Juna olisi täällä iltakahdeksalta. Viesti puhelimeen tiistaina aamupäivällä. Eihän sitä tarvinnut miettiä. Meille tulikin yllättäen mahdollisuus nähdä. Kaksi tuntia junalla tyttöystävän luokse. Aamujunalla kaksi tuntia takaisin. Perillä ehtisi olla 12 tuntia. Välissä yli viikko näkemättä. Kaksitoista tuntia aikaa rakastaa. Eihän siinä järkeä ole, mutta rakkaus onkin tunnelaji.

Sellaista se on etäsuhteen arki. Pitää ottaa hetkistä vielä enemmän irti. Pitää tarttua tilaisuuteen. Laittaa kalenteriin yhteisiä päiviä ja viikonloppuja. On kuin olisi erolapsi, joka seilaa kahden asunnon välissä. Minulle on tullut juna tutuksi näiden kuukausien aikana. Osaan kuulutukset ja väliasemien järjestyksen ulkoa. Hammasharja on molemmissa kaupungeissa. Ei tarvitse ottaa aina mukaan.

Voisihan sitä kai parisuhteilla helpommin. Olisi edes sama kaupunki. Tai yhteiset seinät. Olisi aamuisin joku jolle sanoa huomenta ja antaa aamusuudelma. Rakkaus ei aina ole valintakysymys. Se on tunteena sen verran röyhkeä, että se ei kysele. Se tulee ja raivaa voimallaan esteet tieltään. Rakkaus ei kysy lupaa, vaan se ottaa väkisin. Laittaa istumaan junassa neljä tuntia yhdestä kaksitoista tuntia kestävästä yhteisestä hetkestä.

Ei kai ole olemassa vain yhtä tapaa olla parisuhteessa. Rakkaus on se, joka johdattaa.

Iltaisin se tuntuu vaikeimmalta.  Sellaisina iltoina, kun huoneen seinän täyttävät vain jalkalamppujen valosta syntyvät varjot. Hetkissä, jolloin ikävä on niin kova, että tekisi mieli raapia iholle naarmuja. Sitä ottaa käteensä puhelimen ja laittaa viestin WhatsApp-ketjuun. Ketjuun, jossa on jo satojatuhansia sanoja. Viestiääni on merkki kosketuksesta. Pitää hyväillä sanoilla. Sormilla ei voi. Miksi katsoa pimeään, kun toisessa suunnassa siintää valo.

Ikävä on rakkauden ilmentymä. Merkki, että tunne palaa voimalla. Ehkä ei olekaan aamua, jolloin sormensa voi painaa rakkaansa vartalolle tai iltaa, jolloin hänet voi vetää sohvalla viereensä. Mutta on tietoisuus, että tulee aamuja ja iltoja, jolloin se kaikki toteutuu. On yhteys, jota mikään fyysinen välimatka ei katkaise. On rakkaus, joka on mahdottomuutta voimakkaampi. On ihminen, jota rakastan.

Minulla on hyvä tässä. 

Kommentit (3)

Minna40
1/3 | 

Kiitos taas tästä.Niin sama tunne.Paitsi että välimatka reilu tunti...lentokoneella..Rakkaus on...<3

Vierailija
2/3 | 

😊 pieni matka, vain kaksi tuntia. Minun rakkaani oli kahdeksan tunnin päässä. Vain viikonloput käytettävisssä. Puolitoista vuotta sitä, sitten hynttyyt yhteen. Paljon puhetta, paljon tunteita. Lasten huomioimista, bonuslasten huomioita. Rakkaus on kahden ihmisen välistä, mutta olosuhteet, muiden mielipiteet ja käytännön asiat vaativat veronsa. Hassu juttu, välimatkat vaativat suhteelta, mutta kun se onnistuu, se on vahvempi kuin ikinä osaa kuvitella. Matka sinun luota hänen luo, on yhtä pitkä, kuin häneltä sinun luo. Jos haluatte, se on tosi lyhyt.

Larissa
3/3 | 

Kyllä niin osasit kirjoittaa taas juuri niin kuin asia on. Rakkaus ei tosiaan kysele mikä olisi se käytännöllisin kohde, vaan mokoma parkkeeraa ihan minne haluaa tällä pallolla. Mutta on se myös ihanaa, niin ihanaa, ettei ole mitään ihanampaa.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Olen Mies. 40. Nimeksi he antoivat Sami Minkkinen. Hyvä nimi. Kirjailen kokemuksia parisuhteesta. En pysty pitämään sisälläni. Pursuavat yli.

Seuraa somessa
Facebook

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiin!

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2017
2016

Kategoriat

Sisältö jatkuu mainoksen alla