Sain lokakuussa vuoden koskettavimman viestin naiselta, joka oli juuri kokenut suuren surun. Vain muutamaa päivää aiemmin nainen oli suudellut miestänsä tuoreena vaimona. Hääkuvassa nainen ja mies ovat rakkauden kuva. Mikään ei heitä koskaan erottaisi. Kunnes kuluu muutama päivä ja saapuu suruviesti. 

Nainen kirjoittaa minulle. Nainen on nimeltään Petra. Lupaan kirjoittaa Petralle sanoja rakkaudesta ja kuolemasta. Petra antaa luvan julkaista tekstin sivustollani. Tekstin nimi on Kun kuolemakaan ei meitä erota. Teksti luettiin muistotilaisuudessa. Petra ei ole pitänyt menetystään ja suruaan piilossa. Hän on uskaltanut ottaa ihmisiä vierelleen. Antanut ihmisten rakastaa ja rakastanut itse mukana. Se kaikki kauneus, jolla Petra tämän kaiken tekee, on tehnyt minuun suuren vaikutuksen. Rohkeus tulla esiin. Rohkeus jatkaa elämää. Rohkeus uskoa rakkauteen kaiken tapahtuneen jälkeen. Koska niin se menee. Elämä jatkuu. Rakkaus ei koskaan katoa. Koska rakkaus on voimakkaampi kuin kuolema. Sen on Petra esimerkillään todistanut. Ihmisen on paljon helpompi surra toisen ihmisen sylissä. Me olemme täällä toisiamme varten. Uutena vuotena Petra kirjoitti Facebook-seinälleen seuraavan päivityksen. Olen kirjoitellut Petran kanssa ja pyysin lupaa julkaista sivustollani hänen kirjoituksensa. Koska se on niin kaunis, että haluan sen tehdä. Esimerkkinä siitä rohkeudesta ja rakkaudesta, joka ihmisen sisällä on pahimmankin surun keskellä. Näin kirjoittaa Petra itse tästä kaikesta: 

"Tämän vuoden viimeinen päivä. 4.10.2016 käynnistyneen uuden ajanlaskun ties kuinka mones päivä. Millainen oli tämä vuosi? Se oli täynnä rakkautta. Iloa, onnellisuutta, riemua, isoja hankintoja, isoja lupauksia, isoja toiveita. Kaikkea sitä, mitä elämältä voi toivoa.

Ja sitten. Kaikkea sitä, mitä ei toivoisi kenellekään. En voi sanoa, että kohtasin pahimman pelkoni, koska ei semmoista ole edes osannut pelätä. Olen kokenut menetyksen, jota kuvaamaan en keksi adjektiivia. Puristavan ja kuristavan tunteen. Sen, että en selviä. Sanonut ääneen sen, mitä ei vieläkään aina meinaa tajuta: "Mieheni on kuollut. Olen leski."

Olen järjestänyt hautajaiset. Heti häiden jälkeen. Olen istunut ruumisautossa. Olen suukottanut arkkua. Olen omin käsin laskenut uurnan. Lapioinut sen päälle hiekkaa. Tehnyt tuon kaiken suurella ylpeydellä ja kiitollisuudella siitä, että sain elää mieheni kanssa, olla lopulta hänen vaimonsa. Edes hetken aikaa. 

Olen itkenyt. Olen pelännyt. Olen puhunut. Puhunut ja puhunut. Olen sanonut ihmisille asioita, jotka olen kokenut tärkeiksi. Olen nauranut. Olen halannut. Olen löytänyt ystävyydestä ihan uuden tason. Olen nähnyt mitä aito ihmisyys on ja miten mieletön voima on sillä, että meitä on täällä paljon ja olemme toisiamme varten.

Olen vakuuttanut lapselleni: "Ei, äiti ei kuole." Olen kuullut maailman ihanimmat sanat: "Äiti, minä rakastan sinua."

Olen kokenut sen, että rakkaus on ja pysyy. Ja että elämä on ihmeellistä. Olen selvinnyt. Koska minua rakastetaan. Koska olen rakastanut. JA AION RAKASTAA.

Ja tiedättekö mitä? En pelkää. Ainakaan kuolemaa. Ampiaisia ehkä vähän. Kuolema on surullista. Mutta suru voi olla kaunista.

Minä vastaanotan uuden vuoden kiitollisena. Kiitollisena tästä vuodesta ja siitä, että sain elää niin suuren rakkauden alusta loppuun. Etuoikeutettu olo.

Kiitollisena myös niistä ihmisistä, jotka minun elämässä on. Ilman heitä en olisi tässä.

Tänään olen kiitollinen siitä, että juuri nyt en voisi olla paremmassa paikassa. Tässä tilassa, missä tuntuu lämpöiseltä ja saan olla kaikkien ajatusteni kanssa rikkinäisenä tai kokonaisena.

Elämä jatkuu. Rakkaus on. Minä uskon rakkauteen ja olen täysin vakuuttunut siitä, että elämä jatkuu onnellisena. Kauniin surun ja ihanien muistojen kanssa.

Toivon jokaiselle rakkaudentäyteistä vuotta 2017. Koska rakkaus on se, mistä me eletään: lähimmäisenrakkaus, välittäminen, huolenpito. Sanokaa rakkaillenne miten tärkeitä he ovat. Pidetään huoli toisistamme."

Elämä jatkuu. Rakkaus on. Pidetään huoli toisistamme. Niin kirjoittaa Petra. Mitä muuta me voimme tältä vuodelta edes toivoa. Minusta meidän kaikkien olisi syytä oppia tästä. Minä olen oppinut. Jos jokainen meistä uskoisi edes puoliksi rakkauteen niin kuin Petra, niin tämä kaikki ympärillä oleva olisi paljon kauniimpaa.

Kiitos Petra. Tämä teksti on omistettu sinulle, lapsellesi ja rakkaudelle. Jatka rakastamista, sillä rakkaus on useimmiten reilu kuin epäreilu. Sinä ansaitset sen kaiken rakkauden, joka sinua ympäröi. Älä epäile.  

Kommentit (1)

Kauniskatse
2/1 | 

On kyllä pelottavan kauniisti kirjoitettu. Elämä ja tuo kiitollisuus on avautunut itsellekin ihan uusin silmin. Olen niin onnellinen siitä rakkaudesta mitä minulla on. Elämässä voi yhtäkkiä tapahtua mitä vain, joten tärkeille ihmisille ei voi tarpeeksi osoittaa ja kertoa, kuinka tärkeitä ja rakkaita he ovat. Usko, Toivo ja Rakkaus. Suurin niistä on rakkaus. Rakastakaa ja pitäkää huolta niin itsestä kuin toisista. Rakkautta Petralle ja kaikille muillekin <3

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Olen Mies. 40. Nimeksi he antoivat Sami Minkkinen. Hyvä nimi. Kirjailen kokemuksia parisuhteesta. En pysty pitämään sisälläni. Pursuavat yli.

Seuraa somessa
Facebook

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiin!

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2017
2016

Kategoriat

Sisältö jatkuu mainoksen alla