Voit tulla juhliin, mutta vasta sitten, kun muut vieraat ovat lähteneet. Ja sinun pitää tulla ehdottomasti yksin. Muutoin et saa tulla ollenkaan. Näillä sanoilla kutsuttiin nuori nainen isänsä viisikymppisille. Kutsun esitti naisen äiti, joka soitti tyttärelleen salaa mieheltään, tyttären isältä. Oli kulunut vuosi siitä, kun nainen oli kertonut vanhemmilleen rakastuneensa naiseen ja muuttavansa hänen kanssaan yhteen. Tasan samana päivänä loppui naisen isän yhteydenpito tyttäreensä. Viimeisinä sanoina isältään nainen oli kuullut sanat, jotka kaikuvat naisen mielissä hänen loppuelämänsä ajan. Minun talossani ei kieroutunutta ja sairasta seksiä harrasteta. Tämän kaiken kertoi minulle nainen lähettämässään viestissään.

Tuure Boelius on 16-vuotias tubettaja. Hänet valittiin muutama viikko sitten järjestetyssä gaalassa vuoden homoksi. Valinta herätti närää. Miten alaikäinen voidaan valita vuoden homoksi. Olipa yksi perussuomalainen kansanedustaja tekemässä jo valitustakin lapsiasiainvaltuutetulle. Koska onhan se nyt moraalitonta yhdistää seksi ja alaikäisyys. Villi veikkaukseni on, että jos Tuure olisi valittu vuoden heteroksi, niin eipä olisi perussuomalaisen närkästys ollut niin näkyvää. Kuuntelin viikolla Yle Puheen ohjelmaa, jossa kansalaiset saivat soittaa suoraan lähetykseen kertoakseen mielipiteensä kysymykseen, että kokevatko seksuaaliset vähemmistöt Suomessa vielä syrjintää. Lähetykseen soitti yllättävän paljon jo kypsään ikään päässeitä miehiä. Kysymykseen he eivät vastanneet, mutta halusivat kertoa mielipiteensä, että kahden saman sukupuolisen välinen seksi on sairasta ja luonnotonta.

Tämä kaikki on hyvin hämmentävää. Miten aina on niin, että homoutta vastustavat tahot ajattelevat ensimmäisenä homouden seksin kautta. Heidän mielikuvissa homous yhdistyy pelkkään seksiin. Mistä tässä voi olla kyse. Onko niin, että patoutunut halu purkaantuu heidän päässään ulos fantasioina. Koska eihän homouden ja heterouden keskiössä ole seksi, vaan seksuaalisuus. Kaksi aivan eri asiaa. Silti liian usein törmää homoutta vastustavien tahojen seksikeskeisyyteen. Omaa tytärtä ei päästetä lapsuudenkotiinsa, koska siellä ei sairasta seksiä harrasteta. Vuoden homotittelin saajaa kritisoidaan siksi, että hän on niin nuori ja kuusitoistavuotiaita ei pidä yhdistää vielä seksiin. Surullisinta tässä on, että ainoat, jotka yhdistävät vuoden homopalkinnon voittaneen Tuuren seksiin, on hänen nimitystään vastustavat. Ja eiväthän he oikeasti nimitystä vastusta. He lähinnä vain ulkoistavat epävarmuutensa ja pelkonsa, käyttäen keppihevosena nuorta ja rohkeaa miehenalkua. 

Nainen oli vasta seitsemäntoista, kun hän muutti pois kotoaan. Opiskelemaan vieraalle paikkakunnalle. Kylästä kaupunkiin. Nainen kirjoittaa tienneensä jo pitkään olevansa kiinnostunut naisista. Kotona hän ei voinut sitä ääneen sanoa. Isä olisi heittänyt raamatulla ja äiti pelännyt isää niin paljon, että ei olisi uskaltanut puuttua. Niin hän jätti kertomatta. Yhdelle hän kertoi. Kirjeystävälleen, jolle kirjoitti aktiivisesti. Samalle naiselle, jonka kanssa nainen nykyään jakaa kodin. He aloittivat kirjoittamisen heidän oltuaan viisitoista. Siitä hetkestä lähtien nainen kertoo odottaneensa päivää, jolloin voi jättää perheensä ja synnyinkylänsä. Asenneilmapiiri oli hänelle aivan liian ahdas, jotta hän olisi voinut tuntea itsensä ihmiseksi. 

Tyttäreni on hurahtanut tubettajiin. Hän seuraa heistä monia. Tuure on tyttärelleni tuttu tubettaja. Vaikka hänen sanojensa mukaan, hän seuraa enemmän tyttötubettajia. On aivan mahtavaa, että on olemassa Tuuren kaltaisia tubettajia, jotka uskaltavat olla rohkeita ja avoimia. Siksi hänelle vuoden homo-titteli myönnettiinkin. Siitä työstä, jota hän tekee niiden poikien ja tyttöjen puolesta, jotka elävät samanlaisissa perheissä ja kylissä kuin tarinani esimerkkinainen. Perheissä ja yhteisöissä, joissa pitää valheellisesti esittää olevansa jotain, mitä ei ole. Rohkeudellaan Tuure antaa toivoa ja rohkeutta kaltaisilleen. Mikään ei ole tuhoisampaa ihmiselle kuin piilossa oleminen. Se on kohtalo, jota ei kenellekään soisi. Myönnän, että olen elänyt liberaalissa kuplassa, jossa olen pitänyt itsestäänselvyytenä, että vuonna 2017 kaikki saavat näkyvästi olla sitä, mitä ovat. Olen ollut väärässä. Liian paljon kuulee tarinoita, että asia on kaikkea muuta kuin itsestään selvää. Siksi tarvitsemme Tuuren kaltaisia rohkeita nuoria, jotka eivät pelkää ahdasmielisten armeijaa. Siksi vuoden homo-titteli meni juurikin oikealle henkilölle. 

Miten voi olla jumala, joka vaatii rakastamaan enemmän häntä kuin omaa tytärtään. Eikö sellainen jumala ole pahuuden ilmentymä. Tätä kysymystä lapsuudenkotiin porttikiellon saanut nainen kysyy itseltään päivittäin. Hän sanoo tehneensä päätöksen. Isänsä viisikymppisiin hän ei mennyt. Armopala, joka hänelle tarjottiin, ei ollut hänen arvoisensa. Jos hän ei saa mennä vanhempiensa eteen rakastettunsa kanssa, hän on sitten menemättä ollenkaan. Koska kenenkään ei tarvitse elää kenenkään toisen elämää. Jos isä valitsee tyttären sijasta jumalan, se olkoon hänen valintansa. Naisen sanoin voi aiheellisesti kysyä, että miten voi olla olemassa niin vitun julmia jumalia.

Loppuun haluan jakaa stand up-koomikon Iikka Kiven eilisen julkaisun sivustollaan:

”Uskonnollisissa homojen oikeuksien vastustajissa on se hassu puoli, että heidän mukaansa kosmos on voitu luoda seitsemässä päivässä, yksi ihminen on nimennyt kaikki maailman eläimet, Jeesus syntyi neitseellisessä sikiämisessä ja heräsi henkiin oltuaan kolme päivää kuolleena.

Mutta se että kaksi miestä voisi tykätä toisistaan, on täysin luonnonvastaista ja järjetöntä.”

Viestin lähettäneen naisen isällä on oikeus uskoa juuri niihin jumaliin ja oppeihin, joihin hän on päättänyt uskoa ja turvautua. Isä edustaa varmasti pientä vähemmistöä jumalaan uskovista, sillä suurin enemmistö on rakkauden kannalla. Tarinan tarkoitus ei ole leimata uskovia ihmisiä ahdasmielisiksi, sillä eivät he sitä ole. Tämä tarina on vain yksi tarina niiden monien tarinoiden joukossa, joita aion kevään aikana käsitellä. Joskus vapaus olla oma itsensä vaatii uhrauksia, jotka tuntuvat kohtuuttomilta. Tämä tarina on yksi esimerkki kohtuuttomasta uhrauksesta. Ei ole kenenkään edun mukaista joutua irtaantumaan perheestään rakkauden vuoksi. 

 

Tasa-arvoinen avioliittolaki tulee voimaan 1.3.2017.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (4)

Vierailija
1/4 | 

Olen uskovainen enkä jaa jutun näkemyksiä. Minulla on Jumala joka kehoittaa minua rakastamaan lähimmäisiä ja kieltää minua tuomitsemasta kanssamatkaajia. On surullista että jutun kaltaisten isien perusteella leimataan uskovia. Tämän päivän Suomessa alkaa olemaan hyväksytympää olla homo kuin tunnustava kristitty.

havaintoja parisuhteesta
Liittynyt29.9.2015

Erittäin hyvä palaute. Kirjoituksen ei todellakaan ollut tarkoitus leimata uskovia ja kävinkin lisäämässä tekstiin palautteesi johdosta kappaleen. Tarina on osa kevään aikana julkaistavista tarinoista, joissa käsittelen ihmisen vapautta elää oman näköistä elämää ja kuinka sen vuoksi on joskus tehtävä kohtuuttomilta tuntuvia uhrauksia. Tarinan isä edustaa ääriajattelullaan varmasti vähemmistöä uskovien keskuudessa ja sen kävin vielä lisäämässä tekstiin. Kiitos hyvästä palautteesta ja muistutuksesta, että leimaantumisen vaara oli ilmeinen. Iloista kevään alkua!

Hanne
2/4 | 

Lisäisin vielä loppuun neitseellisen sikiämisen lisäksi sen, että mitenhän se lisääntyminen heti alkuunsa käynnistyi; Eevan ja Aatamin kahden pojan kesken 😜

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Olen Mies. 40. Nimeksi he antoivat Sami Minkkinen. Hyvä nimi. Kirjailen kokemuksia parisuhteesta. En pysty pitämään sisälläni. Pursuavat yli.

Seuraa somessa
Facebook

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiin!

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2017
2016

Kategoriat