesää.

Terveisin, Etä-äiti

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Olen Mies. 40. Nimeksi he antoivat Sami Minkkinen. Hyvä nimi. Kirjailen kokemuksia parisuhteesta. En pysty pitämään sisälläni. Pursuavat yli.

Seuraa somessa
Facebook

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiin!

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2017
2016

Kategoriat

Sisältö jatkuu mainoksen alla