Kerron teille lyhyesti keskuudessamme elävästä ihmisryhmästä. Ihmisryhmän nimi olkoon lannistajat. Lannistajat ovat ihmisiä, jotka uskovat, että kaiken hyvän jälkeen seuraa aina huonoa ja ilo on vain hetkellinen tunne ennen pitkää itkua. Lannistajan elämäntehtävä on palauttaa hetkeksikin positiiviseen ajattelutapaan eksynyt takaisin negatiivisten nillittäjien maailmaan. Lannistajien lempitokaisuja ovat muun muassa:

"Ei tule tuo suhde kestämään kuin korkeintaan kaksi vuotta. Kyllä siellä jo illalla alkaa sade. Eikö se nyt ole turvallisempaa pysyä siinä vanhassa työpaikassa ja parisuhteessa. Ensihuuman jälkeen arki astuu esiin ja se on sitten siinä. Mitä sitä kiirehtiä, kun on koko elämä aikaa odottaa. Ei kannata kurkotella kuuta taivaalta. Ei pidä liikaa kehua, että ei tule ylpeäksi. Pitääkö sitä onneaan koko maailman edessä levitellä?"

Parisuhteessa lannistaja on sietämätön kumppani. Paitsi siinä tapauksessa jos puoliso on samanlainen lannistaja. Kahden lannistajan lapsi saakin sitten vanhempana tehdä kohtuullisen ison työn uskoakseen itseensä. Lannistajan lapsen tunnistaakin helposti alisuorittamisesta, heikosta itsetunnosta, omanarvon tunnottomuudesta ja häpeästä. Kun ei lapsena ole koskaan kuullut kehuja ja kannustusta, niin mikä tahansa kyseenalainenkin huomio tuntuu vanhempana houkuttelevalta.

Jos parisuhteessa toinen vain on lannistaja, yhtälö on pidemmän päälle mahdoton. Toiselle maailma on uhka ja toiselle mahdollisuus. Toiselle sanat tarkoittavat alaspäin painamista ja toiselle ylöspäin nostamista. Toiselle unelmat ovat saavutettavissa ja toiselle ne ovat epärealistista haihattelua. Toiselle ovet ja rajat ovat auki uusille kokeiluille ja ajatuksille, toiselle pahan maailman pitämistä ulkopuolella. Ymmärrettäväähän se on. Lannistajien jälkeläiset on kasvatettu pelkäämään, kun taas he, joita on kannustettu ja kehuttu uskaltavat ehkä enemmän.

Elämä on monella tapaa lohdullista. Meillä on monessa asiassa omissa käsissämme avaimet onneen. Sitä niin kovasti toivoisi, että perheissä ja parisuhteissa elävät ihmiset olisivat toistensa kannattelijoita ja eteenpäin kannustajia. Koska väitän rohkeasti, että positiivisessa ja kannustavassa ilmapiirissä elävät, kasvavat ja kasvaneet uskaltavat paremmin ottaa tämän maailman vastaan, uskaltavat rakastaa palavammin ja tartuttavat positiivista asennetta ympäristöönsä.

Tämänkin pakkaspäivän voi ottaa vastaan saatanan kylmänä päivänä tai valoisana ja kauniina talvipäivänä. Tai sille rakkaalle ihmiselle voi nähdessään sanoa lannistavia sanoja tai sitten jotain, josta molemmille tulee hyvä mieli. Mitä kroonisiin nillittäjiin tulee, heidän seuraansa ei kannata jäädä. Ihan vain siksi, että maailma on hyvin paljon kauniimpi paikka kuin heidän maalaamansa kuva siitä.

 

 

Kommentit (1)

Vierailija
1/1 | 

Minut on kasvatettu pelkäämään, lannistumaan, hyväksymään se ettei maailma tarjoa kuin pettymyksiä ja epäonnistumista. Jossain vaiheessa päätin, etten vain halua elää niin, nähden vain huonoa. Samalla päätin toimia niin, että itse annan läheisilleni innostumista uuteen, kannustusta ja riemua onnistumisista enkä painamista alas. Huonoina päivinä ja epäonnistuessani tunnistan kasvatukseni aiheuttamat ajatukset, epätoivon siitä, ettei minusta koskaan tule mitään, mutta siinä tilanteessa pitää tehdä aina se sama päätös. Antaa niiden ajatusten olla ja suhtautua maailmaan toisin, toiveikkaasti ja innokasta odotusta täynnä.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Olen Mies. 40. Nimeksi he antoivat Sami Minkkinen. Hyvä nimi. Kirjailen kokemuksia parisuhteesta. En pysty pitämään sisälläni. Pursuavat yli.

Seuraa somessa
Facebook

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiin!

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2017
2016

Kategoriat

Sisältö jatkuu mainoksen alla