Minulle kirjoitti onnellinen nainen. Niin hän itsensä esitteli. Hän kertoi miehestään, parisuhteestaan ja rakkaudesta. Siitä suuresta kohtaamisesta ja onnesta, joka hänen elämäänsä oli suotu.

Neljä vuotta sitten nainen tapasi miehen. Sekä mies että nainen olivat uimahallissa lapsensa kanssa. Uimahallin kahviossa nainen ja mies istuivat samaan pöytään ja alkoivat jutella. Toisistaan he eivät tienneet jutellessa vielä yhtään mitään. Mies ei tiennyt naisen olevan naimisissa erään toisen miehen kanssa. Miehen, joka oli heidän suhteensa aikana lyönyt naista useaan otteeseen. Eikä nainen tiennyt miehestä, että hän oli juuri eronnut vaimostaan jonka kanssa oli nukkunut viimeiset kaksi vuotta eri huoneessa ja jonka kanssa he iltaisin olivat istuneet sohvan eri reunoilla.

Kuin sattuman johdattelemana mies jätti uimahallin kahviossa naiselle käyntikorttinsa.

Siitä nainen sai muutama viikko tuon tapaamisen jälkeen miehen puhelinnumeron, johon soitti hänen aviomiehensä tullessa kotiin rajussa humalassa ja aloittaessa tönimään naista vasten ovea. Soittoon herännyt mies otti keittiönpöydältään autonavaimet ja lähti ajamaan kohti naisen kotia. Hän kaarsi ison omakotitalon pihaan ja otti kyytiin naisen sekä hänen pienen lapsensa.

Siitä alkoi naisen sanojen mukaan hänen elämänsä onnellisimmat kolme vuotta. Siitäkin huolimatta, että avioeron aikana nainen sai kuulla olevansa huora ja perheenrikkoja. Hänen ex-miehen perhe ja sukulaiset kävivät sanoilla hänen kimppuunsa. Tärkeämpää kuitenkin oli, että nainen sai nukahtaa iltaisin ihmisen syliin kokien olevansa turvassa. Kuinka kauniisti mies oli ottanut vastaan hänen lapsensa. Kuinka rakastetuksi nainen koki itsensä miehen sanoissa, katseissa ja kosketuksissa. Kuinka nainen oli kokenut, että mies on aina hänen puolella.

Siinä se onnellisen parisuhteen salaisuus, nainen kirjoittaa. Ihmisen kohtelemisella. Se miten sinä kohtelet ihmistä joka on sinulle rakkain. Miten otat hänet huomioon. Miten ilmaiset että rakastat ja välität. Siinä se kaikki niissä pienissä hetkissä. Kuten silloin viimeisenä iltana. Mies teki naiselle pannukakkua, koska nainen rakasti miehensä tekemää pannukakkua. Miten mies oli puristanut kermavaahtopullosta pannukakun päälle sydänkuvion ja vienyt naiselle. Sohvalle, jossa he istuivat samalla reunalla. Miten viimeisinä sanoina illalla hän oli kuullut miehensä sanovan sanat:

"Minä rakastan sinua."

Nainen kirjoittaa olevansa onnellinen. Siitä, että mies toi hänen elämäänsä uskon rakkauteen ja uskon ihmisen hyvyyteen. Siihen, että oikean ihmisen kanssa kaikki tuntuu niin oikealta. Mies kuoli tapaturmaisesti noin vuosi sitten. Surun reunoille on kasvanut kauniit muistot. Vaikka se kaikki otettiin naiselta liian nopeasti pois, niin se kaikki on jättänyt naisen elämään kauniin jäljen. Niitä yhteisiä kolmea vuotta kukaan ei ota häneltä pois.

Pannukakkuakin hän on viimeisinä kuukausina pystynyt taas syömään. Vaikka se ei niin hyvää olekaan kuin hänen miehensä tekemä. Nainen kirjoittaa olevansa onnellinen siitäkin, että viimeiset sanat kertoivat rakastamisesta. Lopuksi nainen kirjoittaa, että mikään ei ole hienompi tunne kuin tuntea olevansa rakastettu. Suuresta menetyksestään huolimatta hän kokee olevansa etuoikeutettu, että on saanut kokea olleensa toisen ihmisen silmissä kauneinta mitä voi koskaan olla.

Rakkaus on.

 

 

 

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Olen Mies. 40. Nimeksi he antoivat Sami Minkkinen. Hyvä nimi. Kirjailen kokemuksia parisuhteesta. En pysty pitämään sisälläni. Pursuavat yli.

Seuraa somessa
Facebook

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiin!

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2017
2016

Kategoriat