Nousee uusi aamu. Koivut eivät ole tänään enää niin paljaita, alastomia. Ovat saaneet vihreää ympärilleen, kuin suojaksi. Ei tarvitse olla liian auki maailmalle. Heiluvat tuulessa, mutta enemmän levollisesti kuin levottomasti. Jokaisen yön takana uusi aamu, syntyminen.

Meillä on paha tapa. Hukata se kaikki aamun tarjoama kaunis. Hukata se, ajattelemalla liikaa jo seuraavaa aamua. Mennä asioiden edelle. Kohdistaa katse kauniin läpi ja nähdä asioita, jotka eivät ole vielä edes tapahtuneet. Hukkuu aamu. Hukkuu hetki. Kaiken sen ennakkoon elämisen johdosta.

Herättyäni aamulla näin ensimmäiseksi palan sinistä taivasta. Kahvia keittäessä, suodatinpussin kulma taittui kahvinporojen päälle. Piti keittää uudestaan. Ei kaiken tarvitse onnistua ensimmäisellä kerralla. Elämästä kun ei aina tiedä. Pitää antaa lupa epäonnistua. Kokeilla uudestaan. Säilyttää usko, että joskus tämä kaikki onnistuu. Koska elämä on enemmän mahdollisuuksia kuin mahdottomuuksia.

Tänään on kaunis päivä. Ulkona paistaa aurinko. Kuin lupauksena jostain hyvästä. Annan sen kaiken valon tulla. En väistele. En vedä verhoja eteen, jotka pimentävät kaiken maiseman, ihmiset. Juon aamukahvin auringonvalossa, avaan ikkunan, jotta levollinen tuuli pääsisi tuntumaan kasvoillani ja käännän katseen kohti mahdollisuuksia.

Iltapäivällä laitan lapseni vaunuihin. Kiertelen pitkin kävelyteitä. Katselen ihmisten pihoihin, että uskaltavatko he kääntää katseensa kohti valoa. Vai tuijottelevatko pimeän puolelle. Valitsen sen puolen tietä, joka on valaistu auringonvalolla. Jos tie haarautuu, valitsen sen, jonka kyltissä lukee mahdollisuus.

Voisihan sitä valita toisin. Tehdä elämästä mahdotonta. Väistellä maisemaa, ihmisiä. Olla vetämättä verhoja ikkunan edestä.  Käpertyä kokoon, tehdä itsestä näkymättömän. Olla puu, jonka vartalolle ei koskaan kasva uusia lehtiä. Olla avokado, joka ei koskaan kypsy syömäkelpoiseksi. Tai olla ihminen, joka koostuu surusta, häpeästä ja syyllisyydestä. Voisi valita kulkea tiellä, joka johtaa mahdottomuuteen.

Nousee uusi aamu. Se on vasta huomisen juttua. Keskitytään tähän, olemassa olevaan. Se on kaikki, mitä meillä on. Ei katsota valon läpi, vaan kohti valoa.

Kohti mahdollisuuksia. 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Olen Mies. 40. Nimeksi he antoivat Sami Minkkinen. Hyvä nimi. Kirjailen kokemuksia parisuhteesta. En pysty pitämään sisälläni. Pursuavat yli.

Seuraa somessa
Facebook

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiin!

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2017
2016

Kategoriat