"On ihmisiä, joiden ei pitäisi koskaan ryhtyä parisuhteeseen."

Tämän lauseen kuulin radiosta erään psykoterapeutin sanomana. Kyse on ihmisistä, jotka eivät kykene minkäänlaiseen joustamiseen ja kompromisseihin. Ihmisistä, jotka ovat liian ehdottomia ja jyrkkiä tavoissaan ja mielipiteissään, että toinen ihminen helposti siinä rinnalla tukehtuu ja jää jalkoihin.

Joissakin tilanteissa kyse on jopa manipuloinnista, joka täyttää henkisen väkivallan ehdot.

Minulle kirjoitti mies, joka kokee olevansa parisuhteessa, jossa hänen persoonalleen ei jätetä yhtään tilaa. Hänestä muokataan puolisoa, joka hän ei ole. Hän kirjoittaa olevansa osallistuva aviomies. Tekee kotitöistä vähintään puolet ja viettää lastensa kanssa aikaa mahdollisimman paljon. Hänelle on tärkeää antaa vaimollensa rakkautta ja hyvää oloa. Tunteen, että hänellä on suhteessa hyvä ja turvallinen olla.

Vastineeksi hän sanojensa mukaan saa jokapäiväistä arvostelua. Hänen tapansa tehdä jokapäiväisiä asioita ovat vääriä tapoja. Jos hän pukee lapsen ulos, hänen vaimonsa tarkistaa, että lapsi on puettu oikein. Pyykkikoneen ja astianpesukoneen vaimo täyttää uudestaan miehensä tehtyä sen jo kerran, koska mies tekee sen väärin. Jopa miehen ripustamat pyykit on otettu narulta pois ja laitettu uudestaan, koska mies ei osaa tehdä sitä oikein. Yhdessä kotitöiden tekemisen he ovat lopettaneet jo vuosia sitten, koska sen mies kokee liian uuvuttavana kokien olevansa jatkuvan tarkkailun alla.

Mies kirjoittaa, että ymmärtaisi asian paremmin jos hän tekisi asiat hutiloiden ja huonosti. Ottaisi mielellään neuvoja vastaan jos kokisi siihen tarvetta. Hän tosin kirjoittaa joskus kysyneensä vaimolta asiaa, jota ei oikeasti tiedä ja saaneen vastauksen, että kyllä sinun nyt itse se pitäisi tietää. Joskus hän ihmettelee, että miten on selvinnyt ylipäätään hengissä kymmenen vuotta yksin asuessaan ennen nykyistä suhdetta jos hänen tapansa tehdä asioita ovat niin päin persettä.

Miehen ehdotettua vaimolleen pariterapian aloittamista oli vaimon vastaus ollut, että ei tässä pariterapiaan mitään syytä ole mennä, vaan ehdotti miehelleen aikuisille suunnattua talouskoulua, jossa opeteltaisiin arjen talouden perusasiat. Se oli ensimmäinen naula avioeroarkkuun.

Myöhemmin mies kirjoitti minulle uudestaan ja sanoi, että tällä hetkellä hän laittaa pyykkejä yksin tai vuoroviikoin lastensa kanssa.

Kahden aikuisen ihmisen talous tarkoittaa aina kahden ihmisen erilaisia tapoja ja tottumuksia. Parisuhde on saamista ja antamista. Jälkimmäiseen kuuluu myös tilan antaminen toisen persoonalle, tavoille tehdä asioita ja ihmisenä olemiselle. Vaikka kuinka muovailisi, niin kahdesta ei koskaan saada vain yhtä. Joustamattomuus ja ehdottomuus eivät useinkaan johda elämänmittaiseen parisuhteeseen.

Toisen seisoessa jyrkästi vastassa omine mielipiteineen ja tapoineen, toinen alkaa hiljalleen ahdistua ja hukkua ehdottomuuden mereen. Arjesta tulee suoritus, josta annetaan päivän päätteeksi arvosana. Jos ei ole valmis koskaan joustamaan ja kuvittelee omaavansa ainoan totuuden, niin olisi viisasta olla ottamatta toista ihmistä viereen tuhoutumaan.

Rakkaudessa kun on kyse aivan jostain muusta.

Kommentit (1)

Milly
1/1 | 

Minäkin käyn korjaamassa pyykkien ripusteluja miehen jälkiltä. En välttämättä kaikkia, mutta omat vaatteet.
Syystä että miehellä on tapana survoa mahdollisimman paljon pyykkiä yhdelle telineelle, niitä olisi käytettävissä toinenkin, ja tällöin ne menevät ryttyyn ja ruttuun. Eeeiiiii...
Vastavuoroisesti viikkaan omat ja miehen paidat eritavalla, eli yritän matkia hänen tapaansa viikata paitansa. Ihan vaan koska.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Olen Mies. 40. Nimeksi he antoivat Sami Minkkinen. Hyvä nimi. Kirjailen kokemuksia parisuhteesta. En pysty pitämään sisälläni. Pursuavat yli.

Seuraa somessa
Facebook

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiin!

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2017
2016

Kategoriat

Sisältö jatkuu mainoksen alla