Uusi vuosi on syytä aloittaa sillä, mihin vanha vuosi loppui, eli rakkaudella. Olen vuoden sisällä törmännyt monesti termiin aito avioliitto. Minulle aito avioliitto merkitsee sitä, että on avioliitossa rakkaudesta. On kuitenkin tahoja, jotka rakkautta ja avioliittoa halveksien haluavat asettaa kahden ihmisen väliselle rakkaudelle esteitä. Tuo ihmisryhmä, joka keräsi nimiä kansalaisalotteeseen, joka estäisi kahta toisiaan rakastavaa ihmistä avioitumasta. Koska avioliitto kuuluu vain miehen ja naisen välille. Kaikki muu on luonnotonta. Minäkin sain viestin, että haluaisinko lähteä heidän kamppanjaansa mukaan. En tiedä, miksi he sitä minulta kysyivät. Eivätkö he tienneet, että kirjoitan rakkausblogia. 

Onhan se paha paikka. Huomata maailman menevän menojaan. Sitä aukaisee television lauantai-iltana ja ahdistuu, kun ruutuun ei tulekaan Heikki Hietamiehen juontama Lauantaitanssit. Prisma on auki viikonloppuisinkin kymmeneen asti. Kadun kulmalla nainen suutelee naista ja he saavat halutessaan kävellä yhdessä vihille. Pillimehuja ei saa enää kolmionmuotoisina. Nuoret eivät enää koe sukupolvien yli valuvaa häpeää tekemisistään. Onhan se paha paikka. Huomata, että mikään ei ole niin kuin ennen ja ennen oli kaikki niin paljon paremmin. 

Niin kauan, kun meidän tarvitsee keskustella itsestäänselvyyksistä, meillä on vielä työsarkaa edessä. Puhutaan sallivuudesta, että meistä on tullut sallivampia. En ymmärrä termiä sallivuus. En koe olevani erityisen salliva jos hyväksyn kahden aikuisen ihmisen välisen rakkauden. Miksi sitä edes pitäisi kysyä minulta, tai keneltäkään muulta. Se on kahden rakastuneen ihmisen välinen asia. Jos he rakkaudessaan haluavat mennä keskenään naimisiin ja järjestää kirkkohäät, niin en ymmärrä yhtään syytä, miksi he eivät saisi niin tehdä. Ja jos on olemassa uskonto tai uskontoja, jotka estävät kahden rakastuneen ihmisen avioliiton ja rakkauden, niin miksi ihmeessä sellaisia uskontoja on perustettu. Mikä sen uskonnon tehtävä sitten on jos se ei ole rakkauden levittäminen. Ei yhtään mikään. 

Minä olen toista kertaa aviossa. Se on jännä asia, koska en sinänsä usko avioliittoon. Uskon enemmän parisuhteeseen ja rakkauteen. Parisuhteen nimellä ei ole minulle merkitystä. Minun ei tarvitse todistaa rakkauttani muiden kuin puolisoni edessä. Minun jumalani ovat muualla kuin taivaassa tai kirjan sivuilla. Se on hetkissä, jolloin tuntee olevansa lähempänä kotia kuin koskaan. Ne hetket voivat olla hyvin pieniä, lyhyitä, mutta täynnä merkityksiä. Kukaan ei ole koskaan kyseenalaistanut avioliittojani. Ihan vain siksi, koska rakkauden kohteeni ovat olleet naisia. Minusta tuntuisi hyvin epäreilulta ja hämmentävältä ajatukselta se, että jos olisin rakastunut mieheen, niin mahdollinen aviolittoni kyseenalaistettaisiin. En tiedä mitään turhempaa ja tuhoavampaa tapaa elää, kuin yrittää estää toisilta ihmisiltä onni ja tasa-arvoinen kohtelu. Se on suorastaan häpeällistä. Eikä se ole selitettävissä ja persuteltavissa yhtään millään. 

Mutta mennään lopuksi siihen aidon avioliiton käsitteeseen. Unohdetaan se rakkautta halventava määritelmä ja määritellään termi uudelleen. Haluan lyhyesti sanoittaa sen, mitä minulle merkitsee aito avioliitto. Se on kahden toisiaan rakastavan ihmisen välinen parisuhde. Se on yhteinen elämä, jossa jaetaan asioita, mutta joka koostuu kahdesta eri ihmisestä. Kaksi ei koskaan sulaudu yhdeksi, paitsi sillon jos toinen alistuu toisen tahdolle. Aidossa avioliitossa ei ole sukupuolia eikä sukupuolirooleja, vaan se rakentuu kahden ihmisen persoonallisuuksista. Aito avioliitto ei ole kulissien pitämistä ja parempaa mahdollisuutta isompaan taloudelliseen hyvinvointiin, vaan tahtoa ja tunnetta olla toisen ihmisen lähellä. Se on kehys hyväksynnälle, että toinen ihminen saattaa tehdä toisin ja ajatella asioista eri tavalla. Sen hyväksyminen on merkki kunnioituksesta toisen persoonallisuutta ja ihmisyyttä kohtaan. Aidossa avioliitossa ei vaadita, vaan pyydetään. Aito avioliitto on kuin huone, jonne haluaa aina palata. Se on läpi elämän kestävä mielentila. Tai sen on tarkoitus olla läpi elämän kestävä mielentila, mutta se ei saa olla lukitseva mielentila, josta ei koskaan ole mahdollisuutta lähteä pois. Se on tila rakkaudelle, jossa rakkauden voi päästää niin vapaaksi kuin rakkauden voi ikinä päästää ilman, että rakkaus tulee kaltoinkohdelluksi. 

Sellainen on aito avioliitto. Se ei ole ylhäätä päin tuleva määritelmä, joka sulkee sen piiristä rakastavia ihmisiä ulos. Ei kai kukaan meistä ihmisen sukupuolta rakasta, vaan ihmistä sen sukupuolen ympärillä. Sana luonnottomuus on pelottava, koska määrittelemällä jonkun ihmiseen kuuluvan piirteen luonnottomaksi, tulee kiellettyä myös osan itsestään ja se ei koskaan johda mihinkään hyvään. Haluan allekirjoittaa aloitteita, jotka ovat rakkauden puolella. Minun aidossa avioliitossani sukupuolilla ei ole merkitystä, vaan rakkaudella, joten kiitos kysymästä, en aio ikinä olla mukana liikkeissä, jossa rakkautta ollaan  lisäämisen sijasta vähentämässä. Sellainen on minulle hyvin luonnotonta. 

Vuosi 2017 alkoi. On vuoden ensimmäinen päivä. 364 päivää aikaa rakastaa ja levittää rakkautta ympärille. Sitä voi jakaa pieninä pisaroina. Sanoina, suudelmina, hyvinä tekoina ja hyvällä tahdolla. Ei kahlita rakkautta tänä vuonna. Eihän. 

 

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (9)

Sofia loves milla

Todella hyvä teksti. Toivoisin lisää tällaisia. Etenkin tuntuu että vastapuolella argumentit tuntuu olevan kateissa

Rähinä

On se mun mielestäkin suuri vääryys, ettei tripit oo enää kolmiotetrassa. 😅 Sen verran dinosaurusta minussa sallittakoon.

entinen lesbo

Kysehän ei ole nimenomaan siitä, ettei rakkautta saisi olla muillakin. Avioliitto on alunperin raamatullinen käsite. Jos raamatussa on, et hän loi heidät mieheksi ja naiseksi...ja tämä on jumalan kuva. Saa viskata koko raamatun romukoppaan. Uskovaisille aika iso periaate. Jumala halus lapselle isän ja äidin. Se on rakkautta jossa oli rajat. Mikä ihme tarve päästä avioon, jos ei jumalan sanasta välitä. Voi keksiä omat uudet perinteet, kuin avioliiton. Esim rajaton rakkausliitto. Kuulostasko paremmalta :-)

Mimmi333

Tää oli hyvä kommentti! Itsekkin monesti miettinyt, kun tuntuu, että nykyään tulee joka tuutista, että me emme tarvitse avioliittoa siihen että rakastamme toisiamme ja elämme parisuhteessa. Se on vain joku vanha instituutio. Ja sitten tämän tahdon-kampanjan yhteysessä sanotaan aito-avioliiton kannattajille. Että antakaa ihmisten rakastaa. Missä välissä se rakkaus nyt vaatii sitä avioliittoa? Valaiskaa tyhmää!

Vierailija

Avioliitto ei ole alunperin raamatullinen käsite. Avioliitto on laillinen sopimus, ja valtio on antanut kirkolle vihkioikeuden, ei toisinpäin. Ja nimenomaan tästä tasa-arvoisessa avioliittolaissa on kyse, turvata kaikille puolisoille ja perheille samat oikeudet lain edessä. Kaikille kansalaisille samat oikeudet. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä että kirkolta tulisi poistaa vihkimisoikeus. Näin kirkot ja uskonnolliset yhdistykset voisivat siunata ihan ketä haluavat ja pysyisivät poissa eduskunnasta. Lakeja ei voi perustaa uskomuksille. 

Vierailija

Hienostipa toit esiin asian ytimen. Kahden ihmisen halun olla yhdessä ilman ulkopuolisia höiriötekijöitä. Kun ajatus on vahva, näkee toisen ihmisen avoimin, vahvoin vastaanottavin silmin.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Olen Mies. 40. Nimeksi he antoivat Sami Minkkinen. Hyvä nimi. Kirjailen kokemuksia parisuhteesta. En pysty pitämään sisälläni. Pursuavat yli.

Seuraa somessa
Facebook

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiin!

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2017
2016

Kategoriat