Onhan se elämän hienoimpia tunteita. Hetki, jolloin menettää ajan ja paikan tajun. Sitähän voisi verrata nousuhumalaan, jonka euforinen tunnelma saa maailman näyttämään värikkäältä. Mutta ei sitä voi verrata. Nousuhumala on usein suunniteltua, kun taas rakastuminen tulee usein suunnittelematta.

Se usein toistuva kysymys, että voiko ihminen rakastua rakastumisen tunteeseen? Aiheellinen kysymys. Totta helvetissä ihminen voi rakastua tunteeseen. Onhan se rakastumisen jälkeinen aika euforista ja orgastista. Pano, jota seuraa toinen pano. Kupla, jonka sisältä ei haluaisi lähteä koskaan pois. Ei ole olemassa tekosyitä, joka estää koskettamisen, suutelemisen ja seksin. Tekosyyt tulevat käyttöön vasta myöhemmin.

Nousuhumala johtaa krapulaan. Sieltä se tulee ennemmin tai myöhemmin. Huomaa olevansa solmussa huonekaluliikkeestä ostetun hyllyn koontipalojen keskellä. Halun on korvannut vitutus ja arki. Automatkalla puolison mököttäessä ja muutaman lapsen huutaessa takapenkillä sitä miettii, että sattuuko se enemmän, että hyppää liikkuvasta autosta pois vai se, että on hyppäämättä.

Niin.

Sitä kysymystä voi kysyä rohkeasti itseltään. Mistä erottaa ihastumisen ja halun kokea rakastumisen tunne siitä oikeasta rakkaudesta. Siitä, jolla on edellytyksiä kestää. Eikä siinäkään mitään pahaa ole, että hakee rakastumisista itselleen tiloja. Sellaisille suhteille on annettu ihan nimikin. Radiossa asiasta puhui nainen, joka harrastaa 6+6+6 suhteita. Alusta asti rehellisesti ilmoittaen, että ei voi luvata toiselle sitä ikuista suhdetta. Aluksi vaikka kuusi vuotta kerrallaan.

Jätetään sovitut osa-aikaiset suhteet nyt rauhaan. Se on yksi hyvä tapa ihmisen olla parisuhteessa. Kukapa meistä on toisten valintoja moralisoimaan ja arvioimaan. Emme me kai jumalan asemassa kuvittele olevamme. Haluan palata siihen kysymykseen, että mikä erottaa aidon rakastumisen siitä, että rakastuu vain rakastumisen tunteeseen ja siitä seuraavaan muutaman vuoden rakkausorgioihin.

Minä uskon elämänmittaan.

Ei minun sitä tarvitse kaukaa hakea. Käännän katseen omaan elämään päin. Olenhan rakastunut vuosi sitten. Onhan minua siitä haastettu. Olenko lähtenyt aiemmasta suhteestani hetken kestävän ihastuksen perään seuraten luolamiehen himojani. Sehän on yleinen käsitys, että erotessaan mies ”jättää perheensä” haistaessaan tuoreen lihan tuoksun. Ei kestä sitä huonekalu ja lapsiperhearkea, ei sitten millään. Hyppää siitä liikkuvasta autosta ja päätyy seuraavan liikkuvan auton kyytiin, jossa ei siinäkään loputtomiin jaksa, koska taas on kohta uusi liikkuva auto kiikarissa.

En minä teistä muista tiedä. Tiedän vain itsestäni. Ihmiset, jotka ovat kokeneet samanlaisen kohtaamisen tietävät, mistä minä puhun. Moni on minulle kohtaamisistaan kirjoittanut. Siitä, että miltä tuntuu olla ihmisen edessä, joka tuntuu ihmiseltä, jonka luota ei halua lähteä pois. Tulee välitön yhteyden tunne. Sitä tunnetta ei voi sanoilla kirjoittaa, se pitää tuntea itse. Kun kaksi toisilleen kuuluvaa ihmistä kohtaavat toisensa, sitä rakastuu ihmiseen, ei mihinkään muuhun.

Minä rakastuin.

Niin se menee, ei siinä kyse ole tuoreesta lihasta vaan puhtaasta rakkaudesta. Siinä sivussa olevat voivat ihmetellä ja kysellä, että miksi pitää niin aikaisin sitä ja tätä. Siksi, koska tietää olevansa oikeassa ja oikean ihmisen kanssa.

Siteeraan loppuun ystävääni, seksuaaliterapeutti Marja Kihlströmiä: ”Rakkauden edessä ei kannata pelätä. Rakkaus vaatii hulluutta, koska siinä täytyy päästää kontrollista irti ja uskoa johonkin, jolle ei ole mitään muita takeita kuin tunne. Mutta mikä sitten on pahinta? Pahinta on elämä, jonka jättää elämättä. Uskokaa vain rohkeasti rakkauteen.”

Minä uskon.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (2)

Vierailija
2/2 | 

Minä toivon että sinä vihdoin uskallat näyttää sen rohkeutesi ja julkaista kommenttini. Se ettet niitä julkaise kertoo siitä ettei sinulla sitä huutamaan rohkeutta ole. Se mitä ajattelen sinusta, sillä ei ole väliä. Sinua en tunne enkä välitäkään tuntea. Kirjoituksesi ovat vaan järkyttävää luettavaa ettei voi ymmärtää millainen ihminen niitä kirjoittaa. Eikä minun tarvitsekaan. Vaan sillä on väliä että minä, siis minä, olen myös rohkea rakkauden edessä niin kuin sinä olet ollut kahdesti kun olet vaimosi ja lapsesi jättänyt. Minä olen rohkea ja menen kohti rakkautta, menen joka vuosi, joka kuukausi, joka viikko, joka päivä, joka tunti. Välillä se rakkaus on lähellä että sattuu, välillä niin kaukana että siitä olisi valmis luopumaan. Mutta kun sille antaa aikaa niin aina se alkuperäinen rakkaus tulee esille. Sama rakkaus on kestänyt useat silmät ja pesee joita eteen ovat tulleet, välillä jopa niin eteen että sitä vanhaa rakkautta ei ole enää osannut nähdä. Kuitenkin ajan kuluessa ha joskus pidemmän ja pidemmän ajan kuluessa ne silmät ja perswet ovat unohtuneet ja se vanha rakkaus on taas ollutkin siinä vierellä. Lupaus joka on annettu vuosia sitten on ollut lupaus kahden ihmisen. Kaksi ihmistä ovat luvanneet toisilleen olla ne jotka ovat toistensa ankkurit tässä maailmassa. Sitä maailmaa tullaan heilauttelenaan useasti ja monilla eri tavoin mutta kun antaa aikaa ja rakastaa itseään niin mikään ei voi sitä heilauttaa nurin. Toivon sinulle oikeasti onnea uuden rakkauden suhteen että nämä kirjoituksesi eivät tule tästä enempää typerimmiltä näyttämään. Aika näyttää.....Ja oikeasti näytä rohkeutesi ja julkaise kommentit!!!!

havaintoja parisuhteesta
Liittynyt29.9.2015

Kiitos kommentista. On todella hienoa, että parisuhteesi on kestänyt vuosien myötä eteen tulleet karikot. Onnittelut siitä. Sehän on aina parisuhteen tavoite. Aina se tavoite ei vain toteudu. Valitettavasti lähes puolet solmituista avioliitoista päättyy eroon. Ja niin on hyvä, että ihmiset uskaltavat viimein erota jos eivät koe olevansa onnellisia suhteessaan. Tilastojen mukaan suurin ryhmä eroajissa ovat vähän yli 50-vuotiaat naiset, jotka eivät enää nykyään onneksi koe häpeää eroamisesta niin kuin ennen kokivat. Häpeä on yksi syy siihen, että ennen erottiin vähemmän. Yhden pohdittavan ajatuksen haluaisin sinulle antaa. Vaikka peilaatkin muiden elämää omaan elämääsi ja peräänkuulutat vuosien takaa annettua lupausta toisille, niin voisitko kirjoittaa nämä samat sanat ihmiselle, joka elää parisuhteessa, jossa on joko henkistä tai fyysistä väkivaltaa? Että kun on aiemmin luvattu, niin kyllä nämäkin karikot ohitetaan. Sinähän et tiedä parien erojen syitä. Eikä sinun kuulukaan tietää. Luuletko tosiaan että olen eronnut, kun vastaan on kävellyt kauniit silmät ja hyvä perse. Luuletko tosissaan että ne ovat kenellekään syy lähteä avioliitosta? Olen ollut elämässäni neljässä parisuhteessa. Kahdesti ero on ollut toisen osapuolen aloitteesta ja kahdesti minun. Se, miksi erot ovat tulleet ovat minun ja ex-puolisoni asia. Ja onko lähipiirissäsi oikeasti eronneita, jotka ovat erotessaan jättäneet lapsensa? Miksi sinä kirjoitat, että olen jättänyt lapseni? Harva jättää, vaikka parisuhde lapsen äitiin tai isään päättyy? Minä en tunne yhtään tapausta. Se on törkeä törkeä väite. Olen päättänyt olla kirjoittamatta blogiini lapsistani ja lapsiarjestani ihan vain siksi, koska tämän palstan hyvinkin väkivaltaiset kommentoijat ovat kohdistaneet vihansa jo lapsiinikin. Siksi on parempi, että rajaan aiheita. Mutta kiitos kysymästä. Hyvin lapseni voivat. Välillä tulee pienemmän takia valvottua, mutta on jo alkanut nukkua ihan hyvin. Ja oli ihanaa, että sai viettää molempien lapsieni kanssa joulun tänä vuonna. Ensi vuonna on sitten toisin kun vuorotellen nämä asiat hoidetaan. Ikävä että tekstini ovat sinulle sietämättömiä. Kiitos silti että luet niitä. Ehkä loppuun toisena vinkkinä voisin sanoa, että ei kannata elää olettamuksissa jos ei tiedä asioista. Kirjoitan henkilökohtaista blogia ja tällä hetkellä elämääni kuuluu myös rakkaus. Olisi outoa, että rakkausbloggarina en siitä kirjoittaisi. Lukijalla on sitten se vastuunsa haluaako lukea. Minä kirjoitan heille, jotka haluavat. Iloista uutta vuotta 2018. Toivottavasti onni on edelleen myötä ja olisi ihanaa, että soisit sitä parisuhdeonnea myös heille, jotka ovat joutuneet hakemaan sitä muutaman parisuhteen kautta. Ja muistathan, että eroon tarvitaan lähes aina kaksi osapuolta. Rakkautta!

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Olen Mies. 40. Nimeksi he antoivat Sami Minkkinen. Hyvä nimi. Kirjailen kokemuksia parisuhteesta. En pysty pitämään sisälläni. Pursuavat yli.

Seuraa somessa
Facebook

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiin!

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2017
2016

Kategoriat