Se oli vappuaatto. Istuin tyttäreni kanssa bussissa. Bussin etuoveen tuli ongelma. Se ei mennyt kiinni. Kuski kääntyi matkustajiin päin ja kysyi, että onko kyydissä ihmistä, joka ylettyisi painamaan oven yläpuolella olevaa sulkijanappulaa. Päätin kokeilla. Kunnes ymmärsin, että ei olisi pitänyt. Nappula oli niin korkealla, että sinne piti kurkottaa. Päälläni oli tyypilliseen tapaani paita, joka oli yhtä kokoa liian pieni. Nostaessani käteni kohti nappulaa, paita nousi samalla ylös paljasten ylävartaloni. Ja kun paita oli yhtä koko liian pieni, niin se ei laskeutunut alas samalla, kun laskin käteni. Bussi oli täynnä ihmisiä, jotka katsoivat suoraan minuun. Tunsin punan nousevan kasvoilleni.

Sain viestin mieheltä. Hän oli kokenut vuoden aikana sekä konkurssin että avioeron. Se tyypillinen tarina. Elämä on rakennettu suorituksien varaan. Miehisyys mitataan siinä, kuinka leveän leivän tuo pöytään. Tai oikeammin, miehen pään sisään on rakennettu rakennelma. Viesti oli kirjoitettu humalassa. Mies myönsi sen itsekin. Kirjoitti häpeästä, jota kokee tilanteensa johdosta. Se mitä jää jäljelle rakennelman romahdettua. Häpeä ja viinan tuoma hetkellinen helpotus. Ennen aikaiseen kuolemaanhan tuo kaikki tulee päätymään. Paitsi jos ymmärtää olla häpeämättä.

Olen neljännessä parisuhteessani. Se tarkoittaa sitä, että kolme edellistä on päätynyt eroon. Viimeisin niistä avioeroon. Muutama kuukausi avioeron jälkeen eräs läheiseni kysyi minulta, että hävettääkö mitä olen saanut aikaiseksi teoillani. Pysähdyin kysymyksen äärelle. Esitin vastakysymyksenä, että mitä minä olen mennyt hänen mielestään tekemään. Vastaus oli tyly, jättänyt perheesi. En halunnut hänelle sitä iloa, että olisin vastannut mitenkään. Pyysin painumaan helvettiin. Itselleni vastaisin myöhemmin, että ei hävetä. Koen ehkä syyllisyyttä ja surua, muuta hävetä en ymmärrä.

Minä haluan uskoa elämään. Haluan uskoa ajatukseen, että pelon ja pessimismin vuoksi ei kannata jättää mitään tekemättä. En ole koskaan ajatellut, että kolme aiempaa parisuhdettani olisivat epäonnistuneita. Ne ovat kaikki olleet onnistuneita, jotka ovat erilaisista syistä päätyneet eroon. Olisihan ne voinut eron pelossa jättää kokematta, mutta paljon rakkautta olisi jäänyt saamatta ja antamatta.

Vastaisin eron ja konkurssin kokemalle miehelle sen mitä elämästä ajattelen. Miksi hävetä sitä, että ei ole onnistunut, vaan olla ylpeä siitä, että on edes yrittänyt. Epäonnistumisen estää sillä, että on yrittämättä. Tekee elämässään pelkästään asioita, joihin ei sisälly riskiä. Parisuhde tai yritys on aina riski, jossa on suuri onnistumisen mahdollisuus, mutta rinnalla kulkee aina se, että kaikki ei mene hyvin. Minulla ajatus onnistumisesta peittoaa helposti pelon epäonnistumisesta. Koska ne hetket, kun tuntee, että on saavuttanut jotain isoa, on hetkiä, joiden vuoksi kannattaa kestää nekin hetket, jolloin kaikki ei ole mennyt suunnitelmien mukaan.

Minä olen päättänyt yrittää kaikesta huolimatta. Tulee vielä aika, jolloin asiat onnistuvat. Aion olla ylpeä niistäkin asioista, jotka ovat päättyneet epäsuotuisasti. Olen lapsellisen innokas tästä kaikesta, joka on ympärilläni. Voisihan sitä luovuttaa ja keksiä tekosyitä. En halua sitä. Haluan pyrkiä siihen tunteeseen, että maailman tai puolisoni huulet ovat raollaan minua varten, minun suudelmaani varten. En aio hävetä sitä, että suutelen toisinaan ohi.

Kaiken tämän ympärillä kulkee kaksi mahdollistajaa. Toinen syntyi helmikuussa täytettyäni neljäkymmentä. Ymmärsin, että olen ehkä ylittänyt elämäni puolivälin. Vierelläni alkoi kulkea armo. Armo siitä, että aina ei edes tarvitse onnistua. Armo ajatukselle, että maailmassa on virhe. Armo sille, että nostaessani kädet ylös, paita ei laskekaan enää alas. Ja mitä näkyvämmin armo kulkee vierelläni, sitä rohkeammin uskallan yrittää tehdä asioita, joita en edes uskonut osaavani tehdä.

Toinen mahdollistaja on rakkaus tätä kaikkea kohtaan. Sitä ajatusta kohtaan, että on koko elämä aikaa tehdä asioita, joita on aina halunnut tehdä. Ja jos siinä tehdessä tulee paljastaneeksi treenaamattoman ylävartalonsa, niin ei haittaa. Pääasia on, että on tullut edes yrittäneeksi. Jos sen jälkeen ei ole onnistunut, niin haluan toistaa jo aiemmin sanomaani, mitä häpeällistä siinä voisikaan olla. Häpeällistä on se, että epäonnistumisen pelossa ei edes yritä.

Ajatelkaa tätä kaikkea. Kuinka lohduttavaa onkaan ymmärtää, että huomenna nousee jälleen uusi aamu, jolloin kaiken voi aloittaa alusta. Kaiken voi aloittaa aina alusta. Häpeä on vihoviimeinen paikka, johon ihmisen kannattaa piiloutua. Se on paikka, jonne ihminen hukkuu. Kukaan meistä ei ole elänyt tätä elämää tekemättä yhtään virhettä. Ja minua ainakin kiehtovat eniten ihmiset, jotka pettymyksestä ja virheistä huolimatta jatkavat eteenpäin, eivätkä jää katkeroitumaan häpeän vankilaan.

Mitä siihen bussin oviongelmaan tuli, niin se ei korjaantunut. Matkustajien piti vaihtaa bussia. Kuski muisti kuitenkin kiittää minua, että edes yritin. Opinko minä siitä, että olisin alkanut pitää oikean kokoisia paitoja, niin en oppinut. Opin olematta häpeämättä sitä, että vartalossani ja vaatekoossani on virhe.

Sen ymmärtäminen on antanut minulle varmuuden tehdä asioita, joita en ehkä edes osaa tehdä. En tiedä osaanko, aion ainakin yrittää. Epäonnistumista en aio piilottaa häpeällä tai viinalla, vaan rakastamalla entistä enemmän. 

Aion kulkea suoraan kohti.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (2)

NewEra

Tärkeää on yrittää. Itseä varjostaa jatkuva epäluulo itsestäni joka huokuu myös ympärille.jatkuvana epäilynä, että jos kaikki nyt kaatuukin. Mutta joka päivä pitää yrittää uudestaan. Ainakaan kukaan ei voi tulla kertomaan, etten olisi kaikkeani antanut lapsille ja vaimolleni

leski 74 vuotias

Vau mikä mies luin noita toisiakin tarinoita ja kaikki ihan jees

74 vuotias leskirouva kiittää

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Olen Mies. 40. Nimeksi he antoivat Sami Minkkinen. Hyvä nimi. Kirjailen kokemuksia parisuhteesta. En pysty pitämään sisälläni. Pursuavat yli.

Seuraa somessa
Facebook

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiin!

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2017
2016

Kategoriat