Sain viestin, jossa minulle sanottiin, että enhän vain ala kirjoittaa nyt vauvan saamisen jälkeen vauvajuttuja. Kiitos kysymästä, tässä ensimmäinen. Minä kirjoitan siitä, mitä ympärilläni tapahtuu. Tällä viikolla on tapahtunut vauvaa. Olen siitä helvetin kiitollinen. Joten muutamia vauva-arkeen liittyviä asioita, olkaa hyvä. 

Yliaikaisuus:

Minulla on kaksi yliaikaista tyttöä. Se on sinänsä yllättävää, kun miettii, että tytöt ovat saaneet alkunsa ennenaikaisella meiningillä. Tiedättehän, mistä puhun. Olen vähän miettinyt, että selittääköhän yliaikaisuus asioita. Vanhemmasta tytöstä sen jo huomaa. Koulu loppuu kahdelta, mutta parkkipaikalle valuu siinä puoli kolmen aikoihin. Tai jos huoneeseen menee sanomaan, että vartin päästä pitäisi olla valmiina lähtöön, niin vartin päästä ei olla valmiina lähtöön. Joskus bussissa ollessani mieleeni tulee, että onkohan mummot, jotka nousevat käytävälle kahta-kolmea pysäkkiä ennen seisomaan, ennenaikaisia vauvoja. Puhumattakaan kauppoihin puolta tuntia ennen aukioloaikaa jonottavia. He lienevät niitä keskosina syntyneitä. Minä olen syntynyt kaksi viikkoa myöhässä. Minun yliaikaisuus näyttäytyy vakavammalla tavalla. Tänään esimerkiksi odotin Tampereelle menevää junaa Tikkurilan asemalla. Siihen samalle raiteelle tuli peräkkäin sekä Lahteen, että Tampereelle menevät junat. Minä nousin siihen jälkimmäiseen, joka vei minut Lahteen. Pääsin minä sieltä Riihimäen kautta lopulta Tampereelle, mutta pari tuntia myöhässä.

Synnyttäminen:

Vaimo pyysi korjaamaan virheellisen tiedon. Olin kirjoittanut viimeiseen tekstiini, että synnytys kesti 21 tuntia. Olin väärässä. Synnytysraportissa synnytyksen kestoksi oli kirjattu 32 tuntia. Siinä vain kävi niin, että minä olin paikalla vain sen 21 tuntia sen jälkeen, kun hänet siirrettiin käynnistyksestä synnytyssaliin. Sain soiton yöllä kello 3.30, että nyt pitäisi tulla. Ajoin kiireellä päin punaisia sairaalaan, jotta en myöhästyisi. En myöhästynyt. 21 tuntia siihen vielä saapumiseni jälkeen meni. Minä sanoin vaimolle, että kymmenen tuntia sinne tänne, että onko se nyt niin justiinsa. Sen sanomisen jälkeen en enää sanonut mitään moneen tuntiin. Vaimokaan ei sanonut mitään. Oli kovin hiljaista. Ja niin oli siellä synnytyssalissakin sen jälkeen, kun vähän ennen puolta yötä 21 tunnin synnyttämisen jälkeen silmieni eteen tuotiin imukuppi ja en minä ymmärtänyt olla katsomatta. Kyllä siinä sanat loppuivat. Sitä seisoi vain paikoillaan ja yritti olla ymmärtämättä. Minusta siihen ei olisi ollut. Ei synnyttäjäksi, eikä lääkäriksi. Kolme minuuttia yli puolen yön tapahtui lopulta sellaista, jota en unohda ikinä.

Nännivoide:

Meillä on koira. Koira on ollut vähän mustasukkainen vauvasta. On näyttänyt sen meille. Söi eilen vaimoni nännivoiteen. Kyllä, koko purkillisen. On muuten kulmakunnan sileänännisin koira. Vaimoltahan se voide sitten loppui. Onneksi ehdin kokeilla rasvaa. Että miltä se tuntuu omalla nännillä. Kieltämättä hyvältä tuntui. Pyöritellä omia nännejään. En tiedä, pyörittävätkö muut miehet omia nännejään, mutta suosittelen. Varsinkin jos laittaa niihin vähän rasvaa, niin luistaa ihanasti. Todella hyvältä tuntuu. Toisaalta tässä elämäntilanteessa mikä tahansa kosketus ihan missä tahansa vartalon osassa tuntuu tosi hyvältä. Minut laitettiin kauppaan ostamaan lisää nännivoidetta. Olin, että eikö koira voi mennä, koska sen söi. Siellähän minä olin sitten apteekissa. Saanko olla jotenkin avuksi. Kysyy apteekin nainen minulta. Kiitos. Etsin nännivoidetta. Nainen johdattaa nännirasvahyllylle. Siellä on muutamaa eri laatua. Sitten alkaa se vaihe elämässä, jossa minulle selitetään nännivoiteiden eroavaisuuksia. Pihalla tuntui vihmovan vähän räntää.

Rintapumppu:

Samalla apteekkireissulla minua pyydettiin hakemaan Prisman puolelta rintapumppu. Olin, että totta helvetissä. Ehdotin tosin, että eikö sitä voisi tehdä vanhalla pyöränpumpulla. Voisin auttaa niin kuin pyörän kumien pumppaamisessakin. Että otapas venttiili tissistä irti, niin pistetään pumpaten. Rintapumppujakin oli monia. Yksi niistä oli sähkökäyttöinen. Olin, että nyt on kova laite. Sitä on pakko päästä itsekin kokeilemaan. Nännit ovat valmiiksi vaimon nännivoiteesta johtuen jöpöllään, niin pumppu kiinni vaan ja menoksi. Ostin kuitenkin sellaisen manuaalisen vehkeen. Menisi sähköisellä liian villiksi tämä elämä. Nännivoide ja rintapumppu kankaisessa kasissa kävelin sitten takaisin kotiin, jossa vauva-arki tuli tuoksuna vastaan jo ulko-ovella. Pesin sen vessan lavuaarissa juoksevan veden alla pois ja vaihdoin puhtaan vaipan.

Katse:

Vauva saa lisämaitoa pullosta. Se on ehkä maailman yksi kauneimmista näyistä. Kun vauva imee maitoa pienillä huulillaan pullosta. Tuijottaa herkeämättä suoraan silmiin. Pienillä silmillä tuijottaa herkeämättä suoraa silmiin. Eilen annoin vanhemmalle tyttärelleni pullon, jolla hän syötti vauvaa. Vauva tuijotti siskoaan herkeämättä suoraan silmiin. Pienillä silmillä tuijotti suoraan siskonsa kauniisiin silmiin. Minä seurasin sivusta itku kurkussa ja ajattelin, että ehkä jotain olen tässä elämässä osannut tehdä oikein. Kaikki se antamani rakkaus yhdessä hetkessä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (1)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Olen Mies. 40. Nimeksi he antoivat Sami Minkkinen. Hyvä nimi. Kirjailen kokemuksia parisuhteesta. En pysty pitämään sisälläni. Pursuavat yli.

Seuraa somessa
Facebook

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiin!

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2017
2016

Kategoriat