Älä anna auringon laskeutua vihasi ylle. Tämä jalo ohje on toteuttamisen arvoinen. Emme ole tyttöystäväni kanssa vielä juurikaan riidelleet. Olemme suhteen alkupsykoosivaiheessa, jolloin toisen naama ei vielä niin vituta. Sitä paitsi sadankuudenkymmenenkilometrin välimatka pitää meidät niin usein erillään, että silloin kun ollaan yhdessä keksitään vielä muuta tekemistä kuin riitely. Kun myöhemmin alamme riitelemään niin se on kyllä tehtävä aamuvoittoisesti. Nimittäin jos illalla tulee riita, niin kyllä jää viha auringon alle. Antakaapas kun kerron.

Aluksi en ymmärtänyt asian todellista laitaa. Hän sanoi minulle ollessamme viettämässä iltaa ensimmäisiä kertoja, että "pidä huoli, että olen viimeistään kymmenen aikaan sängyssä." Olin, että todellakin pidän. Siinä alkoi elokuvamaisesti pyöriä pään sisällä astetta tuhmempi elokuva. Enhän minä vielä ymmärtänyt, että kymmenen yli kymmenen hän olisi jo unessa. Itse en ollut ehtinyt toista sukkaa saada jalastani.

Tiedätte sen typerän sanonnan, että illan torkku on aamun virkku. Tyttöystäväni on se sanonta. Siksi ei kannata aloittaa riitelyä iltakahdeksalta, jos aikoo sen selvittää saman illan aikana. Seksin suhteenkaan ei kannata pantata illan viimeisiin tunteihin asti. Puhumattakaan tärkeistä asioista ja rakkaushömpästä, mitkä haluaisi ennen unta vielä sanoa. Olen minä puhunut pariinkin otteeseen isoista teemoista vartin yksinäni. Kiitos kysymästä, kyllä se on tavallaan turhauttanut. Olen minä sen aina jossain vaiheessa huomannut, että hän on unessa. Olen kuitenkin silti sanonut sanottavani loppuun, koska en haluaisi jättää asioita kesken.

Tyttöystäväni nukahtaa siis aikaisin illalla. Tiedätte, mitä se merkitsee aamun suhteen. Sitä huomaa tyttöystävänsä heränneen, raottaa verhon reunaa, näkee ulkona lehdenjakajan yksinäisen hahmon, baarista kotiin palaavia bilettäjiä ja mummon, joka on menossa jonottamaan Prisman ovelle, että pääsee ensimmäisenä sisään. On suden hetki ja tyttöystäväni heräämisen hetki. Siinä kyllä ehtisi riidellä niin, että ei antaisi auringon nousta vihasi ylle. Olisi tunteja aikaa.

Viime sunnuntaina olimme hänen sängyllään jo yhdeksältä. Hän ehti kysyä minulta, että olenko koskaan mennyt sänkyyn näin aikaisin. Sitten hän nukahti. Jos hän olisi pysynyt hereillä, niin olisi kuullut minun sanovan, että olen minä mennyt. Olisikohan ollut vuosi 1986 ja minulla oli silloin kova kuume. Äitini antoi lääkkeen ja silitteli uneen.

Siinä minä makasin nukkuvan tyttöystäväni vieressä. Puoli kymmeneltä lapseni laittoi hyvän yön viestin. Kymmeneltä olisi alkanut hyvä teeveesarja. Olin aivan liikkumatta, sillä hän oli nukahtanut minun puolelleni sänkyä. Tuntui hyvältä maata siinä ihan lähellä pirteänä, pelkäämättä nukahtamista. Voisihan sitä ajatella menevänsä eri aikoihin sänkyyn. Viettää siitä tärkeästä yhteisestä ajasta osan eri huoneissa. Ei vielä. Se tulee sitten riitojen kanssa samaan aikaan. Nyt vielä tuntuu hyvältä makoilla kaksi tuntia valveilla hänen vieressään.

Älkää antako auringon laskea vihanne ylle.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Olen Mies. 40. Nimeksi he antoivat Sami Minkkinen. Hyvä nimi. Kirjailen kokemuksia parisuhteesta. En pysty pitämään sisälläni. Pursuavat yli.

Seuraa somessa
Facebook

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiin!

Teemat

Blogiarkisto

2017
2016

Kategoriat

Instagram