Vanha uutinen maailmalta kertoi miehestä, joka löytyi kuolleena omasta nojatuolistaan. Mies oli ehtinyt olla tuolissaan kuolleena kaksi päivää, ennen kuin hänen vaimonsa oli asian huomannut. Vaimo oli kysyttäessä vastannut, että ei hän kiinnittänyt mieheensä mitään sen kummempaa huomiota, koska hän istui aina muutoinkin illat pitkät nojatuolissaan. Vaimo piti tilannetta niin normaalina, että ei huomannut käydä katsomassa, että hengittääkö mies laisinkaan.

Tämä on tragikoominen esimerkki siitä, että miltä näyttää parisuhde, josta on tullut itsestäänselvyys. Ihmiset eivät enää huomaa toisiaan. Väitän, että pienemmässä mittakaavassa tätä tapahtuu surullisen monessa parisuhteessa. Lakkaamme olemasta näkyviä toisillemme. Pidämme toisen olemista niin itsestäänselvyytenä, että lakkaamme huomaamasta häntä, tai paremminkin lakkaamme huomioimasta häntä. Siinä hän istuu nojatuolissaan tai sohvallaan illat pitkät ja katselee televisiota tai näppäilee älypuhelintaan.

Josta päästäänkin varsinaiseen asiaan. Parisuhteessa on turha vaatia toiselta huomiota, jos ei ole itse valmis tuomaan itseään esille. Puhutaan paljon siitä, että haluaisimme parisuhteiltamme enemmän yhteistä aikaa, kosketuksia ja seksiä. Mutta kun ei kosketukset itsestään tule. Ei kukaan jaksa loputtomiin tulla siihen nojatuolin tai sohvan eteen kosketuksia antamaan, jos ei nojatuolissa tai sohvalla istuva tee itseään alttiiksi kosketuksille. Sohvalla röhnöttövän on tehtävä itsensä haluttavaksi. Ja siihen ei riitä se, että istuu sohvalla ryhdittömässä asennossa, hiukset sekaisin, hampaat pesemättä ja likaisissa vanhoissa verkkareissa. Ei sellainen kannusta läheisyyttä antamaan.

Enkä minä tässä ole nyt esittämässä väitettä, että meidän pitäisi tavallisena arki-iltana käyskennellä eroottisesti latautuneina, meikit ja puuterit kasvoilla, parta viimeisen päälle muotoiltuna, tyylikkäästi pukeutuneena, tiskipöytään merkitsevästi nojaten, tekemässä flirttailevaa aloitusta intohimoisen ja aistikkaan seksin syövereihin. Mutta olen esittämässä huolta siitä, että pitkässä parisuhteessa me usein tulemme antaneeksi periksi. Lakkaamme haluamasta olla haluttava ja viehättävä rakastetun edessä. Ajaudumme itsestäänselvyyksien kierteeseen, joka päättyy siihen, että istumme kaksi päivää kuolleena nojatuolissa, eikä toinen edes huomaa sitä. Ei kukkakaan kastelematta kuki.

Se tapahtuu pikkuhiljaa. Suhteen alussa annamme toisillemme jatkuvaa huomiota. Sanomme kauniita asioita. Järjestämme yllätyksiä. Kosketamme toista ohi kulkiessamme. Laittaudumme kauniiksi toistemme seurassa. Hiljalleen sanat vähenevät. Tai kauniiden sanojen sijasta, annamme enemmän arvostelevia sanoja. Lakkaamme haluamasta näyttää toisen silmissä hyvältä. Meidän ei tarvitse enää yrittää. Olemme saaneet haluamamme ja vuosien myötä toisen olemassaolo muuttuu itsestäänselvyydeksi. Ja jos alkaa pitää toista itsestäänselvyytenä, niin ei hänen eteensä tarvitse vaivaa nähdä. Siinähän se pysyy mitään tekemättä. Kunnes tulee päivä, jolloin toinen haluaakin lähteä ja toinen on ihmeissään, että miksi se nyt ihan syyttä on minnekään lähdössä.

Tiedättehän sen vanhan tarinan rakkauden tunnustamisesta. Toinen pyytää toista sanomaan useammin, että rakastaa häntä. Ne kolme ihanaa sanaa, minä rakastan sinua. Toinen vastaa, että olenhan minä ne jo kerran sanonut. Ilmoitan kyllä, jos asiaan tulee muutos. Siinäpä se. Itsestäänselvyyden sanoittaminen. Niin kuin kaikki olisi valmista, kun valloitus on joskus aikoinaan tehty. Siitähän sen toisen huomioiminen pitäisi vasta alkaa. Ja se kun on parisuhteessa, niin kuin koko elämässä, että huomio pitää myös ansaita. Jos minä haluan rakastetultani seksiä, niin ei se voi aina mennä niin, että sanoitan asian hänelle kahdella sanalla, haluan seksiä. Parempi tapa on näyttää halu. Vietellä. Tehdä itsensä niin haluttavaksi, että rakastetulle ei jää vaihtoehtoa. Enkä minä taaskaan ole esittämässä väitettä, että näin pitäisi aina toimia. Kyllä minä nelikymppisenä ymmärrän elämän realiteetit. Siinä voi viettelyllä aloitetun seksin edessä olla lapset, kiire ja väsymys. Mutta edes joskus. Että se ei lähde sille itsestäänselvyyksien kierteelle, jossa seksikin on vain merkintänä kalenterissa.

Sen voi tehdä pienissä erissä. Vaikka siinä olisi lapsia ja kiirettä ympärillä. Hipaista aamulla rakastettuaan niskasta. Silittää ohi kulkiessaan vähän hiuksista. Kertoa ennen töihin lähtemistä rakastavansa. Laittaa päivän aikana flirttailevan tekstiviestin. Ottaa illalla lähelleen. Tehdä rakkaudestaan näkyvää. Tehdä toisesta ihmisestä haluttava. Mutta ennen kaikkea, tehdä itsestä haluttava. Se ei tule sillä, että istuu nojatuolissaan tylsistyneen näköisenä ja odottaa, että maailma ja parisuhde kannetaan syliin. Koska ei sitä siihen kukaan kanna. Yksinäisyyteen siinä lopulta kuolee, vaikka asuu jonkun toisen kanssa yhdessä.

Miksi me olemme parisuhteessa, jos emme tee mitään parisuhteeseen kuuluvaa. Ei se rakettitiedettä ole. Se toinen ihminen, jonka kanssa parisuhteen jaamme, ansaitsee huomion ja rakkauden. Jos sitä ei ole sille toiselle ihmiselle valmis antamaan, niin ei sen toisen ihmisen tarvitse sellaiseen parisuhteeseen jäädä. Meistä kenenkään ei ole tarvetta olla itsestäänselvyys. Me tarvitsemme huomioimista. Me tarvitsemme rakastettuna olemisen tunnetta. Meidän oikeus parisuhteessa on kokea kevyt hipaisu kaulallamme tai lantiollamme aamuisin kahvia keittäessämme. Me voimme odottaa rakastetultamme sitä, että hän haluaa olla mahdollisimman viehättävä ja houkutteleva edessämme. Ei meidän tarvitse tyytyä itsestäänselvyyksiin. Ihmiseen, joka on yhtä eloisa nojatuolissaan elävänä ja kuolleena.

Myöhemmin miehensä nojatuolista kuolleena löytäneeltä naiselta kysyttiin, että onko mikään hänen elämässään muuttunut miehensä kuoleman jälkeen. Nainen oli vastannut, että lumityöt ovat jääneet tekemättä. Siinäpä on ollut rakkaudentäytteinen parisuhde. Eihän oteta opiksi. Tässä olisi taas yksi kokonainen päivä aikaa saada rakastettu hehkumaan. Joten lopetetaan nyt tämä helvetin nysvääminen ja pelleily ja muovaillaan itsestämme sellainen synti, että sillä toisella ei ole muuta mahdollisuutta kuin langeta siihen. Sen voi aloittaa sillä, että nousee sohvalta ja harjaa hiukset.

Rakkautta ja rakastamista varten se parisuhde on keksitty. Perkele.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (4)

Vierailija
1/4 | 

Ihana❤️miten osasit noin hyvin kirjoittaa❤️taidan lähettää blogisi linkin eräälle eteenpäin..Jospa joku päivä❤️

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Olen Mies. 40. Nimeksi he antoivat Sami Minkkinen. Hyvä nimi. Kirjailen kokemuksia parisuhteesta. En pysty pitämään sisälläni. Pursuavat yli.

Seuraa somessa
Facebook

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiin!

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2017
2016

Kategoriat