Miehelläni on muutama naispuolinen ystävä. Hän vietti heidän kanssaan paljon aikaa ennen kuin aloimme seurustella. Minun on vaikea suhtautua asiaan. Tiedän kyllä, että kysymys on vain ystävyydestä, mutta asia vaivaa minua. Mieheni ei halua loukata minua ja on lakannut tapaamasta heitä. Näin kirjoittaa minulle nainen, joka tahtoisi kuulla ajatuksia miehen ja naisen välisestä ystävyydestä.

Tämä on vaikea aihe kaltaiselleni sukupuoliallergikolle. Olen kuullut, että joillekin saattaa olla vaikea hyväksyä, että rakastetulla on ystäviä, jotka eivät satu olemaan samaa sukupuolta. Kuvitellaan, että siinä on heti jotain ystävyyttä isompaa taustalla ja että eiväthän mies ja nainen voi olla pelkkiä ystäviä. Aina on olemassa rakastumisen vaara tai ainakin vahva seksuaalinen lataus, joka saattaa purkautua hetkenä minä hyvänsä.

Ystävyys on sukupuoletonta. Tai niin minä sen olen kokenut. Olen kahden viimeisen vuoden aikana ystävystynyt enemmän naisten kuin miesten kanssa. Se on johtunut siitä, että olen blogini tiimoilta pyörinyt piireissä, joissa miehiä ei juuri näy. Jos olen tullut viettäneeksi aikaa lounaalla, kahvilassa tai pubissa ystävieni kanssa, niin koskaan ei ole ensimmäisenä mielessä käynyt, että olen tässä miehen tai naisen kanssa. Olen ollut ihmisen kanssa, joka kiinnostaa minua ihmisenä ja jonka kanssa viihtyy. Millään muulla ei ole väliä.

Viestin lähettänyt nainen voisi lohduttautua ajatuksella, että hänen miehellään on ollut samat naispuoliset ystävät jo vuosia ennen häntä. Eikä hänen miehensä ole rakastunut sinä aikana heihin, niin miksi asiasta pitäisi olla huolissaan nyt. Siinä olisi ollut vuosia aikaa rakastua ystäviinsä. Sitä vastoin rakkaus on saapunut jostain aivan muualta.

Se on ymmärrettävää olla huolissaan. Sinä saattaa usein olla taustalla omat keskeneräiset prosessit. Liiallinen menettämisen pelko, riittämättömyyden tunne, itseluottamuksen puute, epävarmuus ja luottamuksen puute. Tämä kaikki johtaa huoliin, pelkoihin ja epäilyihin, jotka johtavat kontrolliin ja mustasukkaisuuteen. Ratkaisu tähän kaikkeen voi olla eristäytyminen, mutta se harvoin johtaa hyvään lopputulokseen.

Eräs vanha työkaverini kysyi minulta, miksi hänen edes pitäisi käydä jonkun toisen miehen kanssa kahvilla tai lounaalla kuin oman kanssa? Minusta se tuntuu hurjalta ajatukselta, että jos on luonut elämässään ystävyyssuhteen, niin miksi se pitäisi lopettaa sen jälkeen, kun rakastuu ihmiseen, jota haluaa rakastaa. Harvoin ne vieressä kulkevat ystävyyssuhteet ovat uhka rakkaussuhteelle. Enemmän se saattaa uhata rakkaussuhdetta, jos se on liikkumatilaltaan liian ahdas ja vanhat ihmissuhteet pitää lopettaa. Sitä paitsi parhaimmillaan siinä käy niin, että rakastumisen jälkeen alkaa uusia ystävyyssuhteita, kun tutustuttaa rakastettunsa ystäviinsä.

Ei  maailman aina niin sukupuolittunutta tarvitse olla. Ystävyys ei katso jalkoväliä. Miksi se katsoisi, kun ei rakkauskaan sitä tee. Loppujen lopuksi jokainen ihminen on täällä yksin. Jokainen ihmisten välinen yhteys vie yksinäisyyttä kauemmaksi. Ystävyys on sitä, että olemme toistemme puolella. Syvin ystävyys löytyy lopulta aina sen kahden rakastuneen ihmisen väliltä. Se on niin vahvaa ystävyyttä, että se kestää elämässä olevat muutkin ystävyyssuhteet. 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Olen Mies. 40. Nimeksi he antoivat Sami Minkkinen. Hyvä nimi. Kirjailen kokemuksia parisuhteesta. En pysty pitämään sisälläni. Pursuavat yli.

Seuraa somessa
Facebook

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiin!

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2017
2016

Kategoriat

Sisältö jatkuu mainoksen alla