Niin kuin Niskavuoren nuori emäntä.

Suomalaista naista on joskus luonnehdittu vertaamalla häntä Niskavuoren emäntään. Naiseen, joka ei vähästä hätkähdä. Suorittaa vaikka hammasta purren. Hieman tunnekylmä, mutta miten voisi olla muuta, kun itsekään ei saa. Perhettä ja miestä varten kasvatettu.

Minulle kirjoitti elämästään nainen. Iältään viidenkymmenen paremmalla puolen. Hän ei ollut koskaan kyseenalaistanut. Hän oli valvonut öitä pienten lasten kanssa, kiehauttanut puuron aamulla lapsilleen ja hyvin nukkuneelle miehelleen. Toiminut omien sanojensa mukaan sekä synnytys-, että kodinkoneena. Ei koskaan vaatinut mieheltään yhtään mitään. Edes seksissä. Siinäkin hänen asema oli olla palvelijana, miehen tarpeiden tyydyttäjänä. Vaikka sitten hammasta purren, koska periksi ei anneta ja kesken jätetä.

Kunnes hän halusi jotain enemmän.

Olen luullut sen olevan myytti, että on olemassa parisuhteita, joissa on vahva roolijako. Suhteita, joissa miehelle keitetään puuro, paistetaan tuoretta pullaa, levitetään säännöllisesti jalat, pestään ja silitetään miehen paidat ja nostetaan hänen sukat pyykkikoriin olohuoneen lattialta lojumasta. Kunnes tapasin työni puolesta kuusikymmentävuotiaana leskeksi jääneen miehen.

Hän oli rehellinen mies ja myönsi olevansa kusessa. Hän ei ollut koskaan keittänyt heidän avioliittonsa aikana kahvia ja nyt olisi osattava. Hänen vaimonsa oli ollut Niskavuoren emäntä. Miehen istuuduttua pöydän äärelle, kahvi ja pulla seurasi kuin itsestään. Pöytä oli juuri pyyhitty murusista ja taustalta kuului pölyimurin humina. Vaimon kuoltua piti alkaa opetella itse.

Eivät ne sketsisarjojen sketsit vanhemman ikäluokan naisista tuulesta temmattuja ole. Sketsit, jossa anoppi saapuu kutsuttuna kahvipöytään, mutta kahvia juodessaan toisella vapaalla kädellä pyyhkii pöytää puhtaammaksi. Pitää tehdä. Pitää suorittaa. Pitää olla siistiä. Pitää tehdä miehelle pullaa. Joskus palvelu menee kuolemaksi saakka. Dokumentti Yläkerran Tuula kertoo parista, jossa Tuula asuu alkoholismista kärsivän miehen yläkerrassa. Tuula palvelee miestä niin kuin hänet on kasvatettu. Käy ostamassa päivittäin miehelle viinaa. Lopulta palvelee hengiltä.

Koskaan ei ole liian myöhäistä kyseenalaistaa. Niin teki minulle kirjoittanut nainen. Lakkasi palvelemasta, jolloin loppui avioliitto. Nainen eli hetken aikaa yksin, vain itselleen. Kunnes tapasi miehen, jolle ei leiponutkaan pullaa ja levittänyt jalkoja ehdoitta. Vaati itselleenkin. Uskalsi päästää menneisyydestään irti ja toimia toisin kuin on opetettu. Kirjoitti kirjan kokemuksistaan ja elää sanojensa mukaan elämänsä ihaninta ja nautinnollisinta aikaa.

Nykyään kaikki on paremmin. Ei ole olemassa kotitöihin tai lastenhoitoon osallistumattomia miehiä. Eikä palvelemaan kasvatettuja naisia. Korkeintaan he liikkuvat hämärän tullen taajamien ABC-asemien takapihoilla etsiskellen vanhaa arvokonservatiivista aikaa takaisin.

Onneksi löytämättä sitä.

 

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Olen Mies. 40. Nimeksi he antoivat Sami Minkkinen. Hyvä nimi. Kirjailen kokemuksia parisuhteesta. En pysty pitämään sisälläni. Pursuavat yli.

Seuraa somessa
Facebook

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiin!

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2017
2016

Kategoriat