Tein lapsena listoja. Laitoin asioita järjestykseen. Viikoittaisia listoja olivat esimerkiksi maustehyllylista ja tuoksutestilista. Saanen selittää hieman. Tuoksutesti tapahtui niin, että nostin vessan peilikaapista pesukoneen päälle kaikki mahdolliset tuoksut. Siinä oli äidin hajuvesiä, rasvoja ja meikkejä sekä isän Mennen. Kaappi ei varsinaisesti pursunut erilaisia tuoksuja, mitä nyt perinteisen työläisperheen kodin tuoksuihin kuuluu. Tehdaspölyn, perjantaipullon, näköalattomuuden, solidaarisuuden ja yhdeksänkymmentäluvun alun laman tuoksuja. Muistan vieläkin tuoksutestin voittajan. Joka viikko sama voittaja. Se oli äitini vaniljalle tuoksuva rasva. Mikään muu tuoksu ei voittanut sitä ikinä. Sama tuoksu voitti myös maustehyllyn mestaruuden. Tuoksutin maustehyllyn mausteet läpi ja aina kaksi maustetta oli ylitse muiden. Vaniljasokeri ja kaneli. Muut mausteet taistelivat lähinnä kolmannesta sijasta.

Muista listattavia asioita olivat muun muassa seuraavat: Kesän lämpötilat, Euroviisut, joukkueurheilun sarjataulukot, viikon parhaat tv-ohjelmat, irtokarkit, luokan söpöimmät tytöt ja parhaat rock-yhtyeet. Luokan söpöin tyttö oli monta vuotta sama tyttö, mutta yhtenä vuonna hän putosi listan kymppikärjestä pois kokonaan, koska alkoi seukata yhden pojan kanssa, joka en ollut minä. Nämä kaikki listat kirjoitin vihkoihin, joita minulla on kymmeniä. Jossain vaiheessa jo kotoa pois muutettuani, äitini heitti vihot vahingossa roskiin. Mutta en minä siitä vihainen ollut, koska se oli ollut vahinko. Ei kai vahingosta voi kenellekään vihainen olla, koska kaikki niitä tekevät. Jos äitini olisi tiennyt vihkojen arvon, hän olisi varmasti ollut huolellisempi.

Kai se oli vähän outoa. Olin vähän viallinen poika. Listojen tekemisen lisäksi tykkäsin leikkiä meikeillä ja värikkäillä marmorikuulilla. Tarrojen sijaan vaihtelin tyttöjen kanssa kiiltokuvia. Minusta ne kiiltokuvat olivat niin paljon söpömpiä kuin tarrat. Ehkäpä tämä kaikki on johtanut johonkin. Esimerkiksi siihen, että kirjoitan rakkausblogia ja saan säännöllisesti kommentteja, että olen mieheksi vähän friikki. On tullut kutsu miesten kanssa saunaan, jossa minusta hakattaisiin irti tunteet ja homous. Mutta en minä mennyt. Vastasin, että minulla on hyvä näin, että haluan säilyä kokonaisena. Voi kai sitä olla kulkea miehen vartalossa, vaikka on viehättynyt söpöistä kiiltokuvista. Kai se on joissakin piireissä vallankumouksellista. Jopa niin merkittävällä tavalla, että tulee halu turvautua väkivaltaan.

Ihminen on menneisyytensä tuote. Siksi se on hyvä tiedostaa. Ymmärtää käyttäytymisensä syyt. Valitettavasti en muista tutkimusta enkä sen lähdettä. Mutta on tutkittu, että lapsuuden tuoksumaailma vaikuttaa kumppanin valintaan. Minä uskon tuohon väitteeseen. Muistan erään tyttöystäväni. Tästä on jo mahdottomasti aikaa. Hän rakasti vaniljajogurttia. Joka aamu hän söi vaniljajogurttia ja tuoksui vaniljalle. Lapsuuteni tuoksutestin ja maustetestin voittaja, vanilja. Arvatkaapa, halusinko pitää häntä lähellä ja tuoksuttaa. Eromme jälkeen aloin itkeä, kun näin kaupassa vaniljajogurttipurkin. Ei päässyt jogurttilistalla enää kärkipaikoille. Mutta kyllä se ohi meni. Kaikesta pääsee lopulta yli. Elämä on siksi niin ihanaa, että mikään ei tapa elämänkiimaa, vaikka tulee aikoja, jolloin se vähäksi aikaa laimenee. Mutta eipä aikaakaan, kun vastaan kävelee ihminen, joka jättää jälkeensä vaniljan tai kanelin tuoksun. Elämä alkaa alusta.

Teen vieläkin listoja. En kirjaa niitä enää vihkoihin. Yksi tärkeimmistä on parisuhdelista. Se on lista, johon on listattu parisuhteen tärkeimmät asiat. Lista on pysynyt muuttumattomana jo vuosia. Enkä näe syytä, että sen järjestys siitä koskaan muuttuisi. Siinä on viisi kohtaa. Ykkösenä tulee kosketus. Kakkosena tulee sanat. Kolmantena ymmärrys. Neljäntenä hyväksyminen. Viidentenä vapaus. Osaisinkohan tiivistää tämän yhteen hetkeen. Se heti voisi olla aivan tavallinen tiistai-ilta. Olisi sohva, jossa kaksi ihmistä. Niin lähellä, että lähemmäksi ei enää edes pääse. Ja ne ääneen lausutut sanat. Ne kauniit sanat, ei arvostelevat, eikä tuomitsevat. Rakas, sinä riität. Sinä olet riittävä juuri tuollaisena. Sinun ei tarvitse muuttua. Rakastan sinua keskeneräisenä. Ja niiden sanojen synnyttämä vapaus. Vapaus olla oma itsensä. Vapaus olla ja hengittää.

Mutta tämä nyt on vain friikin miehen puheita. Miehen, joka poikana tykkäsi kiiltokuvista ja Euroviisuista. Jokainen kirjoittakoon oman listansa ja säilyttäköön elämänkiimansa. Minä ainakin aion. Ilman, että kukaan hakkaa sitä minusta irti.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (2)

Kirsikankukka

Kun luen kirjoituksiasi, oma mieheni tulee aina mieleeni. Et uskokaan, kuinka paljon minua lohduttaa huomata, ettei oma mieheni ole ainoa "epämiehekäs", kun ympäristö vihjaa ja välillä sanoo suoraankin, ettei tuosta mitään tule, kun ei se osaa porakonettakaan käyttää. Uskon, että miehestäni tulee erinomainen isä, sillä hän ln hellä, herkkä ja kuitenkin jämäkkä. Sitä paitsi minua on aina kiinnostanut rakentelu ja se, miten kaikki toimii. Olen penskasta asti istunut isän verstaassa katselemassa ja kokeilemassa koneita, joten voin sitten hyvin epänaisellisesti käytellä sitä porakonetta. Sinun kirjoitustesi ansiosta minusta tuntuu enemmän siltä, että näin on ihan ok.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Olen Mies. 40. Nimeksi he antoivat Sami Minkkinen. Hyvä nimi. Kirjailen kokemuksia parisuhteesta. En pysty pitämään sisälläni. Pursuavat yli.

Seuraa somessa
Facebook

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiin!

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2017
2016

Kategoriat