Meillä tapahtui kuopukseni isän kanssa meidän vauvavuoden aikana taloudellinen katastrofi. Katastrofi siinä tilanteessa, että pienen vauvan vanhempina ja pienituloisina –minä olin Kelan tukien varassa ja isä töissä– parin tuhannen ylimääräinen Kelan takaisinperintä oli meille yhtä iso katastrofi kuin jos se olisi ollut 10 000 euron perintä.

Takaisinperintä piti maksaa kerralla. Miten ihmeessä me siitä selviäisimme, me mietimme ahdistuneina.

Siinä oli muutamakin syy, minkä takia Kela ei hyväksynyt enää maksusuunnitelmaa, vaan takaisinperintä piti maksaa kerralla. Miten ihmeessä me siitä selviäisimme, me mietimme ahdistuneina.

Ahdistus ja tuska kasvoivat ja valvoin monta yötä unettomana raha-asioitamme miettien. Talousneuvonnan apu jäi siihen, että sieltä sanottiin: anna mennä ulosottoon ja luottotietojen menettämismerkintään. Pääseehän siitäkin sitten eroon jossain vaiheessa. Kyllä pääsee, mutta tuo tuntui silti huonolta vaihtoehdolta. Lopulta keksin ottaa yhteyttä seurakuntaan. Olin ollut useamman vuoden kaupassa töissä, joten tiesin, että seurakunta antaa vähävaraisille jatkuvaluonteisempaa ja kertaluonteisia avustuksia mm. ruokaa varten. En tiennyt, antaisiko tällaisessa tilanteessa apua, mutta kokeiltava olisi. 

He arvioivat tarkkaan perheen rahallista tilannetta ja kokonaistilannetta muutenkin, mutta auttamisen halu on kuitenkin suuri.

Seurakunnat tarjoavat apua perheille ja yksineläville. Apua saadakseen ei tarvitse olla seurakunnan jäsen ja kuka vain voi hakea sitä.  Vastaanotolla käydessä huomasin, että he tarkkaan kyllä katsovat ja arvioivat perheen rahallista tilannetta ja kokonaistilannetta muutenkin, mutta auttamisen halu on kuitenkin suuri. Sekin kävi selväksi, että heilläkin on rajalliset mahdollisuudet tarjota rahallista apua, ja työntekijät usein varmasti haluaisivat auttaa enemmänkin, mutta enempää ei ole antaa. Pienikin apu kuitenkin voi auttaa paljon.

Meille apu löytyi seurakunnan tarjoamasta kertaluonteisesta rahallisesta avustuksesta. Apu toimi niin, että kirkko maksoi Kelalle suoraan laskumme, ei kokonaan, mutta ison osan kuitenkin.

  • "Seurakunnan diakoniatyön tavoitteena on, että taloudellinen avustus auttaa akuutin hätätilanteen yli. Diakoniatyön antama neuvonta ja muu tuki voi olla myös pitkäkestoista. Diakoniatyö auttaa, vaikka et olisi kristitty tai kuuluisi kirkkoon. Voit hakea apua siitä evankelis-luterilaisen kirkon seurakunnasta, jonka alueella asut. Seurakunnan diakoniatyöntekijä keskustelee luottamuksellisesti kanssasi raha- ja velkatilanteestasi. Keskustelua varten on hyvä varata tapaamisaika." evl.fi

Voitte kuvitella, että tuo oli minulle, pienen vauvan äidille, ja koko perheellemme valtavan iso apu ja merkittävä elämäämme vaikuttanut asia. Pystyimme jatkamaan tavallista arkeamme ilman liiallisia rahahuolia. Kerron tästä teille, koska kaikkien on hyvä tietää, että tällainenkin apu voi olla mahdollista. Sen voi joissain tilanteissa saada helpommin kuin toimeentulotuen ja palvelukin voi olla humaanimpaa.

Meille ei kertaakaan tyrkytetty hengellistä sanomaa tai kirkon muita, hengellisiä palveluita.

Eihän tällainen apu kokonaistaloutta ja -tilannetta paranna, jos tilanne on jatkuvasti huono, mutta hetkellisesti se voi auttaa. Meille ei kertaakaan myöskään tyrkytetty hengellistä sanomaa tai kirkon muita, hengellisiä palveluita. Heillä on halu auttaa kaikkia uskontokuntaan katsomatta.

Ehkä sinulla on joskus tilanne, jossa tarvitset rahallista apua? Muista kokeilla tätäkin auttamiskanavaa! Tämän tapahtuman jälkeen päätin, että raha-asioihin on hyvä panostaa, vaikka tulot olisivat kuinka pienet. Entä jos tulee jälleen yllätyslasku? Mistä sitten saan apua? Voisinko alkaa rakentamaan talouttani niin, ettei tällainen takaisku olisi taloudellinen katastrofi? Näistä ajatuksista lähti taloustaulukon suunnittelu, ja kun se valmistui, oli siitä valtava apu talouteni suunnittelussa ja sen onnistuneessa toteutumisessa. Luitko jo vinkkini taulukon teosta?

Terveisin, Etä-äiti

Facebook || Instagram || Twitter

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Etä-äitiys on vähän puhuttu aihe edelleen. Miltä etä-äitiys TUNTUU oikeasti? Millaista on olla eroperheen ja kahden pojan äiti, joilla on eri isä?

Tämä blogi vastaa näihin kysymyksiin. Käsittelen aiheita eroperhe- ja uusperhe-elämän haasteista, etä-äitiydestä, vuoroviikkoäitiydestä sekä elämäni tapahtumista, jotka ovat johtaneet etä-äitiyteeni.

 

etaaiti@gmail.com

Facebook

Instagram

Twitter

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiin! Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Blogiarkisto

2018
Huhtikuu
Tammikuu
2017