Tänään oli juhlapäivä. Koiramme täytti kolme vuotta.
Ilma väreili jännityksestä ja juhlahumusta.
Melkoisen kohtelun koira saikin osakseen.
Kateellisena sitä sivusta seurasin. 
Minulla oli synttärit viime kuussa. Mutta ei vielä siihen.

Vaimo teki koiralle kakun. No totta helvetissä koiralle kakku.
Maksalaatikon päälle koristeena nakin paloja kolmoseksi.
Kynttilöitä tietenkin. Palamaan tietenkin. 
Odotin jännityksellä, että milloin koira kutsutaan puhaltamaan ne.
Ja sitä, että saadaanko koira syttymään tuleen.

Juhla-ateria odotti lautasella ottajaansa. 
Tyttäreni ja vaimoni olivat ostaneet koiralle lahjan. Tytär teki kortin.
Siinä lahjat olivat maksalaatikkokakun vierellä. Paperissa.
Vaimo pyysi kuvaamaan kännykällään videota.
Samalla hän itse kuvasi järjestelmäkameralla.
Tyttärellä oli myös kuvaus kännykässä päällä.
Kolme kameraa seurasi koiran liikkeitä. 
Sankari saapui sulavin liikkein kakkunsa eteen.
Kolmisenkymmentä sekuntia ja kakku oli kitusissa.
Paketista paljastui pehmolelu. Rikkirevitty keskeltä alle vartin.
Perkele kympin oli maksanut.

Katsotaan videot, tytär ja vaimo yhtäaikaa kiljuvat.
Video pyörimään ja samassa vaimo kutsuu koiraa nimeltä.
Tule katsomaan videota, hän puhuu koiralle.
Laittaa kännykkäänsä lähemmäksi koiraa, että se näkisi.
Katson epäuskoisin silmin ja haluan paeta. 
Sanon, että ulkoilutan koiran. Kukaan ei kuule.
Ilmassa väreilee koiravideokiljuntaa.

Ulkona sataa räntää. Koira paskoo kolmasti.
Otan taskusta koirankakkapussin, jossa lukee hauska.
Kai se on jonkun mielestä hillittömän hauskaa kauhoa maksalaatikkolöysää paskaa pussiin märässä räntäsateessa.
Minua ei liiemmin naurattanut.
Menen takaisin kotiin. Kukaan ei huomannut poistumistani.
Tietokoneella pyörii koiran synttärivideo. 
Vaimo kysyy, voisinko viedä koiran. 
Ajattelen, että olisi ihan sama mitä nyt tekisin. 
Vaimo ei huomaisi. Huutaisin eteisestä, että menen naapurin rouvan kanssa käymään makkarissa. Ei vaimo huomaisi.
Sanoisin, että vedän keskivahvat maanantaiperseet Peran kanssa.
Vaimo ei huomaisi. Koiravideo pyörisi koneessa ja facebokiin ja instagrammiin ladattaisiin kuvia. Koira. Koira. Koira.

Kuusikymmentä tykkäystä tullut vaimon lataamaan kuvaan Facebookissa. Kommentteja. Ihana! Söpöö! Ihana otus!...
Minä täytin helmikuussa 39. Vaimo teki mutakakun. 
Ei laitettu kännykästä videoo pyörimään, kun söin sitä.
Ei ladattu Faceen kuvaa synttärisankarista.
Ei tullut kommentteja, että ihana, söpö, valloittava otus.
Ei kiljunut vaimo eikä lapsi ympärilläni.

Vuosi vuodelta tämä pahenee. 
Ensi vuonna ehkä kaverisynttärit Hoplopissa. 
Koirat riviin syömään maksalaatikkoa. 
Koirien omistajat kännykät surraten kuvaamassa sankareitaan.
Koirille päähän hassut hatut ja kaulaan serpentiiniä.
Kannattaisi markkinoida. Varmasti olisi kysyntää.

Lopuksi, hyvää syntymäpäivää koirallemme.
Olet jo kolmen vanha. Iso poika.
Mihin ne vuodet oikein menee.
Juurihan sinä olit ihan pieni vauva. Kusit lattialle.
Söit kolme laturiani ja eteisen seinän. 
Nyt olet iso möllykkä. Iso palliton möllykkä.
Mutta tytöt tuntuu tykkäävän kovasti.
Onnenpekka.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Olen Mies. 40. Nimeksi he antoivat Sami Minkkinen. Hyvä nimi. Kirjailen kokemuksia parisuhteesta. En pysty pitämään sisälläni. Pursuavat yli.

Seuraa somessa
Facebook

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiin!

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2017
2016

Kategoriat