Makaat sängylläni vatsallasi, täysin paljaana. Suutelen niskaasi ja sivelen vartalosi jokaista kaarta. Sormeni pysähtyvät sinne, minne ne määrätietoisesti halusivat matkustaa. Kuulen hengityksesi, sydämenlyöntisi. Olemme maailmassa jonne kukaan muu ei pääse. Se on vain meidän kahden. 

On sanottu, että suomalainen pariskunta harrastaa seksiä noin kolme-neljä kertaa kuukaudessa. Tutkimusten mukaan parisuhteessa kaivataan enemmän kosketuksia ja seksiä. Missä menee vikaan?

Useat parisuhteessa joskus olleet tai olevat muistavat minkälaista se on siinä alussa. Tuntuu, ettei toista voi saada liikaa. Seksin määrä on niin suuri, että sitä ei kehtaa edes ääneen sanoa. Rakkaus palaa haluna kahden ihmisen kosketuksissa. Ei ole olemassa vuorokauden aikaa, jolloin seksiin ei voisi ryhtyä. Yhden kerran juuri loputtua on jo seuraavan vuoro.

Kunnes alkuhuuma tasaantuu. Eikä siinä ole mitään ihmeellistä. Alkuhuuma on usein niin orgastinen, että ei se voi edes samanlaisena jatkua vuodesta toiseen. Kahdessa tai kolmessa vuodessa kaikki on jo nähty. Seksin määrä vähenee vuosi vuodelta, kunnes se loppuu kokonaan. Alkaa ehkä lähtölaskenta kohti parisuhteen loppua.

Kysymys kuuluukin, onko edes mahdollista säilyttää halu toiseen kymmeniä vuosia? Tai miksi liian usein käy niin, että kosketukset loppuvat ja sen myötä myös seksi loppuu kokonaan? 

Kysyessäni lukijoilta, mistä he haluaisivat minun kirjoittavan, yksi aihe menee ylitse muiden. Miksi toinen ei halua koskettaa enää minua? Se on mahdottoman hyvä kysymys. Miksi emme halua koskettaa enää toisiamme? Mikä on muuttunut sitten suhteen alkuaikojen, jolloin ei tahtonut muuta kuin olla toisen iholla.

Ei seksi voi tietenkään pysyä yhtä intohimoisena aina kuin se siinä alussa on ollut. Elämässä tulee aikoja, jolloin seksi ei ole se ensisijainen asia. Aina ei tarvitse haluta. On väsymystä, lapsiperhearkea, sairauksia ja ihan vain ajanjaksoja, jolloin seksi ei kiinnosta. Pitkässä parisuhteessa kaikenlaista tulee varmasti eteen. Siitä voi kuitenkin seurata koskemattomuuden kierre, joka johtaa valtavaan yksinäisyyden ja torjutuksi tulemisen tunteeseen.

Minulle kerran kirjoittanut nainen totesi: ”Välillä koen niin suurta kosketuksen kaipuuta, että minun tekee mieli mennä bussissa tuntemattoman viereen istumaan, jos hän vaikka vahingossa koskisi.”

Kysymys kuuluu: Voiko yhtä ihmistä haluta seksuaalisesti koko elämän ajan? Minä haluan uskoa, että voi. Uskoa, että seksuaalinen halu yhteen ihmiseen voi olla pysyvää. Se ei ole itsestään selvää, mutta mahdollista. Mahdollista oikean ihmisen kanssa. Kahden toisilleen sopivan ihmisen kemia ei häviä itsestään. Tosin sekin voi kadota vaikkapa välinpitämättömyyteen. 

Olen sitä mieltä, että seksi vaatii ympärilleen yhteyden. Seksittömyys ei ole merkki pelkästään siitä, että on kadottanut halun toista ihmistä kohtaan. Se on merkki siitä, että on kadottanut yhteyden toiseen ihmiseen. Kaksi ihmistä ei ole enää samalla sivulla. Ei enää haluakaan koskettaa toista, koska se toinen tuntuu vieraalta, muuttuu pikkuhiljaa tuntemattomaksi. Yhteys katoaa.

Olen pohtinut, että alammeko pitää parisuhdettamme itsestäänselvyytenä? Emme ole enää valmiita tekemään sen eteen juuri mitään. Aivan kuin kaikki olisi valmista "tahdon" sanan jälkeen. Pysyisi sellaisena hamaan loppuun täysin itsestään.

Hetki hetkeltä alamme liukua toisistamme poispäin.

Seksiä ei ole vain se muutaman minuutin kestävä akti. Jos käyttää urheilutermiä, niin akti on seksin viimeinen loppusuora. Sitä ennen on tapahtunut jo paljon. Seksi voi alkaa aamusuudelmasta, kesken työpäivän saadusta vihjailevasta tekstiviestistä tai sohvalla annetusta katseesta. Seksi alkaa toisen huomioimisesta ja pienistä eleistä. Se voi alkaa ohikävellessä annetusta pienestä hipaisusta. Se voi päättyä siihen, että kaksi alastonta vartaloa päätyy yhteiseen nautintoon, mutta se voi päättyä myös ilman sitä.

Varmaa kuitenkin on, että seksi kuihtuu parisuhteesta pois ilman kosketuksia, katseita, toisen huomioimista, arvostusta, yhteyttä. Sitä voi edeltää aika, jolloin kaikki tehdään pelkän tavan vuoksi. On hyvän yön suudelmia, joissa ei ole tunnetta. On seksiä, joka tehdään velvoitteesta. On sanoja, jotka eivät tarkoita mitään. Merkitykselliset suudelmat, kosketukset ja sanat loistavat poissaolollaan. Juuri ne elementit, jotka antavat mahdollisuuden siihen, että seksi voi jatkua intohimoisena koko elämän ajan, sen saman ihmisen kanssa.

Uskon positiiviseen ajattelutapaan. Graafikko Iiris Flinkkilä kertoi toissapäivänä Helsingin Sanomissa seksipositiivisuudesta. Se on nuorten keskuudessa vallalla oleva ilmiö, jossa seksiä voidaan pitää arkipäiväisenä, kevyenä kanssakäymisen muotona jota voi harrastaa kenen kanssa huvittaa. Nappaan tästä vähemmän nuorena tuon seksipositiivisuuden käsitteen ja vien sen parisuhteeseen. Seksi on parhaimmillaan juurikin arkipäiväistä, kevyttä ja leikittelevää. Siihen kun lisää yhteyden oikean ihmisen kanssa, niin yhdistelmä on tajunnan räjäyttävä.

Haluankin lohduttautua ajatukseen, että vaikka melkein puolet solmituista avioliitoista ja muista parisuhteen muodoista päätyykin eroon, niin puolet ei pääty. Olisi ihastuttavaa, että se puolikas tulisi esiin kaapistaan ja kertoisi kuinka pitää seksuaalinen halukkuus yllä vuosi toisensa perään. Haluan uskoa, että se on mahdollista.

Se on mahdollista, kun säilyttää sen yhteyden.

Siitä seuraa asioita, jotka eivät vuosien saatossa katoa. Merkityksellisiä hetkiä. Sellaisen koin itse tällä viikolla. Olimme siinä hetkessä iho ihoa vasten. Tunsin niin suurta yhteyttä kuin ihminen vain voi tuntea. Se toi mukanaan halun, joka ei ollut sammua millään. Eikä se ole vieläkään sammunut. Sen halun tahdon säilyttää niin, että kymmenen vuoden päästä se on vain syventynyt.

Se on minun teoriani seksin ja halun säilymiselle. Oikea ihminen ja yhteys. Sen jälkeen taivas on auki kosketuksille, rohkeudelle, mielikuvitukselle, halulle ja elämänmittaiselle seikkailulle.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (1)

Omenapuuro
Liittynyt8.5.2017
1/1 | 

Itkettää. Miettii omia valintoja ja elämäntilannettaan. Miestä, joka tänään kantaa viimeiset tavaransa pois yhteisestä kodista, yhteisestä elämästä. En koskaan kuvitellut kuuluvani siihen puolikkaaseen, joka eroaisi. En ennenkuin pitkäaikainen sairaus muutti meidän taloon, muutti mun kroppaan ja teki seksistä harvinaista herkkua. Mutta jo ennen sitä joku sai aikaan sen, etten enää saanut kosketuksia, spontaaneja halauksia, huomioimista. Vain seksin tarvetta, jota rn kyennyt täysillä antamaan, koska minua ei oltu sytytetty.
Mihin sen kaiken annoimme kadota? Pikkulapsiarkeen? Miehen kanssa, joka kertoi suostuneensa toiseen lapseen minun vuokseni. Samalla uhrattiin meidän parisuhde.
Vaikka kuinka kuvittelen jatkaneeni kosketuksia, toisen huomioimista, suudelmia niskaan, niin mikä meni väärin, kun toinen ei ymmärtänyt niiden olevan rakkaudesta.
Ei sen alun intohimon vaan syvemmän rakkauden, parisuhteen rakkauden suudelmia.

Nyt toisaalta tuntuu hyvältä tämä ero. Mies kun on alkanut muistuttamaan isäänsä ja appeani en siedä. On niin tyly ja epäkohtelias, että tulen lähes fyysisesti kipeäksi hänen käytöksestään.

Mutta vielä ei kaikki ole menetetty. Olen nuori. Minulla on vielä elämää elettävänä. Kosketuksia annettavana. Ja suudelmia.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Olen Mies. 40. Nimeksi he antoivat Sami Minkkinen. Hyvä nimi. Kirjailen kokemuksia parisuhteesta. En pysty pitämään sisälläni. Pursuavat yli.

Seuraa somessa
Facebook

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiin!

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2017
2016

Kategoriat