Minun on pakko häiritä teitä tällä päivityksellä. Anteeksi.
Tänään oli kummallinen päivä. Ajoin töissä oudolla autolla.
Se oli uusi ja siinä lähti penkinlämmitin välillä itsestään päälle.
En osannut sammuttaa sitä ja perseeni oli kuin tulessa.
Tai voisiko sanoa, että ajoin sananmukaisesti tuli hännän alla.
Ei siinä vielä mitään.

Tapasin hississä noin kuusikymppisen pariskunnan.
Olivat menossa miehen vanhempien luokse kukkineen.
He sanoivat, että vanhemmilla on tänään 66-vuotis hääpäivä.
Sillä sekunnilla unohdin että perseeni oli tulessa.
66-vuotta eikä kukaan ole puuttunut asiaan millään lailla!
Tähän se säästäminen johtaa. Säästetään vääristä kohteista.
66 vuotta voidaan olla naimisissa eikä mikään taho puutu asiaan.

Aloin miettiä, että miksi kutsutaan 66-vuotis hääpäivää.
Onkohan se joku perverssihäät? Pakko olla.
Laskiskelin, että he ovat menneet naimisiin vuonna 1949.
Ei saatana. 1949. Miettikää kun aina kysytään.
Että missä olit, kun Helsinki järjesti olympialaiset?
Naimisissa.
Missä olit, kun JFK ammuttiin? Naimisissa.
Missä olit, kun Kekkonen haudattiin? Naimisissa.
Entä kun Palme murhattiin? Naimisissa.
Kun Suomi voitti jääkiekon mm-kultaa ensimmäisen kerran?
Naimisissa. Entä kun toisen kerran? No vittu naimisissa.

Seuraavaksi aloin miettiä hääpäiviä. 
Tiedättehän, on pumpulihääpäivää, hopeahääpäivää, kultahääpäivää, timanttihääpäivää, mitä niitä nyt on.
Olisi melkoisen reilua laskea niiden ikärajoja.
Vähän niinkuin eläkeikää nostetaan, koska ihmiset elävät pidempään. Hääpäivien vuosirajaa olisi laskettava.
Ei kukaan täysijärkinen ehdi nykyään olla 50 vuotta naimisissa.
Nykyään nuoruus valuu kuin Salvador Dalin maalaus.
Ennen mentiin naimisiin ennenkuin opittiin kunnolla puhumaan.
Siinä toinen yritti jokeltaa, että ei, mutta hääkellot silti kumusivat.
Kai sitä silloin on helppo saavuttaa kultahääpäivä.
Toista se on nykyään. Jos minä vietän joskus 66-vuotis hääpäivää, olen 103-vuotias. Vaimo on 105. 
Ei siinä paljon kukkia oteta enää vastaan. Paitsi jos omaiset kiikuttaa haudalle.
66 vuotta saman kumppanin kanssa naimisissa vaatii joko lehmän hermoja, hirveästi viinaa tai lääketieteellisen ihmeen.

Ehdotankin seuraavaa. 
Pumpulihääpäivän nimi muutetaan pumpulipersehääpäiväksi.
Niitä vietetään kun ollaan oltu 66 päivää naimisissa.
Sekin on nykyään jo tiukan taistelun takana.
Nimi tulee sukupolvemme pitkäjänteisyydestä ja taistelunhalustamme. 
Kaikki muut hääpäivät 66 päivän jälkeen nimetään taisteluhääpäiviksi. Koska sitähän se sen alkuhuuman jälkeen on. 
Päivä kerrallaan taistelua mahdotonta vastaan.
Tahdonkin nostaa hattuani kaikille yli 66 päivää naimisissa olleille.
Teiltä löytyy vielä sitä tahtoa, jota tämä kansakunta tarvitsee.

Olipa kiva kirjoittaa. Tässä ehti ajatus ja perse samalla viilentyä päivän taisteluista. 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Olen Mies. 40. Nimeksi he antoivat Sami Minkkinen. Hyvä nimi. Kirjailen kokemuksia parisuhteesta. En pysty pitämään sisälläni. Pursuavat yli.

Seuraa somessa
Facebook

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiin!

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2017
2016

Kategoriat