”Neljä vuotta olemme olleet erossa. Minulla on uusi puoliso. Kaksi vuotta olemme asuneet hänen kanssaan yhdessä. Minulla on edellisestä liitosta yksi lapsi. Hän on nyt kuusivuotias. Puolisollani on myös yksi lapsi edellisestä suhteesta. Hän on kahdeksan. Puolisoni lapsi on meillä joka toinen viikko. Minun lapseni joka toisen pidennetyn viikonlopun. Samalla viikolla, kun puolisollanikin on lapsi luonaan. Lapset tulevat hyvin toimeen keskenään. Ovat hitsautuneet sisaruksiksi. Toisin ei se tässä tilanteessa lohduta. Olemme eron partaalla. Ex-vaimoni tehtailee edelleen tekaistuja lastensuojeluilmoituksia. Useimmiten lapsen pahoinpitelystä. Se alkoi tasan sillä hetkellä, kun muutin uuden puolisoni kanssa yhteiseen kotiin. Ensimmäisenä vuotena ex-vaimoni kävi oven takana soittelemassa ovikelloa. Tiputti postiluukusta ohjeita, kuinka lapsen kanssa kuuluu olla. Ymmärrän nykyistä puolisoani. Ei kenenkään tarvitse tällaista jaksaa. Hänen on ajateltava lastansakin. Viedä pois tästä hullunmyllystä. Ex-vaimoni saa sen mitä on halunnutkin. Tuhottua tämän parisuhteen. ”

Näin kirjoittaa mies, joka on menettämässä perheensä vainoamisen johdosta.

Noin 80 prosentissa kiristyneissä huoltajuuskiistoissa äiti yrittää vieraannuttaa lapsia isistä. Vieraannuttamisella on vakavia seurauksia lapsen hyvinvoinnille ja mielenterveydelle. Vieraannuttaminen tarkoittaa käytännössä sitä, että lähivanhempi mustamaalaa etävanhempaa lapsille ja muille ihmisille. Vieraannuttaminen toteutetaan ongelmien liioittelun, panettelun tai suoranaisen valehtelun keinoin. Äiti myös järjestää asioita niin, että isä ei pääse näkemään lapsiaan. Yleisin tapa on muuttaa mahdollisimman kauas vieraalle paikkakunnalle. Vieraannuttaja on pääsääntöisesti äiti, sillä lähivanhemmuus jää valtaosin äideille. Vieraannuttajista isiä on tällä hetkellä vain noin 5-10 prosenttia.

Tämän kaiken meille kertoo vieraannuttamisesta väitöskirjan tehnyt oikeustieteen lisensiaatti, vaikeiden huoltajuuskiistojen kanssa vuosia työskennellyt varatuomari Anja Hannuniemi.

Hänen mielestään vieraannuttamisen taustalla on aina mielenterveysongelmia, jotka vieraannuttamisen kautta siirretään lapseen. Toisen vanhemman mustamaalaaminen lapsen edessä on henkistä väkivaltaa, joka jatkuessaan jättää lapseen rumat jäljet. Hannuniemen mukaan miesvieraannuttajat ovat pääsääntöisesti aina narsisteja. Äitien tyypillisiä oireita ovat riippuvuus muista ja kyvyttömyys nähdä omia virheitä. Yleisiä vieraannuttamistapoja on lapselle valehtelu toisesta vanhemmasta ja lasta rasitetaan esimerkiksi väitteillä elatusavusta, jonka maksamattomuus estää saamasta ruokaa äidin luona tai estää lapsen harrastamisen.

Julkisuudessa on puhuttu, että lasten huoltajuuteen liittyvät oikeusjutut pitäisi saada minimiin, koska liian usein siinä ei ole kyse lapsen edusta, vaan toiselle vanhemmalle kostamisesta. Anja Hannuniemen mukaan hovioikeuteen asti menneet huoltajuuskiistat, joita on onneksi hyvin vähän, kyse on aina toisen vanhemman mielenterveysongelmasta. Hänen mukaansa arvomaailma on mennyt vähän nurinpäin, koska oikeudessa aggressiivinen ja lapsille haitallinen vanhempi koetaan usein tehokkaan asianajon vuoksi paremmaksi vaihtoehdoksi. Pitäisi kuitenkin ottaa huomioon, että vähemmän itsestään meteliä pitävä on usein huomattavasti parempi vanhempi lasten kannalta.

Tässä asiassa ei ole olemassa eri mielipiteitä. On vain yksi oikea mielipide. Lasta ei koskaan pidä ottaa mukaan aikuisten ihmisten riitoihin. Piste. Toistettuna, lasta ei koskaan pidä ottaa mukaan aikuisten ihmisten riitoihin. Olkoon se avioero kuinka vaikea ja aiheuttakoon se aikuiselle surua ja ahdistusta, niin lapsi ei ole siihen millään tavalla syypää. Lapsen käyttäminen koston välikappaleena on lasta kohtaan väkivaltainen teko. Rikosoikeudelliseen vastuuseen teosta ei joudu, mutta rangaistus tulee kyllä myöhemmin esiin lapsen häiriökäyttäytymisenä tai masennuksena. Muutama vuosi sitten Ylen MOT-ohjelmassa, joka käsitteli lasten huoltajuuskiistoja, ääneen pääsi noin kaksikymppinen nuori mies, joka lapsuudessaan joutui raivoisan huoltajuuskiistan välikappaleeksi, jossa molemmat vanhemmat haukkuivat toista vanhempaansa vuosikausia pojan kuullen ja pakottivat hänet valitsemaan puolensa. Täysi-ikäisenä hän valitsikin, hän katkasi yhteyden molempiin vanhempiinsa ja on päätöksessään pysynyt. Ihminen ei voi valita vanhempiaan, mutta onneksi hänellä on oikeus irtaantua heistä.

”Onhan tämä ahdistava tilanne. Pyrin olemaan lapseni kanssa mahdollisimman hyväntuulinen. Saada hänet tuntemaan olonsa turvalliseksi ja onnelliseksi seurassani. Miten sitä sanoittaa kuusivuotiaalle tilannetta. Puolisoni on tukenut minua kaikki nämä vuodet. Mutta hänen voimansa alkaa loppua. Niin minunkin. Olen aloittanut terapian. Saanut vertaistukea samassa tilanteessa olevilta. Silti mietin päivittäin, että mitä olen tehnyt ansaitakseni tällaista kohtelua. Olen kateellinen puolisolleni, jolla on hyvät välit ex-mieheensä. Olemme käyneet neljästään syömässäkin, puolisoni, hänen ex-miehensä ja heidän yhteisen lapsen kanssa. Niinhän sen pitäisi mennäkin. Aikuiset olisivat aikuisia, jotta lapset saisivat olla lapsia. ”

Jatkaa mies, jonka perhe on hajoamassa.

Lasten huoltajuuskiistat ovat  vähenemään päin. Aiheettomista lastensuojeluilmoituksista on joutumassa rikosoikeudelliseen vastuuseen. Tämä kaikki on pelkästään hyvä asia. Silti yksikin tapaus on liikaa, koska eniten tilanteissa satutetaan lasta. Onneksi nykyään suurin osa eroista hoidetaan lapsen kannalta mahdollisimman hyvin. Vuoroasumisesta on tullut yleisin tapa olla lapsen kanssa ja rippijuhlia ei tarvitse järjestää kuin yhdet, koska molemmat vanhemmat pystyvät olemaan kaksi tuntia samassa tilassa. Lainaan loppuun tarinan lähettänyttä miestä. 

"Aikuisten pitää olla aikuisia, jotta lapset saavat olla lapsia." 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (4)

...25...

Aikuisten pitäisi olla aikuisia,jotta lapset saisivat olla lapsia''
OLEN NIIN SAMAA MIELTÄ!
Itselläni tilanne isä yrittää erkaannuttaa ja mustamaalaa isovanhempiensa kanssa taustoja-ja asioitani. TÄTÄ TAPAUSTA KÄSITELLÄÄN JO NELJÄTTÄ KERTAA OIKEUDESSA! JA KÄSITTELYT KESTÄVÄT VUODEN KERRALLAAN! ÄITINÄ HUOMAAN KUINKA LAPSENI KÄRSII, ENKÄ VOI TEHDÄ MITÄÄN! JOSKUS TUNTUU ETTEN EDES JAKSA ENÄÄ! VARMASTI OLISIN JO KÄÄNTÄNYT SELKÄNI LUOVUTTANUT JOPA TAPAAMISOIKEUKSISTANI, MUTTEN VOI TEHDÄ TÄTÄ 6-VUOTIAALLE POJALLENI JOKA SELVÄTIKKIN KAIPAA JA RAKASTAA ÄITIÄ.
Onneksi kuitenkin tyttäreni isän kanssa olemme nykyään sovusssa, vaikka oik.käynti siihenkin tarvittiin. LAPSET EIVÄT OLE MYÖSKÄÄN SAANEET TAVATA TOISIAAN TÄMÄN 4-VUODEN AIKANA KUIN VAIN 2KERTAA. ISÄT KUN EIVÄT HYVÄKSY MYÖSKÄÄN TOISIAAN. Mikä hirvittävä sotku! Ei ihme että olen aina ihan loppu. Tähän sitten vielä kun lisätään parisuhde, niin huhu!

Eipitäisollavaikeeta

On erikoista että kun tiedetään vieraannuttamisen järkyttävät ja pitkälle tulevaisuuteen vaikutukset lapseen,niin siihen ei suhtauduta vakavasti. Kun vanhemmat eroavat ja vieraannuttaja aloittaa valehtelunsa,toisen vanhemman eriävät näkemykset ja väitteet valheista pitäisi toimia pysäyttävänä herätyksenä. Kunnollinen perehtyminen historiaan, väitetyistä asioista molempien kuuleminen ja näytön vastaanottaminen niistä,riittävä lapsen kuuleminen ja tarvittaessa tälle edustajan hakeminen tai jopa väliaikainen sijoitus kunnes asiat selvitetty pitäisi olla vaikutusriskit huomioiden ihan perusjuttuja. Lasten asioissa valehtelu tulisi heti nähdä kyvyttömyydeksi asettaa lasta etusijalle.

Vain tekemällä eronjälkeiset selvitykset perusteellisesti ja faktoissa pysyen ollaan pelastettu jo paljon. Jos vieraannuttaja heti alussa onnistuu toimissaan,ollaan tilanteessa jossa molempien vanhempien luona on vain huonosti voivia ihmisiä. Tajuamalla ensitietojen oikeellisuuden tärkeys ja vieraannuttajan apuun ohjaamisella molempien kotona ollaan onnellisempia,olivat lapset sitten kummassa tahansa milloinkin.

Käsitteestä lapsen etu tulisi luopua,koska se ei läheskään aina vastaa lapsen oikeutta. Lapsen oikeus olisi parempi ja veisi tarkastelun kv.lapsen oikeuteen,jota vastaan lapsen etua nytkin pitäisi tarkastella sen ollessa ylempää oikeutta omaan lainsäädäntöömme nähden.

Katja

Kiitos kun kirjoitat tärkeästä aiheesta! Olen elänyt tuon läpi uutena puolisona - ilman omia lapsia. Mieheni ex-puoliso on erottanut lapsensa lasten isästä suoranaisella aivopesulla ja tekaistuilla syytöksillä mm. seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Ainoa "järkeenkäypä" syy toiminnalle tuli esille eräässä oikeudenkäynnissä: kun perhe muutti maakunnasta pääkaupunkiseudulle, ei äiti kokenut itselleen mahdolliseksi toimittaa lapsia edes joka kolmas viikonloppu rautatieasemalle. Isä voitti kaikki oikeudenkäynnit, mutta käytännössä kuitenkin menetti lapsensa. Lapset eivät ole enää lapsia ja välit isään on tuhottu - ehkä lopullisesti. Toivon, että täysi-ikäisiksi tultuaan he haluavat pitää yhteyttä isäänsä. On käsittämätöntä, että joku ihminen saa tällaisista tekemisestään hyvää mieltä. Vihasin tätä äitiä sydämeni pohjasta hänen tekemisensä takia, mutta tänä päivänä en enää vihaa. Säälin. Säälin syvästi, koska vain hyvin vaurioitunut ihminen voi tehdä omille lapsilleen noin. Kunpa sellainen pahan sorron kierre katkeaisi. Mies muuttui ja katkeroitui - hän on nyt minun ex-mies. Tapahtumat ovat minulle enää kuin paha uni. Toivon kaikille niin paljon hyvää, että ei tarvitsisi edes harkita kostoa.

katjajulia

Todella mahtava kirjoitus.

Olen samaa mieltä siitä, että lapsen vieraannuttaminen on merkki omasta mielenterveydestä. Jos olisit normaali vanhempi, et manipuloisi lapsesi käsitystä kaikesta. Antaisit lapsen oppia, tietää ja valita itse.

Terve vanhempi antaisi lapsen kehittyä ja muodostaa oman arvomaailmansa. Sairas vanhempi opettaa ja kouluttaa lapsensa siihen ketkä ihmiset ovat pahoja ja ketkä hyviä, ja varmistavat, että lapsi uskoo sen.

Minullakin on ollut saman tyyppisiä kokemuksia, mutta ei noin pahoja. Minun lapseni isä on narsisti, mutta ei pahin mahdollinen. Meidänkin poikaamme manipuloidaan sillä tavalla.

Koska voitaisiin rankaista paha-aikeista ihmistä keksityistä sossuilmoituksista? Se on erittäin yleistä. Koska todetaan, että sellainen on liikaa? En joudu kestämään sossuilmoituksia, mutta kestän eksäni kiusaamista, jonka hän pitää juuri ja juuri laillisuuden rajoilla, mutta sitä ja poikamme manipulointia on jatkunut kolme vuotta. Poikamme on kasvanut onneksi isommaksi ja alkaa ymmärtää isän pelejä ja suodattaa niitä.

Kuulen kuitenkin jatkuvasti näistä keksityistä sossuilmoituksista. Kuka tahansa voi kiusata entistä puolisoaan jatkuvasti, koska sosiaaliviranomaisten on aina pakko reagoida.

Mieleeni jäi se maailman paras kommentti. Aikuisten pitää olla aikuisia, jotta lapset voivat olla lapsia.

Tuo lause ei ole välitön ratkaisu ongelmiimme, mutta se voisi olla meidän tehtävämme, tai vaikka vain missio.

Kiitos ja terveiset.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Olen Mies. 40. Nimeksi he antoivat Sami Minkkinen. Hyvä nimi. Kirjailen kokemuksia parisuhteesta. En pysty pitämään sisälläni. Pursuavat yli.

Seuraa somessa
Facebook

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiin!

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2017
2016

Kategoriat