Talviaika alkoi ihastuttavasti. Olin aamulla vaaleanpunaisessa kuplassa. Minulla ja tyttöystävälläni oli kahvia edessämme. Minulla kupillinen, hänellä kulhollinen. Ulkona ensilumi suli vesisateesta ja vaaleanpunaisen kuplani sisältä valuvasta siirapista. Koskaan ei voi liikaa puhua sanojen merkityksestä parisuhteessa. Koskaan ei ole liikaa merkityksellisiä sanoja. Tänä aamuna sanat porautuivat syvälle.

Minusta tuntuu hyvältä päivät, jolloin saan juoda tyttöystäväni kanssa yhdessä aamukahvia luonani. Niitä aamuja ei ole kuukaudessa monia. Aamuista pitää ottaa kaikki irti. Onhan niitä toisinaan aamuja, jolloin sanat venyttävät sielua, mutta sitten taas aamuja, jolloin sanat valuvat sokeria. Mikään ei ole koskaan varmaa. Oletus, että etäsuhteissa se aika kun ollaan vihdoin yhdessä on aina sitä vaaleanpunaista aikaa on väärä.

Tyttöystäväni on realisti. Minä olen paatunut romantikko. Ei ole olemassa niin räikeää vaaleanpunaista, ettenkö minä värjäisi sillä itseäni. Sillä on syynsä, että minulla on tyttöystävänäni realisti. Kaksi syvän vaaleanpunaista hukkuisi nopeasti sokeriin. Tänä aamuna hän yllätti minut.

Hän puhui minulle ikävästä. Ja alkoi kyynelehtimään. Olisi hyvä vain jäädä ja olla. Kyllä ne sanat hivelivät sieluani. Niin paljon lähtemistä. Olen oppinut kestämään ikävää. Oppinut ottamaan sen yhtenä rakkauden kauneimpana muotona. Hän näki sanojensa vaikutuksen. Kuinka ne tuntuivat minusta hyvältä. Hän tuli istumaan syliini. Sanoi, että älä liikaa jää kellumaan tunnelmaan. Voi olla, että kyyneleeni johtuvat ihan vain väsymyksestä.

Minä haluan, että hän pysyy juuri tuollaisena. Olisi surullista, että kahdesta ihmisestä tulisi yksi. Toinen alkaisi esittämään sellaista, joka ei ole. Tai toinen vaatisi toista muuttumaan. Pahimmillaan asettaisi ehdot. Rakkaushan on toisen ihmisen hyväksymistä. En minä hänestä paatunutta romantikkoa saa, eikä hän minusta raavittua sitä irti. Uutta voimme tosiltamme ammentaa. Tai sekoittaa rooleja.

Iltapäivällä kävimme elokuvissa. Toista kertaa yhdessä. Ennen elokuvaa hän halusi lyödä vetoa, että en pysty olemaan koko elokuvaa itkemättä. En pystynyt. Itse asiassa itkin jo mainosten aikaan. Oli kaunis mainos ja musiikilla tehostettu. En mahtanut mitään. Itse elokuva oli ranskalaista draamaa. Teki vaikutuksen. Elämästä ei koskaan tiedä. Ei tänäänkään. Hänen junansa lähti seitsemältä. Hän istuu sängylläni. Ikävää voi siirtää eteenpäin.  Aamujuna lähtee aikaisin. Siinä viideltä herätessämme arkirealismi ja arkiromantiikka kohtaavat tosissaan.

Tänään ei kuunneltu järjen ääntä. Joku toinen päivä ehkä. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Olen Mies. 40. Nimeksi he antoivat Sami Minkkinen. Hyvä nimi. Kirjailen kokemuksia parisuhteesta. En pysty pitämään sisälläni. Pursuavat yli.

Seuraa somessa
Facebook

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiin!

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2017
2016

Kategoriat