Olen alkanut uskoa kuolemanjälkeiseen elämään. Se usko tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta. Olin katsonut neljä jaksoa putkeen vanhoja Sinkkuelämää-sarjan jaksoja ja yhtäkkiä olin uskossa. Olen päättänyt olla seuraavassa elämässä sinkku. Ihan koko elämän, koska mitä järkeä on elää kaksi samanlaista elämää putkeen. Tämä elämä mennään valitsemallani tiellä loppuun asti, eli parisuhteillen. Ei se helppoa ole ollut eikä varmasti tule olemaan, mutta jaksan sitä sillä ajatuksella, että ensi elämässä olen niin sinkku kuin ihminen voi vain olla.

Tämä minun sinkkufantasiani kumpuaa siitä, että en ole juuri koskaan ollut sinkku. Sitähän fantasioi sellaisesta, jota ei ole koskaan kokenut. Tai olen minä ollut. Olen ennenkin kirjoittanut villistä sinkkuajastani. Se oli vuonna 2003. Sinkkuutta kesti kuusi päivää. Muistan sen ahdistuksen kuin eilisen. Se oli sunnuntai, kun minut jätettiin sinkuksi. Tiistaina olin jo, että vittu, jään koko elämäksi yksin. Torstaina tulin hankkineeksi kissan, että olisi joku, jota rapsuttaa. Onneksi silläkin viikolla tuli lauantai. Kävelin baariin. Näin ihmisen nojaavan baaritiskille. Kävelin lähemmäksi. Katsoin, että nainen. Menin viereen seisomaan ja sanoin, että olethan lähelläni tämän juoman ajan, tai illan ajan. Voidaan viettää yökin yhdessä, tai viikko, ehkä loppuelämä, ei sillä ajalla niin väliä. Ja niin minä en ollut enää sinkku.

Tarkkaavaisemmat saattavat laskeskella, että eihän minun nykyinen parisuhteeni ole niin pitkä, että se olisi alkanut vuonna 2003. Että onhan minulla pakko olla tuoreempikin sinkkujakso. Ei saatana. Joskus totuutta silmiin katsominen sattuu pahasti sieluun. Tiedättekö, että joskus sitä on tullut ajateltua parisuhteesta niin, että parisuhde on kuin suodatinpussi. Että kun laittaa sen paketin viimeisen suodatinpussin kahvinkeittimeen, niin kaapissa pitää olla jo uusi suodatinpussipaketti odottamassa valmiina. Koska onhan se kamala paikka huomata, kun tekee mieli oikein vahvaa kahvia, että ei ole suodatinpussia. Siinähän voi käyttää korviketoimintoja eli vaikkapa kertaluonteisesti talouspaperia suodatinpussina, mutta minä olen ollut tähän asti suodatinpussimies, että kauheasti en kokeilemaan ole lähtenyt. Kyllä hävettää tämä ymmärtää ja tunnustaa julkisesti. Mutta kannustan ihmisiä tulemaan häpeän takaa esille, niin onhan minun itseni toimittava esimerkkinä. Ehkäpä jatkuva parisuhteiluni on syynä siihen, että sinkkuus kiehtoo minua enemmän kuin ehkä pitäisi. 

Kaiken, minkä olen oppinut sinkkuudesta, olen oppinut Sinkkuelämää-sarjan neljästä jaksosta. Ja varmasti sarja antaa hyvinkin realistisen kuvan sinkkuudesta. Miksi ei antaisi. Laskeskelin, että katsomissani neljässä jaksossa harrastettiin enemmän seksiä kuin minä olen harrastanut yhteensä kaikissa viettämissäni parisuhteissa. Koko ajan joku sarjan päähenkilöistä paneskeli menemään. Yhdestä kohtauksesta varsinkin olin kateudesta kiimassa. Siinä Carrie-niminen rakkaudesta kirjoittava tyyppi harrasti seksiä kylpyammeessa. Oli vaahdot ja kaikki tarvittava. Kynttilät paloivat ammeen reunalla. Kuohuviinilasit olivat toisella reunalla. Ja Carrien kanssa joku Kiho paineli sellaista vauhtia, johon ei avioliitossa pääse edes ajatuksissaan. Eikä siinä iässäkään pitäisi enää päästä. Sellaista se on sinkkuelämä. Niin minä tämän ajattelen. Esittäisin toiveen, että kukaan ei ampuisi tätä minun fantasiaa alas typerällä realismilla. Eihän pikkulapsillekaan kerrota, että joulupukkia ei ole olemassa. Siihen totuuteen pitää itse kasvaa kiinni. Minäkin haluan pettyä vasta sitten ensi elämän puolella, kun ymmärrän, että ei sinkkuus ole yhtään sen hauskempaa kuin parisuhteilukaan. Haluan siihen asti elää utopiassa. Sinkkuelämä on uusi joulupukki. 

Silti minä jaksan ihmetellä, että miksi Carriella ja Kiholla oli niin kivaa kylpyammeessa. Peilaan sitä kohtausta omassa elämässäni tapahtuneeseen kohtaukseen. Kun muutimme nykyiseen kotiimme, niin meilläkin oli kylpyamme. Minulla oli yhdelle illalle suunnitelma. No, tästä on jokunen vuosi ja sisälläni kasvoi vielä tuolloin kokeilunhalu. Laitoin huoneet hämäräksi. Sytytin ammeen kulmalle vaniljantuoksuisia kynttilöitä. Ostin Alkosta pullon alle yhdeksän euron kuohuviiniä. Ei sitä hintaa tarvitse kohteellensa kertoa. Laitoin Spotifysta tunnelmallista kiehnäysmusiikkia. Otin kasvoille pehmeän, mutta määrätietoisen ilmeen. Tuli vaimo kotiin. Sanoin kujeilevalla äänellä, että riisu vaatteesi beibe ja mene ammeeseen istumaan, saat rentouttavan kylpyvaahtohieronnan. Ei minulla mikään hieronta ollut mielessä. Suora kylpyammeseksihimo koputteli ohimoa sellaisella voimalla, että en ollut nahoissa pysyä. Mielikuvissa kuvittelin kuohkean vaahdon valuvan paljasta vartaloa pitkin alaspäin ja sormeni kirjoittavan vaahdolla alastomalle iholle pornahtavia piiloviestejä. Kynttilät ammeen reunalla lepattaisivat intohimon tuulista ja kuohuviiniä juotaisiin toisten huulilta.

Alle kymmenen minuuttia sitä iloa kesti. Siitä kymmenestä minuutista neljä meni siihen, että iho tottui kuumaan veteen ja ammeeseen pystyi ylipäätään istua. Seuraavat kolme minuuttia virittelin tunnelmaa ja kaadoin kuohuviiniä laseihin, joista toinen kaatui sinne ammeeseen. Seuraavat kaksi minuuttia katselin, kun vaimo teki lähtöä kylpyammeesta. Kirveli kuuma vesi liikaa ihoa. Sinne minä jäin yksin istumaan vaniljaiseen tuoksuun ja tein kylpyvaahdosta päähäni hassuja hattuja. Ei loiskunut ammeen vesi niin kuin Carrien ja Kihon kohtauksessa. Ei syviä huokauksia. Ja kun olihan siinäkin samat puitteet. Minä olin kuin tosielämän Carrie, joka kirjoittaa rakkaudesta ja vaimoni kuin Kiho, joka muovailee vartalollaan tulevan kirjoituksen sanat päähäni. Vuosi tuosta meille tuli putkiremontti. Kylpyamme kannettiin pois sen näköisten miesten toimesta, jotka eivät polttele vaniljakynttilöitä kylpyammeen reunoilla. Ei harrastettu siinä kylpyammeessa seksiä. Ehkä se vietiin jonkun sinkun asuntoon, jossa vesi litisi vartaloiden painosta harvase ilta. Pääsi amme oikeuksiinsa.

Tämä elämä mennään parisuhteillen. Olen sen päättänyt. Alan olla jo siinä iässä, että sinkkuus ei ole välttämättä markkina-arvo. Sinkkujen kylpyammeseksin estää jo kankeuteni. Siinä on jo seksiä kerrakseen, että pääsee kylpyammeeseen. Mukavaa tämä parisuhteilu on ollut. Ihan ei ole samalla suodatinpussipaketilla menty koko parisuhdehistoriaa, mutta annan sen itselleni anteeksi. Hyviä paketteja ne ovat olleet. En osaa yhtään sanoa, että montako pussia tässä käytössä olevassa paketissa on vielä jäljellä. Ei se ole oleellinen tieto. Tärkeämpää on huomata aamuisin, että tekee yhäkin törkeän paljon mieli kahvia.

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (1)

jaakkka
1/1 | 

MInulla tulee kylpyammeista aina mieleen serkkuni, joka myös nautiskeli kynttilöistä, viinistä ja musiikista vaahtokylvyssä. Ja kas - viini kihahti tukkaan että pätkähti, hän liukui jotenkuten ylös ammeesta ja konttasi sänkyynsä sammumaan. Vaaran ainekset oli ilmassa, sillä se mankkakin putosi ammeeseen siinä vaiheessa kun hän pääsi sieltä pois. Eli hyvä vaan, että amme on poissa :) Itse kierrän ne nykyään kaukaa...

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Olen Mies. 40. Nimeksi he antoivat Sami Minkkinen. Hyvä nimi. Kirjailen kokemuksia parisuhteesta. En pysty pitämään sisälläni. Pursuavat yli.

Seuraa somessa
Facebook

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiin!

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2017
2016

Kategoriat