Jokaisen ihmisen sisällä elää tarina. Usein se on tarina, jota kukaan muu ei saa koskaan lukea. Tarinan kantaja pitää sen sisällään. Jokaisen ihmisen vierellä kulkee muita ihmisiä. Ihmisiä, jotka eivät tiedä tarinaa. Usein he luulevat tietävänsä. Tulkitsevat. Olettavat. Siksi on tärkeää uskaltaa kertoa. Tulla paljaana esille. Uskaltaa liikkua kohti pelkoa. Tulla esille. Paljaana. Ilman pelkoa. Ilman pelkoa. Ilman pelkoa. Kohti pelkoa. Tässä kolme lukijaani tulee viesteillään esille. Paljaana. Kohti pelkoa. 

”Joka hetki pitää miettiä sanojaan. Yksikin väärä sana johtaa hermostumiseen. Miten siinä olla oma itsensä. Hengittää vapaasti. Antaa tunteillensa tila tulla näkyviksi. Pitää olla vain oikeanlaisia tunteita oikeisiin hetkiin. En muista, että milloin olen viimeksi hengittänyt vapaasti. Saanut näyttää omaa kiukkuani. Yhteiset hetket menevät tunnelman tarkkailuun. Pitää yrittää sopeutua toisen tunnetilaan. Yrittää olla näkymätön. Välttää vääriä sanoja ja ilmeitä. Tiskaamatta niin, että astioiden äänet eivät häiritse teeveen katselua. Mikä on se elämä, jossa alkaa pelätä omia askeleitaankin. Elämä, jossa omille tunteille ei ole olemassa tilaa, koska kaiken tilan vie toisen tunteiden tarkkailu ja omien tunteiden piilottaminen.”

”Puolisoni hakkasi minut ollessani kuudennella kuukaudella raskaana. Olin sairaalassa kaksi päivää. Sen jälkeen hän tuli hymyilevänä hakemaan minut kotiin. Seuraavana viikonloppuna hän kutsui tuttaviamme illalliselle. Hän silitteli vatsaani kädellään. Käsi vatsani päällä tuntui kuin siihen olisi heitetty painava tiili. Menin vessaan itkemään. Kuukauden päästä kerroin vanhemmilleni hakeneeni avioeroa. Vanhemmat eivät hyväksyneet. Uskontomme kieltää eroamasta. Avioero on synti, joka ei sovi jumalalle. Kerroin väkivallasta. Isä ilmoitti, että eron jälkeen minut erotetaan seurakunnasta. Puolisolleen pitää olla lojaali. Puolisoni oli liittynyt uskontooni, jotta voisi mennä kanssani naimisiin. Minun piti tehdä valinta. Valitsin avioeron. En kuulu enää seurakuntaan. Minua ei hyväksytä. Kirkossa käyn, vaikka minulle on sanottu, että miten kehtaan tulla. Ero teki minusta syntisen seurakunnan edessä. Ex-mieheni vierailee vanhempieni luona edelleen ja kuuluu seurakuntaan. Minä olen ulkopuolella. Minulla on uusi puoliso. Hän ei kuulu seurakuntaan. Hänen kätensä ihollani tuntuu höyhenen hipaisulta. Hän ei tee minulle pahaa.”

”Joka ilta alkaa se sama kuulustelu. Kenen kanssa olen ollut. Missä paikoissa käynyt. En käy vapaa-ajalla juuri missään ilman häntä. Hänellä on voimakkaita mielipiteitä. Kävin ennen kuntosalilla ja uimahallissa. Hänen mielestään ne ovat vain paikkoja, joissa käydään tyrkyttämässä itseään. Kiimaisten katseiden keitaita. Ei puhettakaan, että pääsisin työpaikkani juhliin. Ei puhettakaan, että viettämään iltaa ystävieni kanssa. Tai voisinhan mennä. En vain jaksa siitä seuraavaa päivien kuulustelua ja edeltävää mykkäkoulua ja ahdistusta. Hän tarkkailee pukeutumistani. Sanoo suoraan, jos pukeutumiseni on liian paljastavaa tai tyrkkyä. Jokainen toisen ihmisen luoma katse minuun on liian pitkä. Jokainen kadunkulma tai kahvila täynnä halukkaita katseita. Hän on lukenut puhelimeni ja sähköpostini. Esittänyt toiveen, että lähtisin pois Facebookista, koska se nyt vain on narsististen ihmisten joukkokokoontumispaikka. Uskaltauduin ehdottamaan hänelle apua. Hän ei ymmärtänyt ehdotustani. Sanoi rakastavansa minua. Usein ajattelen, että en jaksa tätä enää. Haluan oman elämän. Mutta mitä minä voisin tehdä. Lähteä lapsien kanssa. Ehkä pitää vain yrittää jaksaa. Ymmärtää. ”

Lukijoitten viestit ovat toisinaan rankkaa luettavaa. Nämä edellä olevat ovat muokattuja versioita. Sitä tulee lukeneeksi parisuhteista, joissa ei soisi kenenkään olevan. Parisuhteista, jotka perustuvat aivan johonkin muuhun kuin rakkauteen. Sitä tämä kaikki on, ihmisten elämä. Jokaisella on oma tarinansa kerrottavana. Omat kokemuksensa jaettavana. Ehkä me tässä, tämän kaiken ympärillä kuvittelemme tietävämme kaikesta kaiken. Mutta loppujen lopuksi me tiedämme vain hyvin vähän. Ehkä on syytä antaa ihmisten itse kertoa. Ilman, että olemme siinä vierellä syyttelemässä, syyllistämässä tai tuomitsemassa. Voi tehdä valinnan olla myös kertomatta. Sen väärän valinnan olla kertomatta. Rehellisyys ei ole helppoa. Itsensä paljastaminen ihmisten eteen. Siinä tulee aina satutetuksi. Eniten se kuitenkin sattuu olla epärehellinen. Jättää kertomatta. Onneksi ihmiset näiden viestien takaa ovat kaikki tulleet lopulta esille. Uskaltaneet. Menneet kohti pelkoa. 

Aion tulla itsekin ihmisten eteen. Tiedän, että se sattuu. 

#ihmisteneteen #rohkeus #rehellisyys 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Olen Mies. 40. Nimeksi he antoivat Sami Minkkinen. Hyvä nimi. Kirjailen kokemuksia parisuhteesta. En pysty pitämään sisälläni. Pursuavat yli.

Seuraa somessa
Facebook

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiin!

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2017
2016

Kategoriat